Rosen hoitopäiväkirja

-JATKUU-

Kun Rose oli valmis,kävin hakemassa satulahuoneesta sen satulan ja suitset.Satula löytyi telineeltä,mutta suitsia ei löytynyt mistään.Etsin kaikkialta satulahuoneesta.Minne ne olivat kadonneet?
-Jade.Rosen suitsia ei löydy mistään,sanoin kun pääsin satulahuoneeseen.
-Miten niin?Jade kysyi ihmeissään.
-Etsin jokapuolelta satulahuonetta ,mutta niitä löydy.Tarkistin myös Rosen varustearkun,eikä ne olleet siellä.Eihän Rosella ole ollut tuntejakaan,joten kukaan ei ole laittanut niitä toiseen varustearkkuun,sanoin .
-Käydään kuitenkin tarkistamassa muutkin varustearkut,Jade sanoi.
-okei,vastasi.Lähdimme jaden kanssa satulahuoneeseen etsimään Rosen suitsia.Mistään varustearkusta niitä ei löytynyt.Viimein Jade sanoin;-Sinun pitää lainata jonkun toisen suitsia.Ja Rosellahan oli ne kalliit suitset.Voi elämän kevät.Ota tuolta varustekaapista varasuitset Roselle.Jade aukaisi kaapin ja kiljahti;Vooi ei! Joku on vienyt ne hirveän kalliit kouluratsastussuitset!
-Mitä!?Ei voi olla totta,sanoin heti.
-Mikä ne on kadottanut?Jade kyseli
-Voi olla että täällä käynyt varkaita,sanoin Jadelle.
-Käske kaikki heti miten toimistoon.Käy sanomassa Jasminillekki.
-Ok,vastasin.Kävin ilmoittamassa joka hoitajalle , joka oli tallilla , että pitää mennä toimistoon 5 minuutin kuluessa.Sitten juoksin vauhdilla päärakennukseen , jossa Jasmin oli.Koputin oveen ja Jasmin tuli avaamaan.
-Jade pitää hätäkokouksen toimistossa.Äkkiä mukaan,sanoin Jasminille.Juoksimme yhdessä Jasminin kanssa toimistoon , jossa oli muutkin hoitajat odottamassa että kokous alkaisi.
-Eli kutsuin teidät tänne koska minulla olisi kerrottavaa teille.....Jade alkoi kertoa
-Jade! Vilden harjapussi on kadonnut , Emppa huudahti kun saapui ovelle.
-Niin ja ton Elviksen toppaloimikin on viety, Sanoi Kaaju.
-Mitä! Ei voi olla totta,kohta varmaan talli on tyhjä.Täällä on nimittäin varastettu oikein arvokkaat koulusuitset ja Rosenkin suitset on viety.Sitten nyt on viety harjapussi ja loimikin.Kuka oli täällä viimeksi illalla?Jade kysyi tomerasti.
-Minä.Olin vielä illalla täällä hoitamassa Fannia,kun kuulin kopistelua.Arvelin vain että joku keppi hakkasi seinää vasten, koska tuulikin niin kovasti.Kun sitten lähdin,huomasin että satulahuoneen ovi oli auki ,kertoi Civa.
Sitten tuli hiljaisuus tuli huoneeseen.Kaikki näyttivät miettivän jotain.Kaikki katselivat toisiaan ja yrittivät selvittää , kuka olisi varas.
-Kerrommeko poliiseille vai teemmekö varkaalle ansan? Jade kysyi.
-Tehdään ansa ,kiekaisin ja sain kannatuksia.Mukaan tulijoita tuli kuusi minut mukaan lukien.Mukana oli Civa,Janita,Peteruska^^,Serafina ja minä Vivian.Sovimme myös että tapaisimme kello kuusi toimistossa ja Jade ja Jasminkin lupasivat tulla.Jokainen soitti kotiin ja sai luvan jäädä yöksi.Onnneksi.
Kello oli yksi,joten nyt menisin ratsastamaan Roselle,vihdoinkin.Kävin hakemassa Rosen karsinasta, jonne olin sen tunkenut sillä välinn kun juttelimme.Talutin Rosen käytävälle kiinni.
-Tuletko harjoittelemaan kentälle ,Civa kysyi
-Totta kai.Se olisi mukavaa ,vastasi.Kipaisin varustehuoneeseen hakemaan Rosen satulan.Nopeasti tulin jo takaisin satula käsivarsillani.Rosen luona kuitenkin kävi jälleen köpelösti.Rose tökkäsi minua niin kovaa ,että kaaduin satula sylissäni seinää vasten.
-Rose! ärähin sille.Rose säikähti ensin , mutta sitten se näytti tosi hassulta , kun se oikein irvisti isosti minulle.Näytin Roselle kieltä ja aloin satuloida sitä.Asettelin satulan paikoilleen ja rupesin sitten kiinnittimään vyötä eksireikä kerrallaan.
Lopulta kun satula oli paikoillaan,huokaisin helpotuksesta.Sitten olisi vielä suitset ja suojat laitettavana.Hain nopsasti satulahuoneesta jännesuojat , parit pintelit ja suitset.Jätin ensin suojat ja pintelit maahan,että saisin Roselle suitset.Ohjat oli helppo saa Rosen kaulalle kun se oli niin pikkuinen.Kuolainten laitossa tuli ongelmia, mutta se meni nopeasti ohi , kun sain Roselle kuolaimet suuhun.Sitten kiinnitin vielä remmit hyvin.Sit otin pintelit ja patjat maasta.Käärin pintelit Rosen jalkoihin ja Rose oli ihan nätisti paikoillaan , kun kehuin sitä hienoksi hepaksi.Pintelit sain nopeasti Roselle jalkaan.Sitten rupesin laittamaan jännesuojia etu jalkoihin.Sain jännesuojat nopeasti jalkoihin eli nyt Rose oli valmis.Kävin vielä hakemassa kypärän satulahuoneesta.
Irrotin Rosen käytävältä ja lähdin taluttamaan sitä vieressäni kohti kenttää jossa Civa jo odotti minua Fannin selässä.Kun pääsin kentälle, suljin portin ja talutin Rosen keskelle kenttää.Laskin jalustimet alas ja kiristin vielä vyötä , jolloin Rose luimi ja irvisteli minulle.Lopulta nousin Rosen selkään.Rose seisoi oikein nätisti kun muokkailin jalustimia.Sitten annoin Roselle hitusen pohkeita ja se lähti käyntiin.Kun olin kävellyt alku käynnit , rupesin tekemään joka sivulla voltin.Ensin Rose testaili minua , eli teki jotain ilkeää.Kun annoin ulko pohjetta , Rose teki pienen pukki sarjan.Ja minua voi kutsua "huonoksi" , koska tipuin heti ekalla pukilla kaulalle ja toisella pukilla maahan.
-bravo!Civa sanoi ja räjähti nauruun , koska olin lentänyt selälleni pehmeään hiekkaan.Viimein kun olin päässyt ylös , rupesin minäkin nauramaan.Civa pyydysti Fannilla Rosen minulle takaisin kentän toisesta päästä.
-kiitti , sanoin Civalle.
-Eipä kestä ,Civa vastasi yhä kikattaen.Reippaasti nousin takaisin Rosen selkään ja kehotin sitä matkaan.Rose lähti käynnille kohti uraa.Kierroksen jälkeen rupesin tekemään voltteja taas.Tällä kertaa Rose ei testaillut vaan teki voltit nätisti.Volttien teon jälkeen tein käärme uraa ja muitakin kiemuroita.Sitten nousin alas selästä ja laitoin puomin sinne tänne.Puomeja oli nyt kentällä viisi siellä täällä.Piakkoin kun taas olin Rosen selässä , rupesin ravailemaan.Tein Rosen kanssa väistöjä molempiin suuntiin ja ravi ympyröitä.Kun Rose oli lämmennyt , siirsin sen käyntiin.Samoin teki Civa , joka aikoi lopetella juuri.Minä jatkoin tuntiani vielä.Menin Rosella yksitellen käynnissä ensin kaikki puomit kummastakin suunnasta ja Rose alkoi innostua.Sitten aloin mennä puomeja ravissa.Rose ravasi kolistelematta puomeja.Rose ei edes viitsinyt heittää pukkeja kun oli niin reippaasti mukana.Rose myös käytti paljon lihaksiaan tähän puomityöhön.Taputin ja kehuin Rosea oikein kunnolla kun se oli mennyt kaikki puomit.Lopuksi vielä laukkasin puomit.Silloin Roselta lensi pikku pukit ja minulta irtosi jalustin viimeisellä puomilla.Lopulta aloin mennä loppu käyntejä ja päätin että ne mennään maastossa.Aukaisin portin rauhallisesti Rose selästä ja lähdin Suenon tietä pitkin kävelemään Rosella.Pian olin tien päässä.Janitalta olin kuullut että hyvä polku lähtisi kun menisin vain tämän tien ylitse.Katsoin varulta että tulisiko autoja , mutta ei tullut.Pian kävelimme Rosen kanssa rauhallisesti pitkin metsätietä.Kun kymmenen minuuttia oli kulunut,huomasin että minun pitäisi kääntyä.Tein Rosella takaosakäännöksen ja lähdin takaisin kohti tallia.Olin tallilla pian.Pihassa pysäytin Rosen ja taputin sitä kunnolla.Laskeuduin alas selästä ja löysäsin Rosen satulavyötä ja nostin jalustimet.Sitten talutin Rosen tallin käytävälle takaisin kiinni.Riisuin Roselta nopeasti varusteet ja suojat.Sitten talutin sen pesukarsinaan ja huuhtelin sen kunnolla.LOpuksi levitin vielä kylmägeeliä sen jalkoihin ja laitoin ihanan punaiset tallipintelit sille jalkaan ja lämpimän fleece loimen selkään.Kun Rose oli valmis , vein sen karsinaan ja otin päitset pois.Vilkaistuani kelloon huomasin että se oli yli kolme.

-JATKUU-

-JATKUU-

Sitten lähdin kävelemään reippaasti ulos.Aukaisin tallin oven ja laitoin sen kiinni , että talli saisi tuulettua vähän, mutta tulin toisiin aatoksiin,koska ulkona oli alkanut tuulla ilkeästi ja Rose oli hieässä , joten se olisi voinut sairastua.Suljin oven rauhassa ja juoksin sitten kohti kenttää.Kentällä rupesin kantamaan puomeja takaisin aidan viereen.Kun puomit olivat kentän aidan vieressä , lähdin takaisin tallille.Toimistossa oli lämmintä.Istuin noja tuoliin ja tartuin päivänlehteen , jota ei oltu vielä luettu.Lehdessä luki ; "Valjasrosvot iskivät Onnettomaan" .
-Voihan hiisi.Ne olivat käyneet Suenon naapuri tallilla , Onnettomassa,ajattelin.
- Jade.Ne valjasrosvot olivat käyneet Onnettomassa , sanoin naiselle joka oli tuli juuri toimistoon.
-Eikä!näytäppä sitä lehteä , Jade sanoi.Jade luki ja näytti mietiskelevän.
-Tänään se valjasrosvo voi käydä viemässä satuloita , jotka ovat hiisin arvokkaita ,Jade sanoi.
-Onneksi tullaan täksi yöksi tallille , niin voidaan napata se rosvo , sanoin jännittyneenä.
- Niin kai , Jade vastasi ja rupesi tekemään paperi hommia.Samalla toimistoon tuli Civa ja Emppa.Kerroimme Jaden kanssa "valjasrosvoista" ja Emppakin sai luvan tulla mukaan.Rupesimme suunnittelemaan.Jade lupasi tehdä kuumaa kaakaota ja voileipiä , että jaksaisimme valvoa.Suunnittelimme myös mennä heinävintille varjostamaan varasta.Lupasimme että olisimme heinävintillä jokainen kello 22.00 . Viiden maissa , ´äiti tuli hakemaan minua syömään.Tallille tulin takaisin seitsemän merkeissä.Ajattelin liikuttaa Kekeäkin vielä tänään.Kipaisin hakemaan riimunnarun hyllyköltä.Sitten kipitin jo reipasta vauhtia kohti Keken tarhaa.Onneksi Keke oli tänään laittettu pieneenpään hakaan.Yritin houkutella Kekeä luokseni , mutta se vain nousi pystyyn ja höristeli muille.Kohta se viiletti ympäri aitausta täydessä laukassa.Pukitkin lensi.Toivottavasti se ei tee noin ,kun olen sen selässä.Puolentunnin houkuttelemisen jälkeen Keke lopetti viimein temppuilunsa.Annoin Kekelle porkkanaa ja taputtelin sitä.Sitten kiinnitin riimunnarun sen päitsiin kiinni.Lähdin taluttamaan Kekeä kohti porttia.Portin aukaisussa tuli ongelmia.Keke pelästyi sähkölankaa ja lähtiin hirveeseen raviin , jolloin ote irtosi.Laitoin nopeasti portin kiinni.Onneksi Keke oli niin viisas ja päätti jäädä syömään.Piakkoin sain Keken kiinni ja talutin sen talliin.

-JATKUU-

-JATKUU-

Kun olin saanut Keken kiinni käytävälle , kävin hakemassa sen harjat.Kello oli melkein kahdeksan , mutta mitä siitä? Kävin hakemassa harjat satulahuoneesta nopsasti.Harjat löytyivät hujauksessa hyllyltä.Kävelin takaisin Keken luokse ja aloin harjaamaan sitä.Ensin harjailin pölyharjalla useimmat mutapaakut pois sen karvasta.Pölyharjan jälkeen harjasin Keken pehmeällä harjalla.Jalkojen harjaaminen sujui hyvin ja nopeasti.Kun oli harjannut Keken , putsasin sen kaviot ja selvitin jouhet.Kun Keke oli harjattu niin hain varusteet.Kiinnitin Kekelle pintelit taakse ja jännesuojat eteen.Satulan nopeassa laittamisessa ei tullut muuta , kuin irvistys Kekeltä.Sain Kekelle nopeasti suitsetkin suuhun joten helppo homma oli tuo varustoiminen.Sitten hain itselleni kypärän ja talutin Keken kentälle.Kiristin vyötä ja laskin jalustimet.Hop. Ja olinkin jo selässä.Selässä kiristin vielä vähän vyötä.Annoi Kekelle ohjaa ja pohkeita.Keke lähti askeltamaan reippaasti ja pää korkealla kohti uraa.Alkukäyntien eli parin kierroksen jälkeen otin ohjia.Aloin tekemään voltteja joka sivulla ja pysähdyksiä.Kun olin saanut Keken lämmitettyä , käänsin sen voltille ja nostin ravin.Rauhallisesti Keke ravasi oikeaan suuntaan pää hienosti kaaressa.Istuin satulaan ja pidätin hiukan.Menin harjoitusravilla voltin ja sain mentyä Kekellä kunnollisen voltin.Voltin jälkeen tein suunanmuutoksen koko rata leikkaa muodossa.Hiukan Keke lisäsi askeltaan kun puristin pohkeillä lisää.Kehuin Kekeä ja pidätin sen käyntiin.Kävelin kierroksen ennenkuin jatkoin taas ravia.Keke liikkui pehmeästi.Tein kaikenlaisia lisäyksiä sun muita.Viimein puolentunnin päästä aloin lopetella.Loppukäynnit aioin mennä maastossa.Nousin selästä ja aukaisin kentän portin.Talutin Keken kentältä pihalle ja nousin takaisin selkään ja Keke luimaisi mulle.Pian jo kävelimme pitkin Suenon tietä.Keke höristeli korviaan kun jatkoimme tien ylitse menevälle tielle.Kävelimme rauhallisesti kunnes oli aika palata takaisin tallille.

-Jatkuu-

-Jatkuu-

Palasimme rauhassa tallille.Keke käveli kaula pitkänä pitkin Suenon tietä.Pian olimme tallin pihassa.Taputtelin siinä Kekeä , kunnes nousin alas selästä.Nostin jalustimet ylös ja löysäsin satulavyön.Rauhallisesti kävelytin Keken käytävälle kiinni.Vilkaisu kelloon kertoi että se oli jo 21.30.
Riisuin Keken nopsasti ja vein sen karsinaan.Lisäilin Ken ja Rosen karsinaan ruuat ja heinät yöksi.Rose oli karsinassaan rauhassa ja vein sille muutaman porkkananpalasen , samoin Kekelle.Kun viimein olin valmis , lähdin kiipeämään natisevia portaita pitkin heinävintille.Heinävintillä olivatkin jo muut.
-Jännittävää , sanoi Emppa
-Jep.Saadaankohan me se "rosvo" kiinni? kysyin.¨
-Jos se tulee niin varmasti , jatkoi Civa.Rupesimme odottamaan.Viimein Jade tuli kaakaoiden ja voileipien kanssa.Söimme itsemme kylliksi.tups taps tups taps.....alkoi kuulua tallista.
-mikä se oli , kysyin hiirenhiljaa.
-E-en tiedä , vastasi Emppa.Kohta ovi narahti.Heti tiesimme että se oli satulhuoneen ovi.Katsoimme luukusta näkyisikö ketään.Kohta joku hiippaili satula käsivarsillaan kohti ulko-ovea.Nopealla reaktiollani heitin termospullolla "varasta" päähän.Ensin varas haparoi eteenpäin , mutta kaatui yllättäen.Laskeennuimme alas heinävintiltä ja sidoimme jalat ja kädet kiinni.Sillä välin kun teimme toimeenpiteitä , Jade soitti poliiseille.Pian poliisit olivat tallilla. Jade selitti tilanteen ja poliisit nostivat varkaan autoon.Pian saimme suitset ja harjat takaisin , ukon pakettiautosta.Ilta muuttui yöksi.Saimme yöpyö Jaden ja Jasminen talossa tämän yön.tarkistimme hepot ja sitten menimme nukkumaan.
-Hyvää yötä , sanoin muille , mutta kuului vain tasainen suhina jokaisen suunnasta.

LOPPU

Kello näytti jo kahtatoista minun kävellessä kohti Suenoa.

Tallissa oli jo täysi tohina minun kävellessä sisään. Hoitajat harjailivat omia hoitsujaan, ja Jade lakaisi tallin lattiaa iloisesti vihellellen.
– Terve Vivian ! Rose taitaa olla laitumella. Voit hakea sen kohta sisälle, ja samalla napata myös Hyrrän siitä mukaan. Jasmin halusi ratsastaa sillä tänään, Jade kertoi, ja jatkoi sitten hommiaan.

Minäkin suuntasin siis kulkuni suoraan tarhalle.Tarhan portin luona ei tänään odotellutkaan kukaan, vaan hepat olivat poissa. Kiipesin tarhan aidalle istumaan, ja tähyilin siitä laitumen toiseen päähän. Ketään ei kuitenkaan näkynyt tai kuulunut. Huhuiltuani portin liepeillä jonkin aikaa poneja, suvaitsi ensimmäinen niistä astua esille. Zira lönkytti ensimmäisenä näkyviin puiden taka. Pian sen jäljessä saapuivat myös Rose ja June. Myös Sue , Missu ja Lilo ravasivat lopulta näkyviin.
– Huh, siellähän te olitte, huokaisin helpottuneena, kun ponit ravasivat aidan luokse.
– Sori vaan, mutta mä otan tästä vaan Rosen mukaani, te muut saatte jäädä vielä ulkoilemaan, totesin, ja nappasin Rosen riimusta kiinni. Tamma ei vastustellut, kun napsautin riimunarun paikoilleen. Kun olin hakenut Hyrränkin mukaamme takatarhasta, lähdin taluttamaan niitä perässäni kohti tallia. Olihan se vähän outoa kun talutti tammaa ja oria yhtä aikaa , mutta onneksi Rosella ei ollut kiima-aika , joten se ei välittänyt Hyrrän rehentelystä.

Sisälle päästyämme ojensin Hyrrän riimunarun Jasminelle, joka talutti hevosen vähän syrjemmäs käytävälle, sitoi sen löysästi kiinni, ja aloitti harjaamaan sitä.
Sidottuani myös Rosen käytävälle, kipaisin hakemassa tamman harjat, ja aloin sitten niillä sukia ponia puhtaaksi. Harjasin huolellisesti Rosen selän, jalat, mahanalusen, ja kaulan, sekä selvitin piikkisualla Rosen hännän ja harjan. Lopuksi vielä puhdistin Rosen kaviot, ja harjasin vielä uudemman kerran tamman jalat puhtaiksi. Huomaamattani oli Jade tullut seuraamaan hoitotoimenpiteitäni vähän lähempää.

- Mitäs Rose sanoisit jos käytäisiin vähän tossa kentällä harjottelemassa sun lihaskuntoa juoksuttamalla? Virkoin karsinansa puolioven ylitse uteliaana roikkuvalle Roselle. Tamma puhisi innoissaan rapustellessani sitä otsasta.
– Ai että susta se olisi hyvä ajatus? Okei, odotas siinä niin mä kipaisen hakemassa sun varusteet, sanoin Roselle nauraen, ja lähdin lampsimaan kohti varustehuonetta.

Hetken pyörittyäni varustehuoneessa juoksutusvyötä ja liinaa etsien, ilmestyi myös Jasmin huoneeseen ratsastustamineisiin sonnustautuneena.
– Hei Vivian! Jasmin huikkasi iloisesti, ja nappasi Hyrrän suitset käsiinsä.
– Jasmin hei, missä täällä olisi sellanen juoksutusvyö ja sivuohjat, jotka sopisi Rosellekkin? Kysäisin, Hyrrän satulaa syliinsä juuri kaappaavalta Jasminelta.
– Hmm.. Ne taitaa olla tuossa nurkkakaapissa, toiseksi alimmaisella hyllyllä. Ota se musta juoksutusvyö, jossa on ne hopeiset tapit, Jasmin vielä neuvoi, ja kiirehti sitten ulos huoneesta Hyrrän varusteet sylissään keinuen.
– Okei. Eli nurkkakaappi, toiseksi alin hylly, mumisin itsekseni, ja kävelin kaapille. Avasin sen, ja kaivoin toiseksi alimmalta hyllyltä juoksutusvyön ja sivuohjat käsiini. Ne molemmat olivat selvästi jo aika vanhoja ja pölyttyneitä, eivätkä enää kovin hyvässä kunnossa.
– Nojaa, nämä saavat nyt luvan kelvata, puhahdin, ja nappasin vielä Rosen suitset, ja juoksutusliinan mukaani.

Kohta Rosella oli jo suitset päässä, juoksutusliina niihin kiinnitettynä, sekä juoksutusvyö, ja sivuohjat niihin vielä löysästi laitettuina. Nappasin vielä ovenpielestä pitkän juoksutusraipan mukaani, ja lähdin sitten taluttamaan Rosea kentälle. Talutin tammaa ensin muutaman kierroksen molempiin suuntiin kenttää ympäri, ja pyysin sen sitten isolle ympyrälle. Rose käveli laiskasti, puolinukuksissa, ja kärpäsiä hännällään hitaasti huiskien.
– Noniin tamma, herätys! Huikkasin Roselle nauraen. Poni käänsi korviaan uneliaana vähän minua kohti, muttei juuri muuten reagoinut ääneeni.
– Tästä taitaakin tulla pitkä treeni, virkoin Roselle.

Hetken Rosen käveltyä komensin sen raviin. Rose siirtyi hitaaseen ja laiskaan juoksuun, jalkojaan maata pitkin raahaten. Niimpä napautin raipalla kerran napakasti tamman takasiin, ja sehän saikin Roseen vauhtia! Vingahtaen poni hypähti eteenpäin, ja lähti kaahottamaan holtitonta ravi-laukka seikoitusta isolla ympyrällään.
– Pruu! Käyntiin! Huusin Roselle mahdollisimman vakaalla äänellä. Viimein tamma hidastikin vauhtinsa ensin rauhalliseen raviin, ja lopulta käyntiin.
– Saatiinpahan sut ainakin vähän hereille, totesin Roselle.
– Noniin, otetaanpas kokonaan uusiksi tämä ravisiirtyminen, sanoin, ja maiskautin kerran. Rose siirtyi tottelevaisesti raviin, ja tällä kertaa piti temmon tasaisena. Muutaman veryttelykierroksen ravattuaan aloin koota Rosen ravia. Pieni maiskutus, ja raipan heilautus. Rose alkoi kohta jo kerätä itseään hiukan, ja tukeutui lopulta aika hyvin kuolaimeen. Apuohjat olivat nyt vähän kireämmällä, ja Rose alkoi todellakin liikkua jo paremmin. Ravautin tammaa vielä toiseenkin suuntaan hiukan, ennen kuin siirsin sen laukkaan. Laukassa Rose nosti päätään aika paljonkin ylöspäin, eikä oikein suostunut enää kokoamaan itseään. Se ei edes rentoutunut laukassa laisinkaan, vaan kulki koko ajan pää ylhäällä, apuohjien joustoja vetäen. Syvään huokaisten hidastin Rosen ravin kautta käyntiin, ja pysäytin ponin. Päätin kokeilla vielä ilman apuohjia, jos vaikka saisin Rosen rentoutumaan ilman niitä. Eron huomasi heti myös ravissa. Rose tuntui paljon rauhallisemmalta, ja tukeutui kuolaimeen ilman apuohjiakin. Nyt Rose myös hakeutui itse eteen ja alas, ja kulki tosi nätisti.
– Kokeillaampa sitten sitä laukkaa, kehotin, ja maiskautin Rosen laukkaan. Poni kulki myös nyt ensimmäisen kierroksen pää ylhäällä ja jännittyneenä, mutta lopulta se alkoi antaa periksi. Se pikku hiljaa laski päätään alemmas, ja lopulta myös pärski laukan tahdissa.
– Tämä taitaakin riittää tältä erää, sanoin, ja hidastin Rosen käyntiin. Tamma puuskutti vähän, ja oli hionnut kaulasta. Kävelin rauhallisesti Rosen luokse, ja silitin hitaasti tamman kosteaa kaulaa.
– Hienostihan se lopulta meni.

Taluteltuani Rosen kuivaksi, talutin sen talliin. Tamma pääsi siellä suoraan pesulle. Rose näytti nautiskelevan viileän veden valuessa sen ryntäille ja selälle. Tamma huoahti tyytyväisenä, ja hamusi hellästi käsiäni silkkiturvallaan.
– Sä olet kuule ihan mahdottoman hieno tamma, kuiskasin Rosen korvaan, ja silitin ponin märkää otsaa.

Loppu

Väsyneenä työnsin viimeisen kottikärryllisen lantalaan, ja kippasin sen sisällön sinne.
Syvään huokaisten tartuin taas kottarin kahvoihin, ja työnsin sen takaisin talliin. Tuuppasin kottikärryt sitten takaisin omalle paikalleen seinää vasten nojailemaan, ja kuumissani laahustin oleskeluhuoneeseen.
Huomasin onnekseni etten ollut ainoa joka kärsi huoneessa vallitsevasta kuumasta ja vähän tunkkaisesta ilmasta. Vaikka ikkunat oli avattu sepposen selälleen, ei ilma vieläkään vaihtunut.
– Vivian! Säkin tulit sitten hikoilemaan tänne meidän kanssa! Huokaisi itseään vanhalla hevoslehdellä löyhyttelevä Emppa.
– Joo, me ollaan kuin paistinpannulla täällä! Yhtä kuuma kun saharassa.. Puhisi Empan vieressä sohvalla rötköttävä Civa. Juuri istahdettuani sohvalle, vaappui Jade huoneeseen.
– Noniin, sitten reippaat tallitytöt nousee sieltä sohvilta ylös ja tulee taluttamaan justiinsa kohta alkavalle alkeskurssille. Ihan teidän iloksenne harjoitellaan kevyttä ravia. Jade sanoi virnistellen. Saatoin nähdä tämän ilkikurisen ilmeen tummien aurinkolasien, ja päätä suojaavan olkihatun alta. Jade oli pukenut ylleen keltaisen, raikkaat t-paidan, ja shortsit. Katselin kateellisena naisen vaatetusta, kun itse istuin siinä kuumissani paksuissa verkkareissa ja tuulitakissa. Enhän minä ollut voinut aamulla tietää että päivästä tulisi järkyttävän hiostava, kun ilma oli silloin ollut vielä tuulinen ja viileä.. Jade hoputti marisevat hoitajat alas tallin puolelle, ja kertoi siellä minkä hevosen kukin ottaisi vastuulleen.
– Empalle Zira kun Fannia ei nyt tälle tunnille voi ottaa , Emppa voi ottaa Ruffan hoiviinsa,
Lilon ratsastajaa auttaa vaikka Serafina sieltä ja Vivianille jää Dolly.. Anne huikkasi iloisesti, ja pyyhälsi sitten toimistoon. Jäimme kaikki toljottamaan tämän perään.
– Kauheeta lapsityövoiman hyväksikäyttöä! Mä taidan soittaa lastensuojeluviranomaisille ja paljastaa Jaden katalat juonet.. Uhosi Emppa, ja kaikki remahtivat nauruun. Sen jälkeen tartuimme työhön, ja ryhdyimme laittamaan poneja kuntoon tuntia varten.
Kohta autoimme jo ratsastajia kentällä ponien selkiin. Ratsastajia autettiin sen kertaisten ratsujensa kyytiin, jalustimia mittailtiin sopiviksi, satulavöitä kiristeltiin, ja lopulta olivat kaikki valmiita. Jade komensi sitten kaikki uralle, ja aloitti tunnin pyytämällä ratsastajia keräämään ohjat käsiinsä. Taluttajilla oli kaikilla riimunarut, jotka vielä roikkuivat löysinä ponien kuolainrenkaista. Avuttomat ja vielä osaamattomat ratsastajat istuivat ponien selissä mitä eriskummallisimmissa asennoissa. Toisella kantapäät sojottivat ylöspäin, toisella oli ohjat kierretty kaksin kerroin käsien ympäri, ja joku piteli ohjista aivan liian tiukalla otteella, roikkuen melkein ponin kuolainrenkaissa kiinni. Jade kuitenkin ihailtavan pitkäjänteisesti korjasi jokaisen virheet, ja kun pienet ja innokkaat ratsastajat viimein saatiin jotenkuten hyvin istumaan, siirryttiin raviin. Syrjäkarein hoitajat vilkuilivat Jadea, kun ravattiin noin kymmenettä kierosta ympäri pölyistä kenttää. Jade ei tuntunut huomaavan lainkaan, vaan hymyssä suin jatkoi opetusta.
– On hyvä oppia kunnolla alusta asti kevytravi ja harjoitusravi, ja ainoa keino oppia, on harjoitella, harjoitella ja vielä kerran harjoitella! Jade paasasi, ja hoputti jotakuta ratsastajista lisäämään heppansa vauhtia.
Kun puolet tunnista oli kulunut, ei enää kukaan hoitajista jaksanut juosta. Hiki virtsasi jokaisen kasvoilla ja selässä, naamat punoittivat ponnistuksesta, ja huohotus kuului kovana.

– Taluttajat voivat sitten jäädä pois ponien viereltä, kun tämä näyttää näin hyvin sujuvan! Menkääs hoitajat sinne kulmiin merkeiksi, niin oppilaat ei pysty oikomaan. Neuvoi kentän keskellä, esteen päällä istuskeleva Jade. Taluttajat jäivät jokainen heti vapautuksen kuultuaan kulmaan seisomaan, ja vetivät siellä syviä henkäyksiä. Kentän pöly sai muutaman yskimään kovin, ja jokaisen kurkkua kuivasi.
– Jade on oikea orjapiiskuri. Sihahti vieressäni seisova Emppa. Tyttö kuivasi hikistä otsaansa käteensä.
– Totta. Vastasin, ja katselin hiukan virnistelevää Jade.
Tunnin loputtua autoimme ratsastajia riisumaan ratsuiltaan varusteet, ja kun pienet alkeiskurssilaiset olivat kaikki lähteneet ilmesty Jade taas talliin.
– Kiitos tytöt te olitte mahtavia! Jaksoitte mukisematta juosta vaikka kuinka pitkään! Siitä hyvästä mä ajattelin tarjota teille jätskiä ja kylmää mehua. Mitäs sanoisitte?Jade
ehdotti virnistäen iloisesti. Kuului vain iloisia riemunkiljahduksia.
– Se me kyllä ollaan tosiaan ansaittu. Sanoi Serafina, ja kaikki myötäilivät tätä nauraen.
Muutaman minuutin päästä istuimme Jaden talon takapihalla, pyöreän terassipöydän ääressä jäätelöä syöden ja mehua litkien. Kaikki lappasivat tyytyväisinä herkkua suuhunsa, eikä hetkeen kukaan puhunut mitään.
– Me jo luultiin Jade että susta on tullut ihan sydämetön kun sillä lailla meitä kiusasit.. Joku sanoi, ja Jade naurahti.
– Ei toki, en sentään. Sitä paitsi mihin mä joutuisinkaan ilman teitä? Jade sanoi, ja katseli hymyillen meitä kaikkia.
– Sitä mäkin joskus mietin, vastasin, ja muut purskahtivat taas iloiseen nauruun.
Myöhemmin harjailin hiljaisella pihamaalla Rosea, jonka olin sitonut kiinni harjauspuomiin. Poni uinui siinä tyytyväisenä, ja kääntyi vain välillä vilkaisemaan minua. Annoin kumisuan pyöriä ponin karvalla pitkän aikaa, ennen kuin tartuin pölyharjaan. Ponista tosiaan lähti aivan järkyttävä määrä karvaa ja pölyä. Aivan kuin kukaan ei olisi harjannut sitä moneen kuukauteen kunnolla! Ihmetellen jatkoin harjausta rivakasti, vaihtaen välissä pölyharjan juuriharjaan. Kun viimein ponin karva kiilsi puhtaana, tartuin kaviokoukkuun, ja puhdistin ponin jalat huolella. Selvitin sitten piikkisuan avulla Rosen hännän ja harjan, ja harjasin ponin pään.
– Oletkos sitten puhdas, oletko? Puhelin ponille ja rapsutin sitä hajamielisesti korvan takaa. Rose käänsi päätään nautinnosta kapsutellessani sen korvantaustaa. Painoin sitten hellän suukon Rosen turvalle, ja halasin ponia vielä.

– Noniin, nyt on kuule aika viedä sut talliin, sanoin, ja irrotin Rosen puomista. Poni seurasi minua säyseästi sisälle, jossa talutin sen karsinaansa, heitin vähän heiniä eteen, ja suljin oven.
– Huomiseen! Huikkasin sitten Roselle, vein harjat paikalleen, ja lähdin kävelemään kotia päin kesäisen päivän vaihtuessa iltaan.

EKA: Tämä onkin jo parempi! Sinun parhaita tarinoitasi!! Hyvä, kekenkin olet ottanut mukaan (: Tämä tarina oli FANTASTIKS!!

Toka: Taas samaa talli elämää (:

Kolmas: Tässä nyt oli jotakin (: Tykkäsin tästä.

Raha minkä saat: 300v€ Ja 10p

Hiljaa itsekseni lauleskellen astuin kesäisen tihkusateen keskeltä sisälle valoisaan, ja siistiin talliin. Kävelin ohi shetlanninponin karsinan, suoraan ovensa yli kurkkivan, ihanan ponin luokse.
– Päivää tammaneiti! Tervehdin sitä, ja sain vastaukseksi pienen, innokkaan hörähdyksen. Hymyillen kiirehdin Rosen luokse, ja halasin heti ponin luokse päästyäni sen karvaista päätä. Poni tuuppasi minua olkaan iloisesti, ja ryhtyi sitten haistelemaan olallani keinuvaa laukkua.
– Heti tiesit että mulla on muutama herkku sulle siellä, odotas niin mä kaivan ne sulle.. selitin ponille, ja aukaisin laukkuni. Sen pohjalta löysin viimein omenan, ja ojensin sen Roselle. Poni nappasi sen avoimelta kämmeneltäni nopeasti, ja mussutti niin että kuola roiskui! Nauraen väistyin kuolaavan ja vaahtoavan ponin luota kauemmas. Enhän ehdoin tahdoin halunnut kouluvaatteitani sotkemaan mennä.
– Et kai sä Vivian ole Rosea pelkäämään ruvennut kun noin yrität luikkia pakosalle? Kysyi taakseni ilmestynyt Civa virnistellen.
– Joo, hirveätä kun Rose onkin pelottava! Sehän näyttää ihan hyökkäävän sun kimppuusi millä hetkellä hyvänsä! Paikalle Civan vanavedessä tullut Serafina nauroi. Rose tuijotti tyttöjä uteliaana, korvat hörössä.
– Selvästi. Ei kun mä koitin vaan väistellä sen kuolaa, kattokaa nyt, miten se valuu ton suupielestä! sanoin, ja osoitin Rosen turpaa, josta yhä tippui kuola, ja vaahtopisaroita. Civa ja Serafina lähtivät sitten kikatellen pois paikalta.
Käytyäni vaihtamassa kouluvaatteeni vanhoihin, kuluneisiin tallifarkkuihin, ja violettiin pusakkaan, kietaisin vielä hiukseni poninhännälle, ennen kuin kipitin takaisin talliin. Sieltä täältä kuului rupattelua ja puheensorinaa, hevosten kavioiden kopsetta betonilattiaa vasten, ja varusteiden metalliosien kilinääratsastajien valmistellessa ratsujaan seuraavaa tuntia varten. Rose ei onneksi näköjään ollut vielä mennyt tunnille, joten kerkeäisin hoitaa sen ennen työnteon alkua, ajattelin, ja kiirehdin varustehuoneeseen Rosen harjapakkia hakemaan.
Palasin kohta Rosen ruskeaa harjapakkia käsissäni kantaen talliin, ja ennen kuin kerkesin edes Rosen karsinan oven avata, seisoi ympärilläni ainakin neljä pikkuista tyttöä, jotka tarvitsivat jokainen apua poninsa kuntoon laittamisessa tunnille. Huokaisten kiiruhdin auttamaan parhaani mukaan jokaista, ja vasta viidentoista minuutin päästä sain kaikki autettua valmiiksi, ja tytöt pääsivät viimein tunnilleen. Sen jälkeen pääsin viimein Rosen luokse. Poni roikkui yhä karsinansa puolioven ylitse uteliaana käytävälle tuijotellen, ja minun lähestyessä poni kuopi maata kavioillaan ja hörisi.
– Minnekkäs sulla nyt noin kiire on, tyttönen? Kysyin siltä hymyillen. Poni yritti livahtaa ohitseni avatessani karsinan oven, ja sain tosissani työntää vastaan etten olisi litistynyt ponin yrittäessä rynniä ylitseni.
– Mikä ihme sua oikein vaivaa? Huudahdin, ja työnsin kaksin käsin ponia sisälle boksiin. Viimein se luovutti, ja peruutti rauhallisesti karsinaansa. Siellä se jatkoi yhä lattian kuopimista saaden turpeet lentämään joka suuntaan. Tuijotin hetken kummissani ponia. Keksin sitten kokeilla juoma-automaatin toimivuutta, ja sain todeta sen rikkinäiseksi.
– Nyt mä ymmärrän mitä sä mesoat. Odota hetki niin mä käyn hakemassa sulle vettä, sanoin, ja kiirehdin ulos Rosen karsinasta. Sipsutin tallin toiseen päähän vesipisteelle, jonka luona täytyin kaksi ämpärillistä piripintaan täyteen kylmää vettä, ja kiikutin ne sitten Rosen karsinalle. Poni kurkki taas karsinansa puolioven ylitse, ja hirnui muutaman kerran kimeästi minun lähestyessä kahden vesisangon kanssa. Heti kun avasin karsinan oven ja laskin ämpärit alas, syöksyi janoinen poni niiden luo, ja hörppi toisen kokonaan tyhjäksi, ja toisen puolilleen.
– Voi sua, kuinkahan kauan sä sait odotella juomista? Pikku rassukka… lepertelin ponille, ja pörrötin sen otsatukkaa.
Vein sitten sangot pois, ja ryhdyin viimein hoitamaan Rosea. Poni nuokkui nyt rauhallisena ja tyytyväisenä paikoillaan minun pyöritellessä kumisualla sen karvaa. Poni oli jo pudottanut suurimman osan talvikarvoistaan, mutta vieläkin sain irtoamaan ison tupon pitkiä karvoja muutamalla kumisuanvedolla.
Harjattuani kaiken irtokarvan ja pölyn pois kaivoin vielä juuriharjan esille, jolla viimeistelin ponin. Etsin vielä sen jälkeen käsiini piikkisuan, jolla harjasin Rosen hännän ja harjan, sekä kaviokoukun, jonka avulla puhdistin ponin kaviot. Lopuksi taiteilin vielä söpön nutturan Roselle etu-tukkaan, ja letitin ponin hännän. Taputin sitten sitä kaulalle, ja toivotin hyvät päivänjatkot.
–huomenna lupaan tulla viimeistään taas sua katsomaan, sanoin, ja painoin suukon Rosen turvalle. Poni hörähti minulle hiljaa, ja siirtyi ruokakuppiaan tutkimaan.
– Aivan, hyvä kun muistutit! Huikkasin, pakkasin nopeasti harjat takaisin pakkiin, ja kiiruhdin rehuhuoneeseen. Sekoitin Rosen päiväruoka mössöt, ja kiikutin ne ponille. Jätin sitten nautiskellen ruokaansa mussuttavan Rosen rauhaan, ja hipsin itse ulos tallin raollaan olevasta ovesta.

Ilma oli pilvinen, ja auringon lohduttavat säteet olivat poissa. Pyörä suti hiekka mäessä. Hikipisaroita helmeili otsallani. Saavuin pian tallin pihamaalle, ja jätin pyöräni nojailemaan isoon tammeen. Kipaisin puolijuoksua tarhan ohi talliin, ja kurkistin heti innoissani Rosen karsinaan. Rose makasi pehmeällä puruilla, ja hengitti rauhallisesti. Se nosti päätään hiukan kuullessaan jonkun saapuvan ovelle. Poni heilautti päätään hiukan, kuin tervehdykseksi. Astuin varovasti karsinaan, ja astelin lähemmäs ponia. Ojensin käteni, ja annoin tamman haistella sitä. Kun Rose hörähti pienesti, ja hamusi pehmeällä turvalla kättäni, istuin alas turpeeseen, ja silittelin tamman päätä. Rose huokaisi tyytyväisenä.
Rapsuteltuani Rosea jonkin aikaa, tamma kyllästyi, ja nousi ylös. Se tarkasti ruokakupin, ja kiersi karsinan ylimääräisten heinien toivossa. Taputtelin tammaa. Sen karva pöllysi, ja siellä täällä oli mutapaakkuja.
–Sä oot selvästi ollut tarhassa. Sanoin Ponille ja huokaisin. Kävin sitten hakemassa Rosen harjat, ja hoidin tamman hyvin käytävällä. Sain pyöritellä kumisualla käteni kipeäksi, selvitellä mutaista harjaa ainakin puolituntia! Tamman pääkin oli likainen.
– Sä oot ite oikea lika paakku! Puhisin samalla naurahtaen. Rose katseli minua uteliaana. Sen korvat kääntyilivät sen kuunnellessa ääntäni. Jaloissa Rosella oli kovia hiekkapaakkuja ja kiviä, joita sain kaivella pois jonkin aikaa. Viimein kun tamma oli hoidettu, laitoin sen takaisin karsinaan, ja kävin hakemassa varusteita. Nostin suitset, satulan ja satulavyön mukaani, ja palasin Rosen karsinalle.
Tamma hiukan vastusteli kuolaimia, ja pullisteli satulavyölle, mutta muuten sain laitettua tamman helposti kuntoon. Kävin vielä hakemassa laukustani kypärän, ja vaihdoin ratsastushousut jalkaani. Talutin sitten Rosen pihalle. Vatsassa kipristeli. Pysäytin tamman. Rose haisteli ilmaa sieraimet väristen. Laitoin ohjat kaullalle, kiristin satulavyön, laskin jalustimet, ja ponnistin selkään. Rose steppasi hieman paikallaan. Se asteli sivuille. Pidätin hiukan ohjilla, ja sain tamman aloilleen. Laitoin jalustimet sopivan mittaisiksi, ja keräsin ohjat käteeni. Ohjasin sitten Taigan kentälle. Kävelimme ensin muutaman kierroksen pitkin ohjin. Keräsin sitten ohjat käteeni ja otin tuntuman poniin. Rose kääntyi helposti pelkillä painoavuilla. Se oli herkkä, mutta selvästi hiukan omapäinen. Tamma ei välttämättä aina totellut jokaista apua, ja saattoi muutenkin luistaa tehtävältä.
Tein muutamia etuosa käännöksiä, ja avo- sekä sulkutaivutuksia. Tamma osasi ne ja tekikin ne mallikkaasti. Kokeilin lisättyä ravia, ja tein voltteja. Nostin laukan kulmasta. Tamma syöksähti innoissaan eteenpäin, ja sain todella tehdä töitä saadakseni sen taas asettumaan. Rose nosti päätään ja yritti välttää pidätteet. Istuin tiiviisti alas satulaan, ja pidätin kerran voimakkaasti. Viimein poni asettui. Siirsin sen takaisin raviin ja otin laukan noston uudestaan. Tällä kertaa Rose nosti laukan, ja laukkasi tasaisesti eteenpäin. Laukkasimme muutaman kierroksen, kunnes siirsin ratsuni raviin. Tein vielä loppuverkat, ja lähdimme sitten maastoon. Rose oli innoissaan päästessään metsään. Vaikka maa olikin aika märkää ja paikoin pelkkää mutavelliä, tamma nosteli innoissaan jalkojaan lammikoiden yli, ja käveli reippaasti eteenpäin.
Tulimme kohta pitkälle, suoralle ja hiljaiselle hiekkatielle. Tamma taisi ajatella täysin samoin kuin minä. Nostimme laukan. Annoin Roselle ohjaa, ja poni syöksähti eteenpäin. Nojasin eteenpäin, ja pidin kiinni tamman tummasta harjasta. Rose kiisi hurjaa vauhtia hiekkatiellä. Pikkukivet sinkoutuivat sen takajaloista. Myötäilin Rosen laukan tahdissa. Nauroin ilosta. Tunne oli mahtava, kuin olisi lentänyt! Kova tuuli sai silmäni vuotamaan. Pidättelin tammaa saapuessamme risteykseen. Rose hidasti vastentahtoisesti. Se puhalsi hiukan, mutta viskeli silti päätään. Se olisi halunnut vieläkin mennä. Taputin tammaa hilpeästi kaulalle, ja annoin pitkää ohjaa. Taiga venytti päätään alas ja pärskähti. Jatkoimme matkaa käynnissä.
Tallipihassa pysäytin Rosen, irrotin jalustimet jalasta, ja liu´uin alas tamman selästä. Löysäsin satulavyötä, ja rapsutin ponia otsasta. Rose silmäili minua tummilla silmillään. Talutin Rosen sisälle, ja riisuin siltä varusteet. Tamma oli vain hiukan kostea satulan alta. Harjasin Rosen hyvin, ja tarkastin jalat.
– Kaikki kunnossa. Kerroin sille hymyillen.Vein varusteita satulahuoneeseen, kun näin Jasminen.
– Moi. Sanoin hymyillen.
– Ai Hei. Jasmin vastasi myös hymyillen.
– Sä oot tainnu mennä aika lujaa. Jasmin huomautti naurahtaen.
– Miten sä sen huomasit? Kysyin kummissani.
– Sun tukka on ihan sen näkönen. Jasmin sanoi, ja tirskahti.Punastuin hieman.
– Joo, me laukattiin Rosen kaa hiekkatiellä. Oli kyllä tosi kivaa. Vastasin.
– No sehän kiva. Jasmin sanoi.
– Voisit muuten laittaa Rosen laitumelle, jos viittit. Se jatkoi ja hävisi sitten toimistoon.
Huollettuani varusteet menin takaisin Rosen luo. Tamma nosti päätään avatessani karsinan oven. Laitoin riimun Rosen päähän ja napsautin riimunarun paikalleen rinkulaan. Tamma ei olisi halunnut millään lähteä ulos ja se vastustelikin hanakasti. Sain sen kyllä viimein houkuteltua mukaani porkkanoiden ja muiden herkkujen avulla.Ulos päästyään Tamma vaihtoi mielipiteitään. Se ravaili, ja steppaili vierelläni. Laitumen luo päästyämme, avasin portin ja päästin Rose irti. Poni syöksyi hurjaan pukkilaukkaan. Se hiljensi vasta päästyään muiden tammojen luo. Hymyilin ponin perään ja palasin talliin.
Seisoin hetken toimettomana käytävällä kunnes sain älyn väläyksen. Voisin putsata Rosen karsinan! Kipaisin innoissani hakemaan talikkoa ja kottareita. Tamman karsina oli yllättävän puhdas. Heitin ne vähäiset kakkakasat kottareihin, ja poistin märän turpeen karsinasta. Kävin sitten kippaamassa ne lantalaan, ja hain hiukan uutta turvetta tilalle.
Kun olin sen tehnyt, ei minulla enää ollut mitään tekemistä, ja vatsanikin kurisi siihen malliin, että otin pyöräni ja lähdin polkemaan kotia kohti.

Eka: Oon huomannut että Civa on aika paljon tarinoisasi?

Toka: Taas tällästä..

Saat.. 100v€ ja 6p

-Noniin, ja sitten matkaan. Sanoin Roselle, ja painoin kevyesti sen kylkiä pohkeilla. Tamma lähti halukkaasti askeltamaan ohi maneesin, kohti metsää. Satula sai tänään jäädä talliin homehtumaan. Menisimme tällä kertaa siis ilman satulaa.
Ennen ratsastusta olin hoitanut ponin hyvin, ja rapsutellutkin jonkin aikaa. Rose oli nauttinut huomiosta, ja minä sen seurasta, pienen tauon jälkeen. Tarkoitukseni oli ollut tulla tallille jo lauantaina, mutta kaverien houkuttelemana olin lähtenytkin elokuviin, ja sen jälkeen yöksi vielä Miralle.
Metsässä oli hiukan kosteaa, ja puista tippui pieniä pisaroita niskaani. Rose pyörähteli innoissaan, se ei selvästikään ollut ollut eilen tunnilla. Kävelimme pienen metsikön poikki, ja väistelimme alhaalla olevia oksia. Rose pysähteli vähän väliä napatakseen noita herkkuja suuhunsa. Toruin tammaa, ja pakotin pohkeilla eteenpäin. Ohitettuamme pienen suo-alueen, pääsimme tien reunalle, ja siitäkin menimme reippaassa käynnissä yli. Autoja ei kuulunut, joten pääsimme turvallisesti ojanpientareelle, ja siitä vetisen pikkupuron yli pellonlaidalle.
Rose innostui, sillä se tiesi mitä tuleman piti. Annoin Roselle ohjaa, ja poni syöksähti eteenpäin harja hulmuten. Nojasin eteenpäin, ja melkein hukutin kasvoni tamman aaltoilevaan harjaan. Tuuli ujelsi korvissani, ja nauroin ääneen. Hoputin Rosea yhä lujempaan menoon, ja tamma antoi parastaan. Sen kaviot rummuttivat maata, ja tunsin sen lihaksien keinuvan liikkeen. Rosen selkä oli leveä, ja askel niin tasainen, ettei minulla ollut mitään ongelmaa pysyä selässä.
Kierrettyämme melkein koko ison pellon, hidastin Rosea hiukan, ja tamma siirtyi hiukan puuskuttaen raviin. Se vaikutti hiukan uupuneelta, joten jatkoimme matkaamme rauhallisessa käynnissä. Lähdimme sitten hiukan samoilemaan metsään. Rosen puhaltaminen oli lakannut melkein kokonaan, ja poni askelsi taas reippaasti eteenpäin. Kiipesimme muutaman mäen päälle, ja hyppäsimme pikkiriikkisen puun-rungonkin yli. Rose sai pysähtyä juomaan kirkasvetisen lammen rannasta, ja minäkin hyppäsin alas ponin selästä hiukan jalkojani oikomaan. Istahdin kivelle odottamaan Rosea, joka naposteli rannan pikku kasveja innokkaasti suuhunsa.
Jatkoimme matkaa taukomme jälkeen kohti laukkasuoraa, josta oikaisimme metsän poikki Suenoa päin.
Viimeisen hiekkatien Suenon tilaan tulimme ravissa. Tarhoissa olevat hevoset hörähtelivät Roselle tervehdyksensä, ja pieni tamma vastasi niille kimakasti hirnahtaen. Pysäytin sitten Rosen tallin edustalle. Laskeuduin alas, ja päästin Rosen suoraan tarhaan, jossa tamma ravasi tyytyväisenä hiukan kauemmas, ja jäi siihen mussuttamaan vielä kesän viimeisiä heinätupsuja.
Vein suitset talliin, ja pyyhkäisin ne nopeasti vedellä, ja pesin kuolaimet. Pyyhkäisin myös Rosen likaisen satulavyön, ja tarhasin Empan kanssa muutamat hevoset. Ne tehtyäni kipitin Rosen tarhalle leivänpala kädessäni.
- Hei tytsy! Huusin tammalle, ja näytin sille kädessäni olevaa leivän kannikkaa. Rose käveli luokseni, ja nappasi nopeasti leivän kädestäni. Se mussutti sen heti, ja kerjäsi sitten lisää. Rapsutin tammaa kaulalta, ja höpisin sille iloisesti. Rose haisteli naamaani, ja hörähteli välillä. Se nuuhki viimeiseksi vielä taskuni ehkä tuhannetta kertaa, ja löysikin unohtuneen sokeripalan taskunpohjalta. Sanoin Roselle heipat, ja lähdin kävelemään portille. Rose seurasi perässäni, turpa nojaten selkääni. Se puhalsi lämmintä ilmaa sieraimistaan, ja katseli minua luottavaisin silmin. En hennonnut vielä lähteä, ja jäinkin rapsuttelemaan ja lepertelemään Roselle vielä tunniksi. Vasta äidin vihainen soitto, ja marmatus läksyistä havahdutti minut.
– Pakko mennä. Sori. Tuun taas huomenna, jos äiti päästää. Huokasin Roselle, ja pujahdin tarhan portista ulos. Rose hirnahti loittonevalle selälleni, ja minun oli pakko vielä palata antamaan Roselle lämmin rutistus, ja pusu otsalle, kunnes lähdin juoksemaan bussipysäkille päin, pienet onnen kyyneleet kimallellessa silmäkulmassani…

Kiva tarina! Vaikka pituutta KAIPAAN! Ja vaadinkin.. Maastossa ilman satulaa, kivaa (: Saat... 50v€ ja 4p

- Vivian! Tuun hakemaan sut sitten kahden tunnin päästä, muista olla valmiina silloin! Äiti huusi auton avonaisesta ikkunasta.
– Joo, joo. Vastasin kyllästyneenä, ja pinkaisin juoksuun.
Tallissa tuoksui tuore, kostea heinä, ja puru. Kävelin käytävää pitkin toimistoon, ja tervehdin muutamia hoitajia, jotka löhöilivät sohvalla. Jadekin tuli pian sisälle, ja pyyhki hikeä otsaltaan.
– Ai hei Vivian. Olin äsken ratsastamassa, ja ihan kuumahan siellä tuli. Jade sanoi naurahtaen. Sen suu hymyili, ja silmät loistivat. Vastasin hymyyn, ja kysyin, menisikö Rose tänään tunnille.
– En mä tänään sitä tunnille ota, saat pitää hyvänäs. Jade virkkoi, ja hymyili ilkikurisesti. Kiitin, ja kiirehdin pois toimistosta.
Rose ravaili tarhan portille, kun kutsuin sitä. Se hamusi käsiäni, ja katseli minua tummilla silmillään. Zira näykki Rosea hieman, ja työntyi sen viereen portille. Kiinnitin riimunarun Rosen riimuun, ja talutin Tamman karsinaansa. Zira jäi tarhan portille seisoskelemaan. Sidoin Rosen suoraan tallin käytävälle, ja hain sen harjat. Sen jälkeen aloitin perusteellisen harjauksen, ja Rose nuokkuikin silmät puoli ummessa, toista takajalkaansa lepuuttaen. Lepertelin ja rapsuttelin ponia jonkin aikaa, eikä hoitamisesta enää tullut paljon mitään. Rose tunki turpaansa joka paikkaan, ja hörisi matalasti.
Hoidettuani tamman, laitoin sille suitset päähän, ja juoksutus narun kiinni kuolaimeen, sekä nappasin pitkän raipan mukaani. Lähdin sitten taluttamaan ponia kentälle. Ilma oli kirpeä, ja aika kostea sateen jäljiltä. Aurinko pilkotti jo vaaleiden pilvien takaa, ja tuuli heilutteli puiden märkiä lehtiä.
Kentälle päästyämme, kävelimme muutaman kerran tavallisesti kenttää ympäri, ja siirsin sen sitten raviin ympyrälle. Rose ravasi aika laiskasti, ja heilautin kerran raippaa sen takana. Jo tuli Roseen vauhtia. Poni lähti ravaamaan kiitoravia, ja hidasti vasta muutaman kierroksen jälkeen. Sen jälkeen Rose ravasi tasaisesti eteenpäin. Tein muutamia pysähdyksiä, ja liikkeelle lähtöjä. Rose kuunteli suhteellisen hyvin ääntäni, enkä tarvinnut melkein laisinkaan raippaa. Rosen korva oli kääntynyt ympyrän sisään päin, minua kohti. Se seurasi katseellaan minua, ja jokaista liikettäni. Se reagoi pelkkään käden nostoon lisäämällä vauhtia.
Vaihdettuani suuntaa, pyysin tamman laukkaan terävällä käskyllä: Laukkaa! Rose siirtyi heti laukkaan, ja laukkasi eteenpäin vauhdikkaasti. Se keräsi jalkojaan alleen, ja nosti niitä korkealle laukan tahdissa. Ponin kaula kaartui hiukan, ja se pärisi laukan tahtiin. Pian jo vaihdoimme suuntaa, ja laukkautin Rosea toiseen kierrokseen. Tähän suuntaan se oli selvästi tahmeampi. Se kyllä laukkasi hyvin eteenpäin, mutta laukka näytti hiukan töksähtelevältä, ja oudolta. Pysäytin tamman, kun huomasin sen hiukan ontuvan. Nostin jalan, ja tarkastin kaviot. Vasemmassa takakengässä oli kivi.Irrotin kiven ja taluttelin Rosea hetken ympäri kenttää jäähdytellekseni sen. Silittelin rauhoittavasti sen kaulaa, ja talutin sitten talliin.
Kävelin tamman pään viereen, ja otin sen syliini. Rose puhalsi lämmintä ilmaa, ja ummisti silmänsä.
–Oletkos sä hiukan väsynyt? Kysyin siltä hymyillen. Tamma puuskahti, ja kääntyi karsinassaan kerran ympäri. Sitten se kellahti hassusti urahtaen maahan, ja jäi siihen nukkumaan. painoin vielä suukon Rosen otsalle, ja jätin sen nukkumaan.

Tästä et saa mitään! Juuri voitit KH :n ja siinä tapauksessa haasteesi kasvavat, pitempiä tarinoita!

Pari tarinaa tähän samaan xD

Heti koulun loputtua olin rynnännyt bussi pysäkille, ja sillä huristellut tallille. Nyt istuin varustehuoneessa hinkkaamassa Rosen kuraisia kamoja…
- Miten nää voikin olla tälläsessä kunnossa. Tuskastelin, ja upotin sienen vesiämpäriin. Hinkattuani suitset, oli vielä satulavyön ja satulan pyyhkiminen, sitten olin valmis. Vallattomat hiukseni olivat taas löystyneet ponnarilta, ja repsottivat joka suuntaan. Kietaisin ne uudestaan kiinni, ja nostin Rosen varusteet omille paikoilleen. Samassa Serafina saapui huoneeseen, ja tervehti. Vastasin ja hymyilin takaisin. Lähdimme molemmat sitten enempää puhumatta omiin suuntiimme.
- Hei Rose! tervehdin tammaa tullessani sen karsinalle. Rose nosti päänsä heinistä, ja tuli karsinan ovelle höristen. Taputin sen pörröistä päätä, ja suukotin sen silkkistä turpaa. Rose haisteli hiuksiani, ja hamuili käsistäni herkkuja. Se oli tänään todella hyvällä päällä. Sen näki tamman koko olemuksesta. Rosen korvat kuuntelivat terhakkaina ympäristöä. Tamman harja oli takkuinen, ja näin siinä muutamia mutapaakkujakin. Puistelin päätäni tuskastuneena, ja hain nopeasti Rosen harjat. Talutin sitten ponin ulos boksistaan, ja sidoin sen pihalla olevaan hoitopuomiin. Laskin kantamani ruskean harjakorimme maahan. Rosella oli päällään oranssi, punareunainen loimi, ja päässään sen keltainen, nyt jo hiukan kulunut riimu. Rose oli suloisen näköinen. Se rullasi huulensa, ja veti voimakkaasti ilmaa sisään. Se varmaankin sai jonkun kiinnostavan hajun nenäänsä, koska hirnahti kimeästi ja jäi odottamaan vastausta. Rose seisoi hetken jännittyneenä kuulostellen, mutta kun mitään ei kuulunutkaan, se vähitellen laski päänsä, ja ryhtyi tutkimaan harjakorin sisältöä.
Hoitelin Rosea ulkona sellaisen reilun puolisen tuntia, ja palasimme sitten talliin. Rose tarkasti taas heti ensimmäiseksi, joko ruokakuppiin olisi ilmestynyt sille herkkuja. Taputin Rosea kaulalle, pujahdin boksista ulos, laitoin riimunarun karsinan ulkopuolella olevaan koukkuun, loimen viikkasin, ja otin mukaani varustehuoneeseen. Varustehuoneessa, laitoin loimen paikoilleen, ja nappasin mukaani Rosen suitset ja satulan. Palasin sitten karsinalle. Rose katseli uteliaana varusteita. Se nuuhki niitä, ja yritti muutamia kertoja maistellakkin. Laitoin sille ensin suitset, ja sitten liu’utin satulan paikoilleen. Rose katseli touhujani, eikä edes satulavyölle irvistelty.
Talutin Rosen kentälle, ja heti alkoi ripottaa. Nousin ripeästi selkään, ja kävelimme maneesiin. Rose katseli ympärilleen kummastuneena. Se hirnui muutaman kerran kimakasti, mutta jatkoi sitten uraa rauhallisesti jolkotellen. Kiristin kypärän leukahihnaa, ja keräsin ohjia käteeni. Rose lähti heti kävelemään reippaammin tuntiessaan ohjien kiristyvän. Nostin heti aluksi jalustimet ylös. Tänään harjoittelisin tasapainoa, kuten Jade oli neuvonut. Siirsin Rosen raviin, ja yritin istua mahdollisimman hiljaa. Rosen ravi pompotti hiukan, sen nostellessa jalkojaan korkealle maneesin paksusta hiekasta. – kantapäät alas, leuka ylös, hartiat taakse, istu istuinluilla. mutisin itselleni, ja korjasin istuntaani. Muutaman ravikierroksen jälkeen vahdoin suuntaa, ja ravailin sinnekkin muutaman kierroksen.
Alku veryttelyjen jälkeen nostin ympyrällä laukan. Laukkasin ensin ympyrällä ja sitten koko maneesissa. Vaihdoin laukkaa ilmasta, ja hyvin meni. (jos ei oteta lukuun minun horjahtamistani laukan vaihdossa. ) Jo parin laukka kierroksen jälkeen Rose puuskutti aika paljon, joten siirsin tamman käyntiin, ja annoin hetkeksi pitkät ohjat. Rose puuskutti hetken, kunnes sen hengitys taas tasaantui, ja jatkoimme ravia. Teimme töitä muutamilla kentällä olevilla puomeilla, ja volteilla. Lopputunnista huomasin jalkojani jo särkevän, joten siirryimme pian käyntiin, ja lähdimme pienelle maastolenkille. Sade oli loppunut. Enää puista putoili pieniä, joskin inhottavia pisaroita Rosen kaulalle. Rose käveli metsässä verkkaisesti. Se haisteli kaikkea mihin ylsi, Ja suurimman osan se tunki myös suuhunsa. Kävelimme pienen lenkin metsässä, ja palasimme sitten hiekkatietä Suenoon. Rose hirnui pihalla tervehdyksen tarhoissa oleville heppa-ystävilleen, enkä voinut olla hymyilemättä. Poni saapui pihalle kuin tulisi pitkältäkin matkalta voittajan elkein kotiin. Hyppäsin alas selästä , ja talutin Rosen sitten sisälle omaan karsinaansa. Siellä riisuin siltä varusteet, ja vein ne varustehuoneeseen. Sen jälkeen hoidin Rosen karsinassa, ja tarkistin jalat. Kaikki kunnossa.
Hoidettuani Rosen kipitin toimistoon. Tarkistin ilmoitustaululta, ettei mitään uutta ilmoitusta ollut ilmestynyt.
Ovella olin törmätä Jasmineen.
– Oho! ompas sulla kiire! Se sanoi ja naurahti.
– Ai sori. Sanoin, ja hymyilin anteeksipyytävästi.
– Ei mitään. Muuten, noi tarhat pitäis vaihtaa, viittisit sä? Jasmin kysyi, ja pujahti toimistoon ohitseni.
– Joo, kyl mä voin. Huikkasin, ja juoksin tarhoille. Otin ensin tarhailemassa olevat tammat, Ziran ja Mimin pois, ja tilalle laitoin Junen ja Cocon.Tammat kirmasivat innoissaan tarhan toiseen päähän, ja jäivät sinne seisoskelemaan. Toisesta tarhasta otin pois muutaman ruunan, ja laitoin Alin ja Akun tilalle ja pikku tarhaan tungin Ruffan.
Kun pollet olivat tarhoissaan, putsasin Rosen harjat, ja heitin huonot, ja vääntyneet harjat pois. Sen jälkeen harjasin Rosen satulahuovan, ja lakaisin nopeasti aitta-tallin lattian. Ennen lähtöäni kävin vielä Rosen ja Ziran tarhalla. Katselin aidalta tammojen leikkimistä. Ensin ne näykkivät ja potkivatkin melkein toisiaan, ja kohta ne jo nuokkuvat turvat vastakkain puun varjossa. Pieni hymy huulillani, jätin Rosen ja Ziran nauttimaan toistensa seurasta, ja lähdin kävelemään kohti bussi pysäkkiä…

ja

Katselin kaikenkokoisia hevosia ja poneja jotka ravasivat kaviot pehmeästi hiekkaan tömähdellen uralla. Niiden selässä keventävät ratsastajat olivat naamaltaan punaisia ja märkiä. Hymyilin itsekseni ja tutkailin kaikenkarvaista joukkoa.
Tunnilla siis rehkivät Hugo, Zira, Rose ja Mimi. Tunti oli selvästi loppusuorallaan, arvelin että loppuravit olivat juuri meneillään. Nojasin kentän puuaitaa vasten ja puhaltelin ilmaan.
Hevoset siirtyivät pian Jaden käskystä käyntiin, ja jonkun ajan päästä Jade käski ratsastajat kaartoon. Kipaisin heti Jaden puheille kun tämä asteli ulos kentältä.
-Moi! Voisinkos mä ottaa Rosen tuosta suoraan vai onko jo mennyt monellakin tunnilla? kysyin Jadelta.
-Joo, ota vaan, se tosin on yrittänyt lintsata täällä koko tunnin ajan, että jos vaikka yrittäisit vähän taivutella sitä? Jade ehdotti.
-Jep, totesin hymyillen ja luikahdin portin alta kentälle. Rosen ratsastaja yritti vetää jalustimia ylös, tosin hiukan huonolla menestyksellä.
-Ei sun tarvi, mä tuun ratsastamaan sillä! huikkasin tytölle painaessani kypärää päähän. Tyttö luovutti ohjat käteeni ja loikkasin selkään alkaen heti pidentää jalustinhihnoja reilusti. Kiristin vyötä vielä yhdellä pykälällä, ja käskin Rosen reippaasti eteenpäin. Tammahan oli minulle valmiiksi lämmitelty, joten keräsin heti ohjat ja painoin painoin sisäpohkeeni kiinni. Aloin irrotella sisäohjaa, ja Rose pyöristyi mukavasti ja hakeutui kuolaimelle. Kiitin sitä myötäämällä hiukan, ja aloin taivutella sitä. Pyysin erittäin paljon taipumista, ja Rose ihmetteli että mitä tämä nyt oli, äsken sai mennä kaula suorana pökkelönä, nyt sitten vielä pitäisi taipua!
Pikkuhiljaa aloin saada Rosen taipumaan nätisti, tosin se oli sisäpohkeelleni melko raskasta puuhaa. Nappasin raippatelineestä pitkän kouluraipan pohjeparkojeni avuksi. Vaihdoimme suuntaa, ja taivutin tamman kaulaa tässäkin suunnassa.
Vähitellen alkoi homma luistaa, ja Rose taipui kevyillä avuilla kauniin pyöreäksi niin ravissa kuin käynnissä. Kun Rose kulki oikein hienosti muodossa, myötäsin ja annoin sen huilia hetken pitkillä ohjilla.
Keräsin ohjat käsiini ja pyysin Rosen heti raviin. Tamma siirtyi nopeasti pomppivaan reippaaseen raviin, ja sain hetken todellakin liimautua satulaan jotta en heilunut siellä kuin lyyhistynyt säkki. Saatuani rytmistä kiinni, valmistelin Rosen pysähdykseen suoraan ravista.
-Jaaaa seeeeeis.. tehostin pysähdystä. Rose pysähtyi mallikkaasti, ja olin hyvin tyytyväinen. Tein puolipidätteen ja painoin pohkeeni tamman karvaisiin kylkiin. Rose ponnahti kauniiseen raviin ja jokaisen pysähdyksen myötä se kulki yhä paremmin ja paremmin.
Siirsin Rosen käyntiin ja ohjasin sen pitkän sivun alkuun. Valmistelin laukannoston ja painoin laukkapohkeen kiinni, mutta Rose nakkeli vain niskojaan ja siirtyi kiitoraviin. Siirsin sen kärsivällisesti käyntiin, ja seuraava laukkapohje oli jo voimakkaampi. Rose lähti pieneen, kevyeen laukkaan, johon tosin en vielä ollut tyytyväinen. Käytin pohkeitani enemmän, jolloin laukka alkoi pyöriä mukavasti. Kiitin Rosea ja otimme vielä laukkaa toiseen suuntaan, kunnes teimmekin loppuverkat ja tulimme kaartoon.
-Hieno tyttö.... kehuin Rosea lempeästi ja se puski päätään mahaani vasten. Melkein kaaduin, mutta minua hymyilytti silti. Vein hikisen Rosen talliin ja riisuin varusteet. Suin karvat vielä suoriksi piikkisualla ja heitin fleeceloimen Rosen selkään. Tarkistin vielä Rosen jalat. Sitten kaivoin taskustani pienen leivänkannikan, jonka Rose otti kädeltäni niin nätisti kuin vain sen voi ottaa. Silittelin vielä Rosea hetken, ennenkuin jätin sen omaan rauhaansa.

Mä en sitten aio rueveta kirjoittamaan yhtään pitempiä tarinoita , kuin nyt.

Katsoin pitkään ja hartaasti auringon kultaisia säteitä pienen, kirkkaan metsälammen pinnalla. Laskevan auringon viimeiset säteet siivilöityivät kauniisti puiden lomasta. Pieninkään tuulenvire ei rikkonut hiljaista hetkeä. Metsän tuoksu ja lintujen kaukaiset äänet ympäröivät minut, ja rakkaan Rosen.

Rose astui varovaisen askeleen eteenpäin, kuin kysyäkseen lupaa lähteä liikkeelle. Pieni kavio tömpsähti sammaleiseen maahan, ja silkkiturpa laskeutui haukkaamaan kanervaa. Annoin tamman napata kukkasen suuhunsa, eihän sillä ollut edes kuolaimia. Rose massutti kukkasen tyytyväisenä ja lähti oma-aloitteisesti lyllertämään eteenpäin pyöreine kesä-mahoineen.

Pyyhkäisin kosteaa otsaani ja päätin ohjata Rosen vilvoittelemaan lampeen. Tamma astui lampeen halukkaasti, ja ryysti suuhunsa hiukan viileää vettä. Sitten se heilautti päänsä ylös, niin että kastuin. Tamma loiskautti kaviollaan pari kertaa, niin että jääkylmät piskot lentelivät naamalleni. Hymyillen pyysin Rosea jatkamaan yhä syvemmälle veteen.

Innokkaasti tamma kahlasi syvemmälle. Jalkani uppositvat syvälle veteen, ja puristin hampaani yhteen. Kylmää tai ei – jos Rose kerran tykkäsi, niin minäkin seuraisin perässä. Tamma otti pienen loikan ja lähti uimaan. Liu’uin pois sen selästä ja pitelin harjasta kiinni. Sätkyttelin toivottoman jäätyneitä jalkaparkojani ja keskityin ohjaamaan tammaa loivaa pengertä kohti. Kun Rose sai taas pohjaa jalkojensa alle, kapusin nopeasti selkään – juuri ajoissa. Rose loikkasi ylös lammesta huimalla loikalla.

Ohjasin tamman tallille päin. Sen pehmeä askellus ja keinuva käynti saivat oloni raukeaksi. Vilkaisin vielä taakseni lammelle – auringonsäteet muodostivat kauniit ”hämähäkinseitin” lammen ylle. Silitin Rosen kaulaa onnellisena siitä, että tämänkin hetken sain sen seurassa viettää.

Voivoi, lopeta ne selvästi! Kirjoita vaikka että äiti tuli hakee tai jotain muuta! Olet sen verran hyvä hoitaja, niin vastuuta tulee OIKEASTI enemmän! Voin alkaa kuulostamaan ihan ärsyttävällä, mutta kaipaan sitä vaihtelua ja tälläistä kyllä noi pituudet kelpaa jos olis jotain äksöniii

Avasin varovaisesti tallin oven. Haistelin hevosentuoksuista ilmaa ja kuuntelin hiljaisuutta. Vilkaisin tuntilistaa, josta sain selville, ettei Rose mennyt tunnille. Hyvä niin, tuumin. Nappasin narun Rosen karsinan ovesta ja kipitin ulos.
Päästyäni tammojen tarhalle vihelsin, ja kohta luokseni talsi joukko kurajalkaisia tammoja. Sieppasin kiinni Rosen riimusta ja kiinnitin narun. Tamma kosketti käsivarttani pehmeällä turvallaan, ja olin näkevinäni sen ilmeessä viekkautta. Juuri kun olin sulkenut portin jäljessämme, Rose riuhtaisi itsensä otteestani ja pinkaisi karkuun vetäen minut rähmälleni mutaan. Nyrkkiä puiden nousin ylös ja katselin tamman hulvatonta menoa. Se tanssahteli harja ilmavirrassa hulmuten oritarhoille. Hiippailin lähemmäs, ja juuri kun Rose oli nuuhkimassa Hugon turpaa, nappasin narun käteeni.
–Noin, nyt sä jäitkin kiikkiin! hymyilin tammalle joka lerputti korviaan kuin sanoen:
-Nytkö jo? Ja juuri kun oli niin kivaa...
Talutin Rosen talliin ja sidoin sen käytävälle. Yhtäkkiä Jaden ääni säikäytti minut.
–Mitä ihmettä sulle on tapahtunut? Jade katseli kuraisia vaatteitani.
–Hmm joo mä vaan kaaduin, heh... Yritin hymyillä.
Jade naurahti ja virkkoi:
-Taisi Rosella olla näppinsä pelissä? Hymyilin salamyhkäisesti ja tomutin jo melko kuivuneita kurakokkarevaatteitani.
Saatuani Rosen valmiiksi satulaa ja suitsia myöten, ohjasin sen tallipihalle.
–Me mennään nyt maastoon, eikös olekin kivaa? hymyilin ja puhelin tammalle. Rose laski päänsä yrittäen hamuilla vanhoja, ruskeita ruohotuppaita. Vedin hellästi sen pään ylös kun pääsin selkään.
–Nyt mentiin.
Rose askelsi keniuvasti ja pehmeästi sammaleisella metsäpolulla. Annoin ohjien roikkua pitkinä, itse vain nautin kyydistä. Kuuntelin keväisten pikkulintujen viserrystä ja katselin ilta-auringon luomia varjoja maassa. Valo siivilöityi kauniisti puiden oksien läpi.
Maiskautin, ja Rose siirtyi heti ravaamaan. Ravi oli melkoista tökötystä, joten käskin sitä lisää eteenpäin. Vähitellen, tamman lihasten lämmettyä, ravi alkoi olla mahdollista istua. Istahdin alas ja lopetin keventämisen. Rose liikkui korvat höröllään ja kaula pehmeästi kaarella. Sen vaalea harja heilahteli ravin tahtiin.
Kun edessämme aukeni ihana pikku pelto, nojauduin eteenpäin, nostin vartaloni satulasta ja myötäsin ohjilla. Rose pingahti laukkaamaan. Se korvat luimistuivat, kun hillitsin vauhtia.
–Äläs nyt tyttönen. Tänään ei mennä niin lujaa!
Loikkasimme pienen ojan yli metsään, jossa laukkaa oli pakko hidastaa vielä entisestään. Oksat napsahtelivat Rosen jalkojen alla ja metsässä risahteli, mutta Rose kulki vakaasti eteenpäin. Taputin sen lämmintä kaulaa.
-Ohhoh, este, huomasin. Kaatunut puunrunko näytti houkuttelevalta. Se oli aivan matala, ehkä 40cm korkea. Rosen pää nousi ja sen askellus kiihtyi. Se ponnisti sulavaan, täydelliseen pikkuhyppyyn. Myötäsin ohjilla ja keräsin ne takaisin hypyn jälkeen.
–Vau, kehuin tammaa joka päristeli tyytyväisenä.
Palattuamme tallille hoidin Rosen vielä kertaalleen.Laitoin Roselle myös fleeceloimen ja kylmetin sen jalat pesukarsinassa.Lopuksi vielä putsasin yli likaisen karsinan.

Saapastelin sisälle talliin hymy huulilla. Osa hevosista oli jo sisällä tunteja varten. Poikkesin Rosen karsinalle ja rapsutin tamman otsassa koreilevaa tähteä. Tamma nautti ja puhalteli lämmintä ilmaa poskilleni. Vastentahtoisesti irrotin käteni tamman pehmeästä turkista ja kävelin tarkistamaan tuntilistan.
Rose oli määrätty menemään talutustunnille. Aikaa olisi noin tunti, joten laitoin Rosen käytävälle ja siivosin tehovaihteella tamman karsinan. Pyyhkäisin myös ruokakipon puhtaaksi ja tarkastin veden puhtauden. Hain uudet kuivikkeet ja päästin Rosen karsinaan. Tamma puhalteli kuivaa turvetta ilmaan ja alkoi kuopsuttaa maata.
–Ei, älä... mutisin mutta tamma notkahti polvilleen ja kieriskeli antaumuksella. –Sinä se vain osaat järjestää itsellesi kunnollisemman harjauksen! hymyilin.
Hain harjakopan ja pujahdin karsinaan. Aloin sukia Rosen karvapeitettä reippain, pitkin vedoin. Aina osuessani rapsutusta kaipaaviin kohtiin, se venytti ylähuulensä tapiiriksi ja sulki silmänsä nautinnollisesti.
Olin juuri laittanut satulan tammalle ja olin kiinnittämättä suitsien turpista, kun kuulin pienen, ujon ”hei”n karsinan raosta. Lettipäinen pikkutyttö tapitti vuoroin Rosea, vuoroin minua.
–Voinko tulla silittämään sitä? Mä ratsastan sillä tai ainakin Jade sanoi että menisin Rosella... tyttö mutisi arasti.
-Juu tule vain, hymyilin ja kerroin tytölle hiukan Rosen luonteesta.
–Oletko sä jo aiemmin ratsastanut? kysyin.
-Kerran ja menin sillä ruskealla vaaleeharjaisella, ihan pienellä ja karvaisella hepalla! tyttö alkoi selvästi innostua.
-Heh, se tais olla Ruffa, naurahdin.
-Onks se jonkun oma vai?
-Ei , se vaan on Suenon tuntiponi. Se kun on sellainen energiapommi! minäkin aloin innostua. Meillä luisti tytön kanssa juttu hyvin vaikka tyttö olikin niin pieni. Vasta kun kuulin kavioiden kopsetta tallin lattiaa vasten, tajusin lähteä taluttamaan Rosea maneesille. Tyttö seurasi Rosen toisella puolella ja annoin ohjat hänelle, samalla kuitenkin varmistaen ettei Rose pääsisi karkuun.
Maneesissa autoin tytön Rosen selkään. Jade seisoi keskellä maneesia ja varmisti että pikkuratsastajat olivat saaneet oikeat hevoset. Hän lähti vielä pikaiselle varmistuskierrokselle tarkastamaan varusteet, sillä jotkut jo vähän kokeneemmat pikkuratsastajat olivat satuloineet poninsa aivan itse. Ziran kohdalla Jade pysähtyi ja korjasi turparemmiä. Ruffalla taasen oli satulavyö turhan löysällä. Eipä ihme, kun tietää millainen pullistelija se osaa olla! Rosen kohtaan Jade myös seisahtui mutta totesi kaiken olevan kunnossa.
Käskin tyttöä antamaan pohkeita, ja niin Rose lähti tallustamaan uralle. Ratsastajat suorittivat erilaisia pikku tehtäviä kuten voltteja käynnissä ja pysähdyksiä. Pistin merkille että tyttö ohjasi hevosta paljolti itse ja minun työni oli vain välillä muistuttaa aika ajoin löystyvistä ohjista.
Kun tuli aika ravata, selitin vielä tytölle että pitäisi hyvin kiinni vaikkapa Rosen harjasta. Pelkäsin hiukan sillä Rosen ravi osaa kyllä olla melkoista töyssytystä. Kaikki meni kuitenkin hienosti Rosen ravatessa kivaa pikku ravia kiltisti vierelläni.
–Nyt voit kyllä kehua sitä, se menee sulle nätisti! sanoin tytölle joka hymyili kirkkaammin kuin itse aurinko.
Tunnin loputtua tyttö auttoi parhaansa mukaan Rosen iltakuntoon laittamisessa. Neuvoin hänelle kavioiden puhdistuksen ja annoin hänen harjata Rosea. Hymyillen katsoin hievahtamatta paikoillaan seisovaa tammaa, joka selvästi nautti pienten käsien silityksestä. Rose oli selvästi saanut taas yhden innokkaan ihailijan.

noi kaks tarinaa loppu molemmat

Kurotin kumisaappaan peittämät varpaani jalustimeen ja ähelsin itseni ylös Rosen matalaan selkään. Tamma sieppasi ruohotuppaan maasta, ja sai heti kuulla kunniansa. Lähtiessämme metsään, se riiputti korvia sivuilla mutta ei enää ollenkaan yrittänyt sieppoa herkullisia metsän antimia. Pörrötin vähäsen sen harjaa ja oikaisin nopeasti sadetakkini.
Harmaa taivas varjosti kostean, sateentuoksuisen metsän. Puiden rungot kiiltelivät märkinä ja höttöinen sammal tömähti pehmeästi aina Rosen astuessa sille. Haistelin hyväntuoksuista, raikasta ilmaa ja kuuntelin kuinka linnut lauloivat. Ne eivät masentuneet kurjasta säästä – niinkuin en minä, eikä liioin Rosekaan. Kun Rose huomasi edessämme häämöttävän ojan, se kohotti päätään ja alkoi kiirehtiä eteenpäin. Tamma liioitteli hirmuloikalla ojan yli, mutta se oli siitä hirveän hauskaa.
Tiellä käskin Rosen ravaamaan. Se pärski innokkaasti ja sen pää kohosi korkeuksiin. Korvat sojottivat suoraan eteenpäin. Kevensin töyssyttävän ravin tahtiin ja katselin kuinka mutapisarat likasivat saappaideni kärjet. Kuviot näyttivät hauskoilta. Keskityin täydellisesti ihastuttaviin kuraroiskeisiin, olin täysin omissa maailmoissani, ja ei ihme että meinasin tippua Rosen tehdessä 90 asteen käännöksen, hypätessä ojan yli ja pinkaistessa täyteen laukkaan. Vetäisin tamman takaisin käyntiin ja ohjasin takaisin tielle, ojan yli. Ojasta Rose sai vain lisää vauhtia, ja minulla oli melkoinen homma pitää se hanskassa.
-Vaikka tuo onkin laukkasuora niin me mennään sille asiallisesti! toruin yli-innokasta tammaa. Sen olemus lyyhistyi, ja se astui ojan yli yhdellä venytetyllä, veltolla askeleella. En voinut kuin hymyillä.
–Nyt saat laukata.
Rose pingahti eteenpäin tuhisten, puhkuen intoa. Sen pienet korvat sojottivat eteenpäin ja se heitteli etu- ja takajalkojaan villisti ilmaan. Tamman märkä harja lätsähteli kasvojani vasten kumartuessani eteenpäin. Sadepisarat lentelivät kasvoilleni. Ne pistelivät, mutta se ei haitannut. Laukkasuora loppui aivan liian nopesti. Käännyimme takaisin. Rose alkoi jo olla väsynyt vastatuuleen puskemisesta, joten pitäydyimme aivan rauhallisessa laukassa. Rosen askel keinui pehmeästi, ja pystyin vain nauttimaan kyydistä. Liian pian olimme taas takaisin tiellä.
-Hieno tyttö olet.. kehuin tammaa ja rapsutin sitä harjajuuresta. Loppumatkan tallille menimme käyntivauhtia, joten Rose sai levätä hyvän tovin. Menimme tallille tietä pitkin. Vastaan tuli pieni punainen auto mutta Rose ohitti sen kuin vanha tekijä.
–Olet sä vain ihana.
Tallissa kuivasin, harjasin ja hoidin Rosen, ja laitoin sen karsinaan. Ei sitä tuonne sateeseenkaan viitsinyt sulloa. Siivosin vielä karsinan. Se sujui yllättävän hyvin siihen nähden että Rosekin oli auttamassa. Tamma kaatoikin kottikärryt – mutta vain kerran. Ja se oli sen mielestä takuulla hirmu hauskaa!

Kävelin Suenon pihan poikki heppojen laitumelle. Kiipesin portin yli, ja astuessani laitumen kasteiselle ruoholle sain heti vastaani joukon tuhisevia, uteliaita polleja. Rapsuttelin kaikkia vähäsen, ja otin Rosen mukaani. Kaikki hevoset olisivat halunneet tulla mukaan mutta hätistelin ne pois portilta ja livahdin Rosen kanssa talliin.
Tallissa oli viileää ja hiljaista. Rosen kegitetyt kaviot kolahtelivat lattiaan, ja kun kiinnitin sen käytävälle, hiljaisuus palasi taas. Hain harjat ja aloin pyöritellä Rosea kumisualla. Tamma oli hiukan märkä, joten se oli kai piehtaroinut kasteisella heinällä. Vaihdoin pian kumisuan pehmeään harjaan jolla aloin sukia Rosen sileää karvapeitettä. Tammaa oli ihanan helppo harjata.
-Hei Vivian, sähän olet aikaisin liikkeellä!
Käännähdin ja näin Jasminen.
-Juu, heräsin jo seitsemältä... vastasin.
–Ajattelin mennä vähän koulua ja sit maastoon, kun on näin ihana ilma.
-Kyllä mullekin kelpaisi rento maastoretki mutta paperityöt odottaa, Jasmin huokaisi. –Mutta pidä sä hauskaa Rosen kanssa, Jasmin hymyili ja jatkoi matkaansa toimistolle. Puhdistin vielä Rosen kaviot ja hain suitset. Satulaa en tällä kertaa ottanut, saisinpahan tasapaino harjoitusta. Rose otti suitset vastustelematta ja kiltisti, joten pian seisoimmekin jo keskellä kenttää. Rose tyytyväisenä auringosta nauttien, minä epätoivoisesti selkään yrittäen. Lopulta nöyrryin ja hain jakkaran, jolta ponnistin kevyesti tamman lämpimään, kosteaan selkään.
Kun Rose oli saanut kävellä muutaman kierroksen, keräsin ohjat ja aloin työstää sitä ravissa pääty-ympyröillä. Rose kulki pää pystyssä ja vastusti apuja. Se selvästi testasi minua, kun en sillä ollut vähään aikaan mennyt koulua. Pyysin tammalta paljon siirtymisiä, kiemuroita, pikkuhiljaa myös pieniä voltteja. Ja vähitellen sen pää laskeutui rennommaksi, ja kaula alkoi kaartua pehmeälle kaarelle. Kehuin tammaa rapsutuksella sä’än viereen ja annoin sen levätä hetken.
Rosen levättyä keräsin taas ohjat ja käskin Rosen reippaaseen käyntiin. Sitten ohjasin sen kahdeksikolle. Keskellä valmistelin noston ja käskin tamman nostaa laukan. Rose lähti ravaamaan hurjaa kyytiä, mutta napautus pohkeilla sai sen siirtymään keinuvaan laukkaan. Jatkoimme hetken aikaa samalla ympyrällä, ja välillä siirsin Rosen käyntiin, ja nostin taas uuden laukan. Kun tamma alkoi työskennellä myös takaa aktiivisesti, ja hakeutui kuolaimelle, käskin sitä jatkamaan toiselle ympyrälle. Rose yritti rikkoa raville, mutta hetken harjoiteltuamme myös ympyrä vastalaukassa sujui mukavasti. Sitten lisäsin ravin kautta laukavaihdon ympyröiden keskelle. Kun Rose ei niskoitellut, vaan teki pyytämäni asiat melko hyvin, annoin pitkät ohjat ja ohjasin Rosen pois kentältä.
-Nyt sä pääset maastoon, pikku höpönassu! lepertelin tammalle ja käänsin sen tavanomaiselle metsäpolulle.
–Mitä jos tänään mentäis jotain uutta reittiä?
Yllätinkin Rosen kääntämällä sen pois polulta suoraan metsään. Tamma innostui uudesta reitistä ja kulki korvat aivan sojottavina eteenpäin. Aurinko siivilöityi puiden lomasta pehmeästi ja sai sammaleen näyttämään pehmoiselta ja ihanalta. Linnut liversivät ihanasti, ja kaikki oli täydellistä. Rose käveli keinuvin, pehmein askelin eteenpäin, nauttien aamun hiljaisuudesta. Yöllä oli satanut, joten metsä tuoksui hyvältä. Suljin silmäni, ja annoin auringon lämmittää.
Olin puoliunessa, kun tunsin Rosen laskevan päätään. Aukaisin silmäni ja huomasin, että olimme pienellä lammella. Rose hörppi kirkasta vettä ja juotuaan tarpeeksi se nosti päänsä ylös niin että vesipisarat kimaltelivat aamun auringossa.
-Luotankohan mä suhun vähän liikaa... mutisin, mutta tamma vain ravisteli harjaansa ja seisoi rauhassa paikallaan. Jatkoimme matkaa pienen, jyrkän mäen nyppylän yli. Tunsin Rosen lihasten työskentelevän jyrkässä mäessä. Tartuin sen harjaan etten luisuisi liian taakse. Alamäki oli huomattavasti loivempi ja helppokulkuisempi. Kävelimme metsässä vielä vähän matkaa, kunnes edessä olikin jo oja ja tie. Annoin Rosen siirtyä laukkaan, ja loikata ojan yli. Hyppy oli pehmeä ja sulava, vaikka oja olikin melko leveä.
-Meidän pitäis taas joskus käydä maastoesteradalla... puhelin tammalle sen hidastaessa juuri ennen tien vastakkaista reunaa. Käännyimme tallille päin ja jatkoimme matkaa kävellen. Rosen kaviot jättivät kosteaan tiehen hennot jäljet.
Tallin pihassa liu’uin alas Rosen selästä. Kosketin ratsastushousujeni takamusta, ja tunsin sen olevan aivan kostea.
–Et olis piehtaroinut... mutisin ja Rose vain katsoi minuun ihmeissään, kuin sanoen:
-Et olis ratsastanut!
Nykäisin pitkän villapaitani alas ja talutin Rosen talliin. Harjasin sen kevyesti ja vaihdoin suitset riimuun.
–Saat mennä pihalle, siellä on vielä niin lämmin.
Talutin Rosen pihalle, ja annoin sen matkalla siepata mukaansa vähäsen vihreää ruohoa. Jätin sen kavereiden seuraan ja suuntasin talliin. Tallissa hain kottikärryt ja muut tarvittavat välineet ja siivosin Rosen karsinan. Saatuani homman valmiiksi ja vietyäni tavarat paikoilleen suuntasin olkkariin sohvalle löhöämään. Muita hoitajia ei vielä näkynyt olevan paikalla mutta pian talli täyttyisi kavioiden kopinasta ja hoitamisen äänistä.

kummatkin loppu

Astuin ulos hämärästä tallista aurinkoiselle pihamaalle pyöreä, pikku poni perässäni tallustaen. Käännyin katsomaan taakseni ponin suloista taaperrusta, sen tutkiskellessa uteliaana tallipihaa. Rosen päässä komeili uutuuttaan kiiltelevä punainen riimu, jonka olin sille juuri ostanut. Poni oli ensin vähän kummastellut uutta, jäykkää riimuaan, mutta pian kuitenkin tottunut siihen, ja kulkenut tallin läpi selvästi ylpeänä uutta riimuaan esitellen. Riimu näytti yllättävän hyvältä Rosen päässä, varmaankin kun olin aina tottunut katselemaan ponilla sen vanhaa, kuluneen keltaista nylonriimua. Taputin hymyillen Rosen kaulaa, ja lähdin sitten kävelemään tallipihan poikki, ohi uusien leiriläisten asumusten ja takatarhan, suoraan kapeaa hiekkatietä seuraten varjoisaan metsään. Puut suojasivat ihanasti polttelevan kuumalta auringolta.
Metsän suojaan päästyämme tuli ihanan viileä olo. Kävelimme Rosen kanssa vieretysten hiljakseen eteenpäin. Harhailimme vähän sinne ja tänne hiljaisessa metsässä aivan pikkiriikkisiä polkuja seuraillen. Varpujen peittämät polut johdattivat meidät yhä syvemmälle metsään. Hetken päästä saavuimmekin pienelle metsäaukealle. Aurinko paistoi sinne vain puiden oksien lomasta, eikä aukealla ollut laisinkaan kuuma. Puiden muodostaman ympyrän toisella laidalla solisi kaunis, kirkas vetinen puro. Kävelin Rose perässäni vähän keskemmälle aukeaa. Silloin tunnistin sen samaksi paikaksi, jossa olin joskus kauan sitten ennenkin Rosen kanssa vieraillut. Ihanat muistot palasivat mieleeni saaden pikkuiset kyyneleet valumaan poskilleni. Hiukan hymyillen pyyhin ne pois poskiltani, ja käännyin Rosea kohti. Poni oli kuitenkin jo syventynyt herkullisen ruohon mutustamiseen, eikä sen enempää jaksanut kiinnittää minuun huomiota. Niinpä istahdin alas ruohikkoon istumaan, ja kellahdin siitä maahan makaamaan. Seurailin poutapilvien hidasta lipumista ylitseni, ja suljin hetkeksi silmäni.
Hätkähdin horroksestani hereille, kun tunsin Rosen haistelevan hiuksiani. Kun avasin silmäni näin vain suuren, silkkisen turvan silmieni yläpuolella. Nauruun purskahtaen annoin tuolle turvalle suukon, ja nousin sitten istumaan. Rose oli kalunnut ison alueen ruohoa aivan matalaksi, ja näytti nyt torkkuvan siinä seisaallaan vierelläni vatsa täynnä.
– Meidän pitäisi varmaan lähteä kävelemään kotiin päin. Sanoin, ja kampesin itseni ylös ruohikosta. Haukotellen myös Rose lähti liikkeelle, suunnistaen suoraan tallia päin.
Puolessa välissä matkaa kiipesin kannolta Rosen selkään, kun en huonon kuntoni takia jaksanut enää rämpiä tiheässä metsässä pidemmälle. Rosea se ei kuitenkaan haitannut, ja minä selässään kiikkuen se siirtyi itsekseen raviin, ja eteni määrätietoisesti pitkin pellonlaitaa.
– Oletko sä ihan varma että tää on oikea suunta? Musta tää näyttää vähän oudolta tää paikka.. Puhelin Roselle , joka yhä ravaten taittoi matkaa.
Huoleni oli kuitenkin turha, sillä saavuimme kuin saavuimmekin vähän ajan päästä tallipihaan. Rose hidasti itsekseen tarhojen kohdalla, ja aivan tallin edessä se pysähtyi. Minä liu´uin alas, ja taputin Rosea kaulalle. Kävelin sisälle talliin Rose perässäni, ja pysäytin sen käytävälle. Irrotin riimunarun Rosen riimusta.
– Seiso hetki Rose. Komensin sitä. Poni katsahti minuun kummastuneena, mutta seisoi nätisti paikoillaan. Kiiruhdin saman tien matkaan kohti varustehuonetta. Halusin kokeilla onnistuisiko Rose seisomaan koko sen ajan paikallaan, kun minä kävisin hakemassa sen harjapakin.
Palatessani harjapakkia kantaen Rosen luokse, seisoi poni yhä nätisti paikallaan. Kehuin ja taputtelin ponia paljon, ja sujautin sille jopa muutaman herkun suuhun. Ryhdyin sitten harjaamaan Rosea. Poni sai yhä seistä käytävällä irrallaan, kun kerta osasi käyttäytyä niin hyvin. Pyörittelin ensin kumisualla Rosen kokonaan lävitse, ja kaivoin sitten pölyharjan käteeni. Sillä huiskin kumisuan irrottaman lian pois. Pölyharjan jälkeen suin Rosen vielä juuriharjalla, saaden ponin karvaa niin vähän kiiltämään. Otin sitten piikkisuan harjapakista, ja sillä kävin Rosen hännän ja harjan läpi. Napsin vielä saksilla varovasti Rosen harjaa hiukan, ja hännästä leikkasin muutaman sentin pois. Kävin saksien kanssa myös ponin vuohiskarvat läpi. Lopuksi siistin Rosen pään, ja otin ponin kaviot. Taputin sitten Rosea kaulalle, ja katselin hetken työni tulosta tyytyväisenä. Ponin karva alkoi nyt jo näyttää ihan hyvältä, eikä sen harjakaan rehottanut enää entiseen tapaansa. Avasin sitten Rosen karsinan oven, jonne poni käveli rauhallisesti. Riisuin siltä siellä uuden riimun, ja laitoin sen karsinan toiselle puolelle, oveen kiinnitettyyn koukkuun roikkumaan. Vein sen jälkeen Rosen harjat paikoilleen varustehuoneeseen, ja palasin vielä nopsasti Rosen karsinalle. Heitin ponille sylillisen heiniä eteen, ja halasin sitä hellästi. Rose hörähti hiukan suu täynnä heiniä, ja tuuppasi minua hellästi kylkeen. Sitten lähdin onnellisena tietä pitkin kotiin.

- Kerkeisitkö mitenkään tulla jelppimään näiden pollejen ruokkimisessa? Ne on nyt koko vuorokauden ulkona ja näyttävät aika nälkäisiltä.. huikkasi minulle tallin oveen nojaileva Jasmin. Jasmin roikotti toisessa suupielessään hassusti heinänkortta.
– Jep, enköhän mä kerkeä, vastasin ja lähdin kävelemään Jasmin perässäni rehuhuonetta kohti. Siellä lastasimme kottikärryihin kauralla, melassilla ja grundeilla täytettyjä ämpäreitä, ja lisäksi Jasmin nappasi vielä muutaman ämpärin käsivarsilleen. Minä lähdin työntämään kottikärryjä ulos tallin ovesta, kohti lähimmäisenä sijaitsevaa heppatarhaa.
Vietyämme jokaiseen tarhaan ruoat, tarkistimme vielä, että kaikilla oli vettä, ja lampsimme sitten takaisin talliin. Jasmin kiitti avusta ja ryhtyi lakaisemaan tallin lattiaa. Minä kipaisin puolestani hoitajien oleskeluhuoneeseen, heitin kengät jalastani ja sipsuttelin peremmälle. Huoneessa olivat vain Civa ja Emppa, jotka rupattelivat keskenään hiljaa. He huomasivat minut vasta istuutuessani penkille heidän viereensä, ja tervehtivät iloisesti.
– Mitäs se Vivian tänään tietää? kysyi Emppa virnistellen.
– Mitäs tässä. Olin justiinsa auttamassa Jasminea heppojen ruokkimisessa, kun te kaksi vain lusmuilitte täällä, vastasin, ja virnistin Civalle takaisin.
– Zira ja Ali on muuten saanut uudet hoitajat, Emppa osasi kertoa.
Kun tallin viimeisimmät juorut oli vaihdettu, palasimme kaikki alas talliin. Hiljaisella käytävälle ei kuulunut ääntäkään.
– Ilman heppoja täällä on ihan aavemaisen hiljaista, sihahti Civa. Tyttö vilkuili hämärässä tallissa ympärilleen.
– Käydäänkö hakemassa hepat? Ehdotin, ja muut mumisivat myöntyväisinä.
Haettuamme kaikki hoitohevosemme sisälle talliin, aloimme yhteistuumin niitä puunaamaan. Rose ja Zira olivat molemmat aivan hiekkaisia ja mutaisia, kun Mimi taas kiilsi puhtauttaan.
– Hei tää on ihan epäreilua, puhahdin hieroessani kumisualla Rosen karvaa. Civa vain virnisteli Vilden karsinasta, ja jatkoi sen harjan letittämistä. Rose näytti nauttivan sukiessani sitä kumisualla. Poni sulki silmänsä autuaana, ja haukotteli uneliaana.
Hoidettuamme ratsumme heitimme niille varusteet, tai siis suitset päähän, ja talutimme ne pihalle.
– Mä en sitten ole varma pysynkö tän kyydissä, Civa hihkaisi yrittäessään kammeta itseään Fannin kyytiin. Minulla ja Empalla ei ollut vaikeuksia päästä ratsujemme kyytiin. Rose tuntui yhä olevan unessa, ja se laahusti hitaasti Vilden perässä lähtiessämme matkaan. Fanni kulki ensimmäisenä reippaassa käynnissä, ja Fanni ja Rose pitivät perää.
Lähdimme kulkemaan tällä kertaa kentän vierestä lähtevä metsäpolkua seuraten. Kävelimme yhä perätysten, ja vasta tien vähän leventyessä siirryimme Fannilla ja Rosella kävelemään Vilden vierelle.Onneksi Vilde oli tänään herramiehenä ja oli kunnolla tammojen vieressä. Rupattelimme ja nauroimme, emmekä laisinkaan huomanneet ajan kulumista. Melkein vartin käveltyämme siirryimme vasta raviin. Ravasimme nyt taas perätysten. Vilde johti joukkoa ja Fanni piti perää. Rose alkoi vasta nyt heräillä. Sen ravi muuttui vähä vähältä reippaammaksi, ja pian se jo yritti ohittaa edessämme ravaavaa Fannia. Jouduin pidättämään muutaman kerran aika voimakkaastikin saadakseni ponin pysymään toisten takana.
Peltotielle päästyämme annoimme heposten laukata. Fanni ja Vilde singahtivat molemmat innostuneina matkaan, Fanni tietenkin vähän nopeampaa tahtia kuin töppöjaloillaan kulkeva Vilde. Rose jäi hölmistyneenä kauas taakse Fannin ja Vilden kiitäessä eteenpäin. Puristin kevyesti polvillani Rosen kylkiä pysyäkseni ponin vauhdikkaassa menossa mukana. Nappasin tukon ponin harjaa käsiini, ja nojauduin vähän eteenpäin. Rose kiihdytti innostuneena vauhtiaan entisestään, ja oli nyt jo kirinyt Vilden vierelle. Tien ruvetessa kääntymään vasemmalle hidastimme molemmat Empan kanssa ratsujemme menoa. Vastahakoisesti ne ensin siirtyivät kiitoraviin, ja sitten lopulta käyntiin. Vasta silloin Fannin selässä hölskyvä Civa ehti paikalle.
Jatkoimme matkaa rauhallisessa käynnissä. Pollet saivat pitkät ohjat, ja vapauden kulkea omaa vauhtiaan. Jutellessa matka tallille taittui yhdessä hujauksessa. Kuitenkin ennen tallipihaan menoa pysähdyimme läheiselle pellolle. Pysäytimme pollet, ja annoimme niiden nyhtää vähän vihreää ruohoa suihinsa. Itse istuskelimme naureskellen ja auringosta nauttien ratsujemme selissä.
Päästessämme viimein tallipihaan, veimme Civan kanssa Rosen ja Fannin suoraan tarhaan, jossa ne heti irti päästyään piehtaroivat nautinnollisesti. Hymyillen seurasimme hetken ponien leikkiä, ja palasimme sitten suitsia kantaen talliin.

Loppu