Rosen hoitopäiväkirja

Keinuin hiukan edestakaisin Rosen pehmeän ravin tahdissa. Istuin ponin pyöreällä selällä puristaen käsissäni tuppoa ponin harjaa ja ohjanpäitä. Katsahdin nopeasti sivulleni. Seurasin hetken Peteruskan keinumista Veran selässä, ja koitin sitten taas keskittyä Rosen menoon. Pollet ravasivat reipasta tahtia rinnakkain pitkin peltotietä. Olimme Peteruskan kanssa päättäneet lähteä ihan vain viimeisen tavallisen kouluviikon loppumista juhlistaaksemme maastoon ilman satuloita. Nyt siis keikuimme molemmat ratsujemme selissä kumpi mitenkin heiluen ja huojuen. Katsellessani Peteruskaa olin siltikin kiitollinen Jumalalle, kun tänä oli antanut Roselle niin pehmeät askeleet.
Loikattuamme pienen ojan yli kesantopellon laidalle, annoimme pollejen laukata. Ne kiisivätkin molemmat sydämensä kyllyydestä pitkin pellon laitaa, yrittäen kiriä kumpikin toisen edelle. Nauraen kannustimme molemmat Peteruskan kanssa ponejamme yhä reippaampaan menoon, ja pian kiisimme melkein vaarallisen lujaa tahtia ympäri peltoa. Tuuli ujelsi korvissa ja sai vedet valumaan silmistä. Rosen harja lainehti edessäni, ja tunsin sen jalkojen kiidättävän meitä yhä nopeampaa vauhtia eteenpäin. Vasta laukattuamme kokonaisen kierroksen pellon ympäri hidastimme puuskuttavat ratsumme raviin, ja siitä käyntiin.
– Näitkö sä mitä vauhtia Vera meni! Tämä pysyi ihan helposti Rosen perässä, vaikka sekin kiisi tosi lujaa! Peteruska hehkutti. Tytön kasvot loistivat tämän silitellessä hikisen ponin kaulaa. Hymyilin tytölle iloisesti, ja nojauduin sitten eteenpäin kehuakseni Rosea.
Jatkoimme matkaa käynnissä, molemmat pitkin ohjin. Käveltyämme vähän matkaa hiekkatietä pitkin ohitimme ensimmäisen maalaistalon. Punaisen päärakennuksen takaa näki selvästi tarhoissaan juoksentelevat kanat, ja niitä tarkkoina vahtivat koirat. Rose ja Vera tuijottivat molemmat kummastuneina noita kotkottavia ja hassusti puolelta toiselle vaappuvia otuksia. Naureskellen hoputimme ponit raviin. Kuljimme vielä muutaman asuintalon ohitse, kunnes hidastimme taas käyntiin. Tällä kertaa jouduimme hiljentämään vauhtia vastaan tulevan hevosjonon takia.
– Noi tulee aika varmasti Onnettomasta. Siitä Suenon naapuritallista, tiedäthän? kuiskutin Peteruskalle ratsukoiden lähestyessä.Hevosruuna käveli jonon ensimmäisenä selässään nuorehko, vaalea tyttö. Hymyilimme molemmat toisillemme.
– Suenosta tulossa? Tyttö kysyi päästyään jonkin matkan päähän meistä. Tämä pysäytti takanaan kulkevan jonon.
– Jep. Mä olen Vivian, ja tässä on Peteruska, esittelin.
– Te taidatte taas tulla Onnettomasta? kysäisin. Ruunan selässä istuva tyttö nyökytti päätään, ja hymyili ystävällisesti.
– Jep, sieltä me, tämä sanoi.
– Mutta me taidetaan jatkaa matkaa, jos sopii? Peteruska virkkoi, odotti hetken, ja tytön nyökättyä siirsi Peteruska Veran käyntiin. Seurasin Rosella Peteruskan esimerkkiä. Ohittaessani tyttö hevosen selässä, nyökkäsin vielä. Tämä nyökkäsi minulle takaisin, ja jatkoi sitten matkaansa omaan suuntaansa.
Kävelimme loppumatkan Suenoon jutellen niitä näitä. Hepot saivat laahustaa tallille päin omaa, hidasta vauhtiaan, ja me Peteruskan kanssa vain nautiskelimme auringonpaisteesta kyydissä.
Tallipihassa laskeuduimme alas, ja talutimme hepomme talliin.
– Me mietittiinkin minne te olitte jääneet, puhahti Civa asuttuamme sisälle talliin.
– Me tehtiin tällä kertaa vähän pidempi lenkki, vastasin vain, ja vein Rosen sen omaan karsinaan. Riisuin ponilta suitset pois, pesin niistä kuolaimet, ja vein suitset omille paikoilleen. Palasin sitten ponin karsinalle, juotin sen, ja aloin harjailla Rosen hiukan hikistynyttä karvaa.
Puhelin ponille pyöritellessäni kumisukaa sen lavalla. Rose vastasi heilauttamalla päätään laiskasti.Huokaisten jatkoin Rosen puunaamista.
Kumisuan jälkeen harjasin Rosen pölyharjalla, ja lopuksi vielä sain vähän kiiltoa neidin karvaan juuriharjalla. Kaivoin sitten Rosen harjapakista kaviokoukun, siistin sillä Rosen kaviot huolellisesti. Otin sitten vielä pehmoisen pääharjan esille, ja sillä puhdistin Rosen pään. Heitin sitten harjat harjapakkiin, ja jäin hetkeksi rapsuttelemaan Rosea ennen lähtöäni. Poni nautiskeli silmät ummessa ja alahuuli lerpattaen rapsutuksistani. Nauroin Rosen hassulle ilmeelle, painoin suukon Rosen turvalle, ja pujahdin ulos sen karsinasta.
Matkalla varustehuoneeseen törmäsin sieltä harjapakkia sylissään kantavaan tyttöön. Säpsähdimme molemmat vähän säikähtäneinä taaksepäin, ja minä tohelo onnistuin jopa tiputtamaan Rosen harjapakin käsistäni. Tyttö pahoitteli kovasti tapahtunutta, ja ryhtyi auttamaan minua harjojen keräämisessä.
– Ei se sun vikas ollenkaan ollut, minä se tässä kompuroin, anteeksi, pahoittelin tytölle.
– Mä olen muuten Nanni, Ziran uusi hoitaja. Tyttö esittäytyi saatuamme harjat nostettua yhteistuumin takaisin harjapakkiin.
– Ai hei, mä olen Vivian, Rosen ”vanha” hoitaja, sanoin virnistellen.
– Miten sulla muuten on mennyt Ziran kanssa? kysyin.
– Hyvin, se on tosi mukava tamma, tyttö vastasi heti.
– Hyvä juttu. Oli muuten kiva jutella, mutta mun on nyt pakko mennä, bussi ei odota, huikkasin Nannille, ja kiiruhdin matkoihini.

Loppu

Iloisesi hyräillen astuin aamutuimaan sisälle hämärään talliin. Muutamille, vielä sisälle jätetyille hevosille oli jaettu jo aamuruoat, joita ne nyt mussuttivat tyytyväisinä. Kiersin rauhallisesti kävellen kurkkaamassa jokaiseen karsinaan, ja sain todeta vain Hugon , Vilden ja Sepen olevan sisälle. Hartioitani kohauttaen menin hoitajien oleskeluhuoneeseen.
Heitin heti ovesta sisään astuttuani lenkkarit pois jaloistani, riisuin tuulitakin päältäni, ja tungin sitten laukkuni lokeroon, ensin kaivettuani eväsleipäni, ja termospulloni pois sieltä. Kipitin sitten sukkasillani lattian poikki, ja istuuduin sohvalle. Aamulla minulle oli tullut niin kova kiire ja hinku taas tallille, etten edes aamiaista ollut ehtinyt syödä. Niinpä olin napannut ruoat mukaani, ja nyt mussutin niitä sohvan nurkkaan kaivautuneena. Tuijotin mietteissäni ulos oleskeluhuoneen ikkunasta. Ulkona näytti olevan kolea ja vähän sateinen ilma, mutta sen oli luvattu selkenevän iltapäivään mennessä. Hätkähdin mietteistäni hereille, kun kuulin oleskeluhuoneen oven käyvän. Sisälle astuikin sadevaatteisiin ja saappaisiin pukeutunut Emppa, joka vilkuili huppunsa alta uteliaana ympärilleen.
- Kas Vivian! Emppa huikkasi minut huomattuaan.
- Hei Emppa. Mitäs sä täällä tähän aikaan jo teet? kysyin tytöltä kummastuneena. Tämä kohautti vähän olkiaan, riisuin saappaansa ja sadetakkinsa, ja rojahti sitten vierelleni sohvalle.
- Tulin oikeastaan vaan tarkistamaan, että Vildellä ja Takulla on kaikki hyvin, tyttö sanoi .
- Entäs mitä sä täällä sitten touhuat? Emppa kysyi kohta.
- Rosea katsomaan ja hoitelemaan. Ajattelin kanssa tänään mennä vähän koulua sen kanssa vääntämään, taitaa viime kerrasta olla jo sen verran pitkä aika.. vastasin myhäillen. Emppa nyökkäsi, ja kaivoi omasta laukustaan muutaman mandariinin.
Syötyämme molemmat omat eväämme, puimme taas ulkovaatteet päällemme, ja laskeuduimme portaat alas talliin. Emppa hilpaisi nopeasti hoitsunsa luokse, ja minäkin päätin hakea Rosen sisälle. Ensin kuitenkin kävin noutamassa Rosen harjapakin, satulan ja suitset karsinan eteen odottamaan, ja lähdin sitten tallustelemaan kohti tarhoja.
Tammatarhan portilla olikin aikamoinen tungos. Kukaan ei oikein viihtynyt ulkona tällaisella säällä, ja tunkivat nyt kaikki portista ulos. Vasta työnnettyäni muut ponit vähän kauemmaksi, sain Rosen ujutettua ulos portista. Poni seurasi minua innokkaana sisälle, ja tyytyväisenä tallusti suoraan omaan karsinaansa. Riisuttuani riimun ponilta, kaivoin taskustani muutaman herkun Roselle. Poni nappasi ne kämmeneltäni ensin hörähtäen kiitokseksi. Hymyillen rutistin ponia hellästi.
Kohta kaivoinkin jo harjapakista ensin kumisuan käteeni. Pyörittelin ponin sillä kokonaan puhtaaksi, ja harjasin vielä sen jälkeen huolellisesti jokaisen sentin Rosesta. Pyyhkäisin sitten Rosen pään pehmoisella pääharjalla, otin kaviot huolellisesti, ja selvitin vielä käsin ponin hännän ja harjan. Katselin sen jälkeen tyytyväisenä työni tulosta. Olin harjannut Rosen jokaiseen suuntaan sojottavan harjan nyt vain toiselle puolelle, saaden Rosen taas näyttämään ihan ponilta. Kuitenkin hieno harjaukseni meni ihan pilalle ponin ravistellessa itseään. Harja palasi takaisin omalle paikalleen, sojottamaan molemmin puolin ponin kaulaa. Huokaisten jätin Rosen harjan rauhaan, ja aloin varustamaan ponia. Ensin sujahtivat suitset päähän. Helposti sain ujutettua kuolaimet Roselle suuhun, ja remmin sopivan kireälle kiinni. Suitsien jälkeen liu´utin satulan paikoilleen, kiristin satulavyön, ja oijoin vielä satulahuovan. Kipaisin sitten hakemassa oman kypäräni, painoin sen syvälle päähäni, ja napsautin kiinni.
Talutin Rosen suoraan maneesiin, jossa nousin selkään. Säädin jalustimet siellä sopiviksi ja kiristin satulavyön. Kokosin sitten ohjat käsiini, ja ohjasin Rosen reippaassa käynnissä uralle. Ponin käveltyä muutaman kierroksen pitkin ohjin löysää käyntiä, aloin koota sitä paremmin. Nyt poni kulki sievästi kuolaimella, reipasta käyntiä jalkojaan nostellen pitkin uraa. Siirsin sen seuraavassa kulmassa raviin, pitäen ponin yhä aika paljon koottuna. Taivuttelin sitä kulmissa, ja harjoittelin nopeita temponvaihteluja. Rose kulki hienosti, se oli selvästi tänään oikein hyvällä tuulella, ja tuntui haluavan työskennellä. Poni kuunteli hienosti kaikkia apujani, mukaan lukien painoapuja, joita se tänään kuunteli erityisen tarkasti. Ohjasin ponin kohta pituushalkaisijalle ja vaihdoin suuntaa. Vaihdoin kevennyksen, ja raipan oikeaan käteen. Myös tähän suuntaan tein nopeita temponvaihteluja, ja taivuttelin Rosea kulmissa. Poni kulki hienosti, vähän kuolainta narskutellen.
Hetken päästä siirsin Rosen harjoituslaukkaan, Ensin laukkautin sitä molemmissa päädyissä ympyröillä, tein sitten laukanvaihdon ilmassa, ja sama toiseen suuntaan. Aloin sitten kerätä ponin laukkaa voimakkaasti, saaden sen laukkaamaan nyt myös takaosallaan. Pomputin vähän ponin laukkaa, ja kohta annoin sen taas pidentää laukkaa. Tein saman myös toiseen suuntaan, tälläkin kertaa vaihtaen ilmasta laukkaa.
Tunnin ratsastuksen jälkeen aloin jäähdytellä Rosea. Poni oli hionnut aika paljon kaulasta, ja puuskutti vähän. Ravattuani ja käveltyäni muutamia kertoja maneesin ympäri molemmissa suunnissa, pysäytin Rosen, taputin sitä kaulalle, ja laskeuduin alas. Rose tuuppasi minua hellästi olkaan löysentäessäni sen satulavyötä. Kävelin ponin pään luokse.
- Sä olit tosi hieno tänään! supatin ponille, ja suukotin ponin päässä komeilevaa tähteä.
Tallissa riisuin Roselta varusteet, ja kiikutin sen pesulle. Suihkutin Rosen selän, jalat, kaulan, ja mahanalusen, kuivasin ponin sitten huolellisesti ensin hikiviilalla, ja sitten pyyhkeellä, ja jätin Rosen sitten karsinaansa kuivumaan. Kiikutin sillä aikaa Rosen varusteet paikoilleen, ja kävin vaihtamassa ratsastustamineet mukavampiin vaatteisiin. Palasin sitten Rosen karsinalle. Poni nuokkui siellä rauhallisena, nosti vähän päätään tullessani ja hörisi. Astelin Rosen luokse hymyillen.
- Mun pikku prinsessa, sanoin, ja halasin ponin yhä vähän kosteaa kaulaa.
Rosen kuivuttua hoidin sen vielä kunnolla, ja vein sitten takaisin tarhaan. Sen jälkeen pakkasin omatkin tavarani, ja lähdin kotia päin.

Heräsin aamulla vasta kahdentoista aikoihin. Pukeuduin nopeasti, ja juoksin alas syömään aamiaista.
– Huomenta. Isäni tuhahti sanomalehden takaa. Vastasin laiskasti takaisin.
Ahmin mahdollisimman ripeästi aamiaiseni, pakkasin laukkuuni muutamia voileipiä, sekä näkkäriä Rosella, ja kiirehdin sitten bussipysäkille. Ehdin bussiin juuri ja juuri. Loikkasin sisään, maksoin matkani, ja istuuduin lähimmälle penkille.
Nousin bussista tallin pysäkillä, ja kiiruhdin pitkin hiekkatietä tallille.
Suenon tien risteyksessä, minua vastaan ratsasti Jade tanssahtelevalla Roxxilla.
– Hei Jade! Huikkasin tervehdykseksi.
– Hei. Roxxi onkin tänään vähän menossa. Eihän tää meinaa käsissä pysyä! Jade huudahti naurahtaen. Katselin hetken kuinka helpon näköisesti Jade istui suuren tamman selässä. Vaikka hevonen pomppi ja pyöri, ei Jade heilahtanutkaan satulassa mihinkään suuntaan. Hymyillen heilautin kättäni, ja käännyin Suenoa kohti.
Tallipihassa oli muutamia hoitajia jo nousemassa hoitohevostensa selkään.
– Ootteks te menossa maastoon? Kysyin Fannin selkään nousevalta tytöltä.
– Jep. Tämä vastasi nopeasti.
– Joo, me ajateltiin kiertää pikku lenkki, ennenkun tunnit alkaa. Civaksi tunnistamani tyttö jatkoi.
Tallissakin oli jo vilskettä. Hevosia harjailtiin, karsinoita puhdistettiin, suitsia pestiin ja poneja siliteltiin. Sisällä tuoksui ihanalta. Hevoselta ja tuoreelta heinältä. Hymyillen sipsutin käytävää pitkin Rosen karsinan luokse.
– Hei murunen. Tervehdin ponia pujahtaessani sen karsinaan.
– Miten sä voit tänään tyttöseni? Lepertelin ponille. Rose hörähti ilahtuneena ja löntysti karsinan toisesta nurkasta luokseni. Ojensin kädessäni olevaa sokeripalaa Roselle, ja poni massutti sen kiireesti. Syötyään suunsa tyhjäksi, ryhtyi Rose tutkimaan taskujani kiinnostuneena. Löytyisikö sieltä lisää herkkuja? Hymyillen työnsin Rosen turpaa kauemmaksi.
– Ei enää mitään hyvää sulle tänään. Mutisin halatessani ponia. Hetken Rosea vielä rapsuteltuani jätin ponin viimein rauhaan, ja menin hoitajien oleskeluhuoneeseen. Kengät tipautin jaloistani eteiseen, laukkuni heitin lokerooni, ja astelin sitten sohvien luokse.
– Hei Vivian! Emppa kiljaisi ensimmäisenä. Peteruska ja Nannikin moikkasivat iloisesti. Istahdin heidän vierelleen sohvalle.
Höpöteltyämme ja naureskeltuamme jonkin aikaa, Nanni viimein ehdotti, että menisimme talliin tekemään jotain. Kaikki hyväksyivät ehdotuksen saman tien, ja niinpä kohta rymistelimme rappusia alas.
– Mun tekisi niin mieli tänään hypätä, edes pikkusia esteitä… Peteruska puheli kävellessämme kohti toimistoa. – Joo! Se vois olla kivaa. Sofiakin myöntyi. Kukka nyökytteli innoissaan.
– Mä en taida tänään hypätä, kun Rose menee jo kahdelle tunnille tänään. Puhahdin hiukan pettyneenä luettuamme tuntilistan. Peteruska laski lohduttavasti kätensä olkapäälleni.
– Joku toinen kerta sit. Ei meidänkään tänään tarvii hypätä… Tyttö sanoi hiukan haikeana. Pudistin päätäni.
– Eikä. Menkää vaan hyppäämään, mä tuun nostamaan teille puomeja. Vastasin pirteänä. Muut huokaisivat helpottuneina.
Hoidin nopeasti Rosen. Poni ei ollut kovin likainen, ja sen puhtaaksi saamiseen riitti muutama veto pölyharjalla. Otin vielä Rosen kaviot huolellisesti, harjasin pään ja selvitin hännän. Sitten taputin ponia tyytyväisenä kaulalle, ja heitin talli-loimen takaisin ponin selkään.
Muut olivat jo varustamassa hevosiaan. Pujahdin Peteruskan seuraksi Veran karsinaan.
– Eihän sua oikeesti haittaa jos me hypätään vähän? Peteruska kysyi hiljaa laskiessaan satulaa Veran selkään.
– Ei tietenkään. En mä halua että Roselle tulee liikaa hommia täksi päiväksi. Poni raukka nääntyy vielä. Sanoi silitellen hajamielisesti Veran kaulaa.
– Hyvä juttu. Peteruska sanoi hymyillen.
Nanni ja Peteruska nousivat pihalla hevostensa selkiin, ja ohjasivat ne suoraan tyhjillään olevaan maneesiin.
– Meillä on yli tunti aikaa enneku tunnit alkaa. Nanni hihkaisi kerätessään ohjia käteensä. Peteruska hoputti Veran raviin, ja minä ryhdyin kasaamaan muutamia esteitä kentän keskelle.
– Miten isoja mä laitan? Kysyin ohi ravaavalta Nannilta.
– ööh, vaikka jotain 30 senttisiä. Älä sen isompia. Tyttö kehotti.
Saatuani viimein ne muutamat esteet koottua, rupesivat Nanni ja Peteruska heti loikkimaan niitä. Vera kielsi muutaman kerran pystylle, joten laskin sitä hiukan, ja johan poni viimein pomppasi sen yli. Kylläkin niin melkein paikaltaan, joten Peteruska muksahti kaulalle makaamaan. Naurustamme ei meinannut tulla ollenkaan loppua, niin hauskan näköinen Peteruska oli maatessaan Veran kaulalla, kypärä silmillä, ohjat roikkuen, ja ilman jalustimia! Nanni suoritti esteet helposti.
Peteruska tuli vielä muutaman kerran esteet Veran kanssa. Tamma suoritti ne hienosti pienellä patistuksella, joten lopulta Peteruska oli tyytyväinen. Muiden ruvetessa ravaamaan, ryhdyin minä korjaamaan esteitä pois.
Viimein Peteruska ja Nanni lopettivat loppuveryttelyt, ja päättivät tehdä vielä pienen lenkin maastossa.
– Eihän sua nyt kauheasti haittaa jos me kierretään pikku lenkki maastossa? He kysyivät huolissaan. Pudistelin taas päätäni.
– Mä menen katsomaan Rosea. Älkää pitäkö kiirettä. Huikkasin muiden perään heidän hävitessään metsään.
Tallissa oli hiljaista. Sipsutin Rosen karsinalle ja menin sisälle. Rose hörähti hiljaa. Halasin ponia hellästi, ja painoin pääni sen paksuun harjaan.
Hetken kuluttua Serafin ja Nanni palasivat maastolenkiltä naureskellen. Hymyillen autoin heitä riisumaan hevosiltaan varusteet, ja kalpimme sitten toimistoon seuraamaan ensimmäisen tunnin hevostenjakoa. Jade hörppi kuumaa kaakaota pöytänsä takana pikkutyttöjen kinastellessa hevosista.
– Kenet Mira haluaisi tänään? Jade kysyi ruskeatukkaiselta tytöltä. Tyttö empi hetken, ennekuin vastasi.
– Rose tai Ruffa voisivat olla kivoja. Jade mietti hetken, ennen kuin antoi tytölle Rosen.
– Ja muistakaa sitten kaikki, että tänään mennään käymään maastossa. Kai kaikilla on tarpeeksi paksut vaatteet ja heijastimet mukana? Jade vielä varmisti, ja jatkoi sitten hevosten jakoa. Huokaisten kipaisin Rosen ratsastajan perään auttaakseni tyttöä varusteiden kanssa.
Laitettuani Rosen valmiiksi tunnille ja autettuani ratsastajan pihalla selkään, putsasin vielä nopeasti Rosen karsinan. Keräsin sitten tavarani, huusin heipat muille, ja lähdin kotia päin.

Ohhoijaa, ihan kivoja (kai)? :DD Sat.. 300v€ ja 15p

Ilta alkoi jo hämärtyä kävellessäni kohti Suenoa. Muutama katulamppu tien varrella oli jo syttynyt. Hyräilin hiljaa mp:ni tahdissa.
Tallissa paloivat valot astuessani sisälle. Jade oli juuri satuloimassa Hyrrää
– Hei Vivian! Jade tervehti virnistäen.
– Jep. Onko Rose tänään jo liikutettu? Kysyin. Jade mietti hetken kunnes vastasi:
- Eipä taida. Eilen se oli yhdellä tavallisella tunnilla, ja sitten pidin yhden yksityisen estetunnin, jolla Rose oli mukana. Nyökkäsin, ja kiiruhdin sitten Rosen luokse. Pujahdin hiljaa karsinaan. – Hei Rose. Etkö sä enää muista mua? Kysyin ponilta hymyillen. Rose hörähti astellessaan luokseni. Poni painoi päänsä syliini ja huokaisi tyytyväisenä. Silmäni kostuivat tahtomatta.
– Mä taisin pettää sun luottamuksen, kun taisin sanoa viimeksi että nähdään huomenna. Anteeksi tyttöseni, mutta mä en yksinkertaisesti ole päässyt… Mutisin ponin harjaan. Hengitin syvään sisääni Rosen tuoksua. Se oli niin ihanan tuttu ja turvallinen.
Huokaisten suljin karsinan, ja lähdin hakemaan Rosen harjoja varustehuoneesta. Palasin nopeasti Rosen luokse, pujotin riimun tamman päähän, ja talutin käytävälle. Sidoin Rosen löysästi kiinni molemmilta puolilta, ja riisuttuani vielä Roselta kevyen talli-loimen, ryhdyin harjaamaan sitä.
Hoidettuani Rosen oikein huolellisesti, ja tarkistettuani ponin jalat ainakin viidesti, talutin Rosen vielä hetkeksi omaan karsinaansa. Kipaisin itse oleskeluhuoneen vessaan ratsastustamineita vaihtamaan.
Hetken kuluttua palasin Rosen luo, hain ponin kamat satulahuoneesta, ja ryhdyin varustamaan tammaa. Rose luimisti hiukan laskiessani satulaa varovasti sen selkään. Vaistomaisesti komensin ponia tiukasti, ja jatkoin satuloimista. Kuolaimiakaan en meinnannut ponin suuhun saada, niin tiukasti Rose hangoitteli vastaan.
Viimein sain Rosen kuntoon, painoin sitten omaan päähäni kypärän, ja lähdin taluttamaan Rosea ulos ovesta.
Pihalla pysäytin Rosen , laskin jalustimet alas, kiristin satulavyötä, ja ponnistin selkään. Samalla hetkellä joku pamautti jonkun raketin lähistöllä, ja Rose loikkasi peloissaan sivuun. Minä lennähdin Rosen selän yli kuraiseen maahan rähmälleni. Rose seisoi hädissään muutaman metrin päässä. Kiroten rämmin ylös, ja nappasin Rosen kiinni. Päätin taluttaa ponin loppumatkan maneesiin.
Maneesissa Jade harjoitteli pulskalla Hyrrällä puomeja. Hän pysäytti hevosensa minut huomatessaan.
– Missäs ojassa sä olet käynyt uimassa? Jade kysyi naureskellen. Mutisin jotain raketeista ja nousin Rosen selkään.
Kävelin ensin muutamia kierroksia pitkin ohjin ympäri maneesia. Keräsin sitten ohjat käteeni ja painoin pohkeillani Rosen raviin.
Joidenkin veryttely kierroksien jälkeen nostin laukan, ja laukkasin reippaassa laukassa pari kierrosta molempiin suuntiin. Ryhdyin sitten harjoittelemaan temponlisäyksiä. Ensin käynnissä ja ravissa, ja aivan lopuksi myös laukassa. Rose teki ne hienosti, joten lopetimme harjoittelun aika pian. Ravasimme vielä loppuravit, ja kävelimme hetken, kunnes pysäytin Rosen ja laskeuduin alas. Jadekin lopetteli samoihin aikoihin. Hyrrä oli aivan hikinen ja Jadellakin näytti olevan ihan lämmin.
– Te harjoittelitte ihan tosissanne! huudahdin nähdessäni Hyrrän kostean kaulan. Kovin väsynyt ori ei kuitenkaan ollut, vaan tanssahteli yhä paikoillaan Jaden laskeutuessa satulasta.
– Jep. Jade vastasi taputtaen Hyrrän kosteaa kaulaa. Talutimme molemmat ratsumme takaisin lämpimään talliin. Rose hirnahti tovereilleen riemukkaasti, ja sai muutaman vastauksenkin. Vein ponin sen omaan karsinaan, ja riisuin varusteet nopeasti. Heitin Roselle loimen selkään ja tarkistin vielä jalat kertaalleen. Ponilla oli hiukan nestettä takajaloissa.
Huuhdeltuani kuolaimet juoksevan veden alla, vein ne varustehuoneeseen, ja ristitin suitset omalle paikalleen. Satulan nostin seinustalla olevalle pidikkeelle, ja suojat heitin omille paikoilleen. Jadekin tuli tuomaan Hyrrän varusteet paikoilleen.
– Voisitko sä mitenkään auttaa mua antamaan noita iltaruokia? Mulla on aika kova kiire, kun ratsastaessakin meni aika kauan… Jade kysyi riisuessaan kypärää päästään. Nyökkäsin hymyillen.
– Tottakai mä autan.
Niinpä ryhdyimme heti jakamaan ruokia. Ensin heinät, sitten hetken päästä kaurat ja priksit, ja yksityisille omat ruokansa. Sitten lakaisimme nopeasti lattian muutamista heinänkorsista, ja olimme sen jälkeen valmiita.
– Kiitos sulle. Mä suljen nyt ovet, kai säkin oot valmis kohta? Jade kysyi pujahtaessaan toimistoon.
– Joo, mä oon valmis ihan pian. Haen vaan mun kamat Rosen karsinan edestä. Huusin Jadelle , ja kiirehdin Rosen boksille.
Nappasin laukkuni Rosen karsinan oven koukusta. Rose hörähti iloisesti karsinastaan. Poni oli hassun näköinen mussuttaessaan kauroja. Hymyillen pujahdin Rosen karsinaan. Poni tuuppasi minua ystävällisesti, ja nuuhkaisi nopeasti käsiäni herkkujen varalta.
– Höppänä. Tulehan tänne niin mä halaan sut hengiltä. Tuhahdin naurahtaen. Rose katseli minua kummastuneena, tummat silmät tuikkien. Astelin Rosen luo, ja halasin ponin lämmintä kaulaa.
- Voi kun te ootte söpöjä.. Jade huokaisi hymyillen. Säpsähtäen päästin Rosen irti halauksesta. Poni hörähti hiljaa. Painoin vielä pikaisen suukon Rosen turvalle, ja tulin sitten ulos karsinasta.
– Mä tulin kattoo minne sä jäit. Jade sanoi nojaillen yhä Rosen karsinan oveen. Nyökkäsin, ja suljin karsinan oven huolellisesti.

Istuin bussin perällä, sylissäni koululaukku, jonne olin tunkenut myös kaikki tarvittavat tallikamani. Viimein bussi kurvasi tallin pysäkille. Loikkasin ulos aukenevasta ovesta, ja kiiruhdin pitkin hiekkatietä tallille.
Saapuessani tallin pihamaalle oli ensimmäinen tunti juuri alkamassa ja hevosia talutettiin kentälle. Näin Rosen pörröisen olemuksen jo kaukaa. Kiiruhdin tamman luokse.
– Mä voin auttaa sut selkään. Tarjouduin auttamaan ratsastajaa. Pikkuinen tyttö nyökkäsi.
Punttasin tytön Rosen selkään ja säädimme jalustimet saman mittaisiksi. Autoin sen jälkeen muutaman muunkin tuntilaisen hepan selkään, ja riensin sitten talliin sisälle lämmittelemään. Sormiani palelsi jo nyt, vaikka olin ollut ulkona vaivaiset kymmenisen minuuttia.
Kävin heittämässä laukkuni toimiston sohvalle, jonne olikin kerääntynyt jo kiitettävä määrä kasseja ja reppuja. Tarkastin vielä tuntilistan, ja huomasinkin Rosen menevän tänään vielä toisenkin, hieman kokeneemman tunnin. Saisin siis kupata haaveet ratsastamaan pääsystä.
Kaivoin kassistani muutaman eväsleivän ja mehupullon, ja istuin sohvalle napostelemaan niitä. Nälkä kaiversikin jo inhottavasti mahaani, viimeksi kun tuli syötyä aamupalaa siinä aamu seitsemän aikoihin.
Syötyäni vaihdoin vielä tallihousut jalkaani uusien farkkujen tilalle, ja kävin sitten Rosen karsinan kimppuun.
Kovin likainen ponin karsina ei onneksi ollut, ja selvisin hommasta kymmenessä minuutissa. Sen jälkeen putsasin Rosen ruoka ja juomakupin, jotka olivatkin saaneet jo kauhean likakerroksen. Pinttynyttä likaa sain hangata pois jonkin aikaa.
Kupit putsattuani lähdin katsomaan tuntia. Maneesista kuului Jaden tuskastuneita huutoja. Ratsastajat kun eivät meinanneet millään muistaa, miten se poni oikein käännettiinkään? Pienet alkeiskurssilaiset hölskyivät ja huojuivat ratsujensa selässä. Muutama oli vähällä jo tippua, mutta jotenkin ihmeen kaupalla he aina pysyivät selässä.
Jade pyysi minut keskelle auttamaan muutamia ratsastajia, jotka eivät millään saaneet heppojaan hallintaan. Tartuin siis kiinni Ziran ohjista, ja lähdin taluttamaan ponia pitkin kulunutta uraa.
Tunnin jälkeen autoin ratsastajia riisumaan poniensa varusteita. Ryntäilin ympäri tallia, kun jokainen tuntui tarvitsevan neuvontaa.
Alkeiskurssilaisten lähdettyä tallista, laskeutui ihana rauha. Kiiruhdin Rosen luo. Tamma nappaili viimeisiä heinänkorsia turpeelta.
– Hei tyttöseni. Lepertelin tammalle pujahtaessani karsinaan. Rose nosti päänsä ylös ja hörähti.
– Katsos mitä mä sulle toin… Sanoin ja ojensin Roselle kädelläni makaavaa sokeripalasta. Poni höristeli korviaan, ja nappasi nopeasti herkun kädeltäni.
– Hassu… mumisin pörröttäen Rosen paksua harjaa.
Rapsuteltuani Rosea tarpeeksi, kävin hakemassa sen harjat ja palasin sitten nopeasti karsinalle. Pujahdin harjojen kanssa sisälle boksiin, ja aloin harjata Rosea pölyharjalla. Poni ei sen enempää jaksanut tekemisistäni välittää, vaan ryhtyi tutkimaan juoma-automaatin johtoa. Rosen ohut karva oli mahan alta aivan kurassa. Otin kumisualla poninnopeasti likaisimmista kohdista, ja sen jälkeen vielä huiskin liat menemään pölyharjalla. Harjasin ponin pään pehmeällä harjalla, ja kaviot otin kaviokoukulla.
Hoidettuani Rosen, heitin sille kevyen loimen selkään, ja kipaisin varustehuoneeseen. Rosen suitset kaipasivat pesua, ja satulavyötäkin olisi hyvä pestä. Kurkkasin vielä satulahuovan kuntoa, ja huokaisten totesin pääseväni harjaamaan siitäkin kuivunutta hikeä ja karvoja pois.
Suitsia en jaksanut kovin tarkasti ruveta kuuraamaan, ja satulavyönkin vain pyyhin. Satulahuopaa harjasin tosin aika kauan, siihen oli jäänyt sen verran karvoja ja likaa kiinni. Pestyäni ponin varusteet, oli jo aika ruveta laittamaan Rosea valmiiksi seuraavalle tunnille.
Tamma nyrpisteli nenäänsä nähdessään minun rahtaavan suitsia ja satulaa karsinaa kohti. Rose käänsi takapuolensa kohti ovea, ja seisoi korvat luimussa karsinassaan.
– Rose , älä nyt viitti. Puhuin tammalle ja astelin tottuneesti sen karsinaan. Laitoin Roselle varusteet, ja juuri viimeisiä solkia suitsista kiinnittäessäni, saapui tyttö Rosen karsinan oven luo.
– Tääkö on Rose? Tyttö kysyi. Nyökkäsin.
– Saitko sä tän tunnille? Kysyin kiristäessäni ponin satulavyötä.
– Jep. Ja mä en sit tarvii apua kentällä. Tyttö sanoi. Nyökkäsin taas. Halasin vielä ponia nopeasti, kunnes tyttö lähti taluttamaan Rosea kohti tallin ovea. Hieman hämilläni jäin seisomaan tallin käytävälle, kunnes päätin kerätä tavarani ja lähteä kotiin päin.