Elviksen hoitopäiväkirja

Tänne Elviksen ihanat hoitajat raapustavat tarinansa

Kävelin rauhallisesti tallille, vaikka olin kiihtynyt. Olin saanut oman hoitoponin! Kun näin Elviksen tarhassa vislasin, mutta eihän ori tullut. Kävelin rehuhuoneeseen, ja otin muutaman heppakarkin. Kävelin tarhaan, heppakarkit tiukasti vasemmassa kädessäni. Suljin portin jännittyneenä. "Elviis!" huudahdin, ja ori nosti päätään. Kävelin oria kohti, ja se juoksi karkuun.
-Ahaa, et tahokkaan töihin, naureskelin ponille, joka ravasi pois luotani. näytän heppanameja.
-Mutta tahotko sä nameja? kysyin, ja jo muuttui ääni kellossa! Elvis laukkasi luokseni, ja laittoin orin riimuun riimun-narun. Maiskautin, ja lähdimme tarhasti. Suljin tarhan portin, ja varmistin, että se pysyy. Sitten lähdimme hoitopuomille. Sidoin Elviksen kiinni, ja tarkastin vetosolmun. Elvis vain töllisteli solmua, ja hirnahti sitten. Katsoin oria, ja hain Elviksen harjapakin. Elvis koitti kaataa harjapakin, mutta pää ei yltänyt pakkiin. Aloin harjata ponia, ja katsoin Elvistä. Pian ponin karva kiilsi, ja vein sen tarhaan takaisin. Lähdin siivoamaan karsinoita, ja kun olin siivonnut ne tarkasti, ja vienyt lannat lantalaan, kastelin kastelukannulla lattian. Joku minua pienempi tallityttö siinä töllisteli, ja häipyi sitten johonkin ulos. Aloin lakaista lattiaa, ja kun lattia oli lakaistu, niin hain Elviksen tarhasta. Pistin Elviksen vetosolmulla kiinni hoitopuomiin, ja tarkastelin ponia.
-Voi ei! Sä oot piehtaroinu. Hupsu polle, sanoin ja silitin ponin turpaa. Sitten hain elviksen harjat, ja suitset. Aijoin ratsastaa ilman satulaa. Harjasin hoitoponini, ja laitoin suitset. Ori nousi pystöön, ja mutisin rauhoittavasti, ori alkoi hieman rauhoittua, ja antoi laittaa suitset. Irrotin orin riimun, ja talutin sen eräälle pienelle metsäpolulle. Nousin orin selkään, ja maiskautin. Olimme kulkeneet, jtn. 20 minuuttia, kun tulimme aukealle. Se suorastaan kutsui laukkaamaan! Painoin jalkani orin kylkiin, ja Elvis laukkasi aina aukeaman toiselle puolelle. Jäähdyttelin vähän ponia, joka oli selvästi hieman surullinen, kun ei saanut laukata enään. Minä pidättelin Elvistä, joka tahtoi selvästi myös ravata.
-Kuules poju, nyt sä meet nätisti käyntiä, tai mä käsken sun ravata koko loppu matkan! sanoin ja uhittelin leikilläni, mutta sitähän Elvis ei tiennyt. Elvis hiljensi, ja kun olimme kävelleet noin puolisen tuntia, meitä vastaan tuli taas aukio.
-Äh, kartan mukaan me ollaan menty varmaanki väärään suuntaan. Mutta... lopetin lauseen. En löytänyt koko aukiota kartalta! No, olihan koko ollut joten kuten peitossa, kait tämä oli jonkun entisen erakon mansikkamaa. Täällä ei oltu käyty vuosiin! Laskeuduin Elviksen selästä, ja irrotin kuolaimen toiselta puolelta suitsia.
-Ei tää oo minkään erakon mansikkamaa, näät on mettämansikoita! puhelin Elvikselle, jolla oli kiireitä. Sen piti syödä, syödä ja syödä. Olimme olleet "Mansikkamaassa"(kutsuin sitä Mansikkamaaksi) 5 minuuttia, mutta se tuntui tunnilta.
-Noniin, pullaponi! huudahdin Elvikselle, ja kiinnitin kuolaimen.
-Mars matkaan! käskin, kuin jokin kenraali, ja antoin pohkeita. Saavuimme taas sille aukiolle, joka kutsui laukkaan.
-Nonniin, poju! Nyt, päästele höyryjä niin paljo ku sielu sietää! Ja Elvishän päästeli! Se laukkasi, kuin hullu, ja nautti siittä! Minäkin nauroin ilosta, ja jouduin pidättämään Elvistä kauan!
-No, rauhotuhan nyt poju! huudahdin Elvikselöle, ja kiskoin taas ohjia.
-Prrr, seis, sanoin, ja Elvis pysähtyi.
-Dodih, dodih, nyt sitten käyntiä, sanoin ja antoin pohkeita. Kun olin jäähdytellyt Elvistä, palasimme tallipihaan. Siellä meitä vastaan joku ihminen.
-Oottako te nähny Nekkua! Se on karannu! tyttö kiljui.
-No, koitan ettiä sen! sanoin tytölle, ja käänsin Elviksen metsään. Annoin Elviksen johdattaa. Se meni... Mansikkamaahan! Ja siellä seistä tönötti Nekku, jolla oli riimu ja riimun-naru, ja tartuin riimun-narusta.
-Tuus, Nekku, sanoin arabille, joka totteli heti.
Nekku oli karannut, koska Joku tallilainen oli ottanut sen tarhasta, ja laittanut sen kiinni huonosti. No, sitten se Joku oli mennyt tekemään jotain, ja Nekku oli säikähtänyt mopoa, joka olitulossa tallille. No, tuo mopoilija oli eksynyt, ja lähtenyt taas, kun joku oli sitä neuvonut. Onneksi tuokin tapaus päättyi onnellisesti!

Ihan mukava tarina, vähän erilaisempi kuin muut.. Voisin sanoa, että mikset puhu muitten ihmisten kanssa tai esim esittäydy tallin omistajien kanssa? Ja vähän toi loppua mua ihmetytti kun Nekku karannut. Voisit kertoa enemmän yksityis kohtia, ja lueskele vähän muitten tarinoita niin voisit ottaa muita hoitajia¨mukaan tarinoihisi
Saat tästä 100v€ Ja 5p (:
MUISTA! Sinun pitää mennä nyt ostamaan varustevuokra (:

Isäni oli menossa johonkin maatalouskauppaan, ja vei minut tallille autolla, ja hyppäsin ulos harmaasta Nissanista. Huomasin Tallin ovella naisen, jolla oli punaiset hiukset. Tuo on varmaan Jade, ajattelin ja kävelin hänen luokseen.
-Moi! Oon se Kaaju, joka tahto hoitaa Elvistä, ja olen nyt tosi iloinen, kun saan sitä oria hoitaa, sanoin Jadelle ja hymyilin. Jade hymyili takaisin.
-Moi! No, minä olen Jade, ja itse olen iloinen, kun löydettiin Elvikselle hoitaja, Jade ilmoitti ja hymyili yhä.
Pian siihen ovelle tulla tupsahti Jasmin, ja tervehdin häntäkin. Kiittelin Jadea ja Jasminta, kun he antoivat minun hoitaa Elvistä. Jasmin vain pudisteli päätään, ja hymyili.
-Ei sinun tarvitse siittä kiitellä! Itse asiassa, minä olen kiitollinen, kun sinä, Kaaju, hoidat Elvistä, Jasmin hymyili minulle. -En enään viivyttele sinua Elviksen hoidossa, joten meneppäs nopeasti hoitamaan sitä ponia. Se on tarhassa! Jasmin ilmoitti ja käveli sitten toimistoon, jossa hän sitten teki rehutilauksen.
Hain heppakarkkeja, ja juoksin tarhaan. Avasin tarhan portin, ja sujahdin sisäpuolelle. Laitoin portin kiinni, ja tarkastin, että se hevoset ei sitä auki saisi. Otin sen jälkeen riimun-narun. Hymyilin Elvikselle. Viheltelin iloisesti, ja muutama ori nosti päätään.
-Elviis, tuu, poju! huudahdin orille, joka tuli, kun näki nameja. Annoin Elvikselle namit, ja laittoin riimun-narun. Kävelin Elviksen kanssa tarhasta, mutta kun olisi pitänyt pysähtyä portilla, Elvis meinasi mennä läpi!
-Höpsö, naureskelin Elvikselle. Laitoin portin kiinni, ja tarkastin, että se pysyy. Suuntasimme hoitopuomille. Sidoin Elviksen kiinni, ja tarkastin vetosolmun. Elvis hamuili kättäni, ja orin partakarvat kuttittelivat minua. Hain Elviksen suitset, ja satulan, harjoja unohtamatta! Hain myös kypärän. Aloin harjata Elvistä, joka nautti silmät puoliummessa harjauksesta. Otin Elvistä kaviosta, ja nostin sen.
-Hei, sulla on joku tikku kaviossa, sanoin, ja otin sen pois tottuneesti. Tikku ei ollut kovin iso, mutta ei pienikään. Onneksi se ei ollut lähelläkään sädettä! Puhdistin loput kaviot ongelmitta, ja aloin satuloida. Ori pullisteli mutta laittoin satulavyön kiinni reikä rei'ältä, ja pian ori lopetteli pullistelun, ja sain satulavyön kiinni. Kun laittoin suitsia, ori nosti päänsä ylös, mutta kaivoin taskustani heppanameja. Elvis laski päätään, ja sain suitset sen päähän. Sitten annoin Elvikselle heppanamit. Pistin kypärän päähäni, ja otin Elviksen riimun pois, ja pistin sen varalta tilaviin ratsastustakkini taskuihin.
Menimme tällä kertaa eri suuntaan, ja ravasimme 5 minuuttia, ja päädyimme jonkun järven reunaan. Annoin Elviksen kastella kaviot, mutta sitten se näki kalan, ja sai jonkin hepulikohtauksen! Elvis pukitteli, ja minähän lensin mutta onneksi en järveen! Elvis laukkasi kauemmas järvestä, mutta sain sen kiinni.
-Hupsu poni, ei se kala sua syö, sanoin ja silitin sen päätä. Nousin taas selkään, ja kävelimme jonkun matkaa. Sitten käännyimme tallille, ja Elvis kiersi kaukaa järven. Minä naureskelin orille, joka käveli varovasti järven ohi. Olin ratsastanut pienen lenkin, vähän ravia, vähän käyntiä, eikä Elvis ei ollut edes vähää hikinen. Kun saavuimme tallille, näin Jasminin. Kun hoidin Elvistä, Jasmin tuli puhumaan kanssani.
-No, miltä Elvis tunutuu? Jasmin uteli.
-Ihanalta! Elvis on just sellanen, ku kuvittelin, minä huokaisin ihastuneena tuohon shettikseen!
-Ja arvaappa, mitä se tänään teki! sanoin Jasminille.
-No, mitä? Jasmin kysyi selvästikkin uteliaana.
-No, me mentiin jonku järven rantaan, ja siellä annoin Elviksen kastella kaviot. No, Elvis tiiraili veteen, ja näki, ku kaislikosta sujahti kala! Elvishän tietty säikähti, ja sai hirveen rodeokohtausken, ja määki lensin, vaan empä veteen! naurahdin, ja Jasminkin alkoi nauraa.
-Siis Elvis näki kalan, ja säikähti sitä! Jasmin hohotti kyynel silmäkulmassa. Jade hieman ihmetteli, että mitä me siellä naureskeltiin, ja tuli kysymään. No, me kerrottiin Jadellekkin, ja Jade räjähti nauramaan! Hoidin Elviksen, ja tarkastin jalat.
-Noh, poju? Meetkö tarhaan? kysyin orilta, kun olin saanut sille riimun. Elvis hirnahti, ja vein Elviksen tarhaan. Näin, että yhdessä tarhassa ei ollut yhtään hevosia. Se oli sama tarha, kuin se, josta hain Elviksen. Yhdessä toisessa tarhassa oli Dani, ja sitten oli joitain tarhoja, joissa oli jonkun verran tammoja, jonkun verran oreja, ja jonkunverran ruunia. Vein Elviksen tarhaan, jossa oli oreja. Katsoin Elvistä, kun se laukkasi tarhassa iloisesti. Sitten se alkoi syödä ruohoa.
Kävelin talliin, ja aloin siivota Elviksen karsinaa.
-Apua! Mut ollaan ryövätty! joku tyttö huusi. Onneksi hevoset oli ulkona. Kiinnostuin asiasta heti.
-Anteeks kuinka? kysyin ja astuin karsinasta ulos.
-Olin tossa pesemässä käsiäni, tyttö sanoi ja osoitti lavuaaria. -Ja sitte menin hoitaan mun hoitsuani. No, sitte muistin mun lompakon, ja palasin hakeen sitä. Mut se oli kadonnu! Ja siellä oli 50 euroo, tyttö sanoi ja oli selvästi hätääntynyt.
-Tätä mummo ei anna anteeks! tyttö voihkaisi, ja katsoin hetken lavuaaria. Kävelin lavuaarin luo, ja kopeloin lavuaarin takaa. Kas kummaa! Sieltä löyty lompakko, jossa oli 50 euroa.
-Onks tää sun? kysyin tytöltä.
-On! Se on just mun lompakko, kiitti! Kiitti hirveest! Huh, sun takia mä säästyin hirveeltä saarnalta! tyttö kiitteli.
-No ole hyvä! sanoin, ja hymyilin. Siivosin karsinan lomppuun, ja lähdin tarhaa kohti. Kävelin sinne, ja katsoin Elvistä. Menin tarhaan, ja huusin Elvistä. Elvis tuli, ja rapsuttelin sitä hetken. Sitten lähdin tarhasta, ja katsoin Elvistä. Suljin portin, ja tarkistin, että se on kunnolla kiinni. Sitten lähdin kotiin.

Pyöräilin mintunvihreällä pyörälläni talliin, ja saavuintallipihaan. Hyppäsin pyörän satulasta, ja talutin pyöräni nojaamaan tallin seinään. Kello oli vasta 7.05 kelloni mukaan, ja oikaisin mustaa laukkuani paremmin olalleni. Olin ajatellut olla tallilla hieman pitempään, ja repussani oli uusi kypätä, ratsastussaappaat, eväät ja kännykkä, sekä lukuisia muita tavaroita. Aamulla äitini oli kysynyt, että aijonko muuttaa talliin, ja vastasin naurahtaen että mahdollisesti! Kun kävelin talliin, Jade oli aloittamassa aamuruokintaa.
-Hei, sinähän heräsit aikaisin! Jade hihkaisi, ja kaatoi juuri kauraa Ziralle.
-No, ajattelin vähän tutustua Elvikseen paremmin, sanoin ja haukottelin. Olin hyvin aamu-uninen, ja en olisi päässyt ylös ilman tietoa hevosista.
-Voitko auttaa minua ruokinnassa? Ruokintaohjeet on karsinoiden ovissa, voit ruokkia tuon toisen puolen, Jade sanoi, ja osoitti sitä puolta, jolla olin.
-Joo, voin mä, sanoin, ja aloitin ruokinnan.
Kun hevoset olivat syöneet, ja sulatelleet ruuat, paikalle ilmaantui Jasmin.
-Hepat täytys viijä ulos, Jasmin sanoi, ja rapsutteli Nekkua.
-Okei, sanoin, ja hain riimun-narun. Veimme kaikki kolme hevoset ulos, ja pian paikalle alkoi virrata väkeä.
Menin tarhaan, jossa oli Elvis, Nekku, Ali ja Sepe.
-Moi pojat! tervehdin oreja, ja Elvis nosti päätään. Otin taskustani heppanameja, ja Elvis laukkasi luokseni. Talutin Elviksen hoitopuomille, jonne tuli pian myös Nekku ja hänen hoitajansa.
-Minne te meettä ratsastaan? Nekun hoitaja kysyi.
-Ehkä me suunnataan taas maastoon, sanoin ja hymyilin.
-Okei, sinne me mennään myös Nekun kans! Nekun hoitaja hymyili.
-No, me voijaan sitte varmaan mennä yhesä? kysyin, ja katsoin Nekun hoitajaa.
-Joo, voijaan me, Nekun hoitaja hymyili.
Hoidimme orit kuntoon, ja suuntasimme maastoon. Katsoin taivaalle. Siellä ei ollut muuta kuin vain pari pilven haituvaa, ja sitten saavuimmekin piskuiselle niitylle.
-Laukataanko? kysyimme samaan aikaan.
-Kyllä vain! naureskelimme, ja nostimme laukan. Niityn päässä Nekun hoitaja pidätteli Nekkua, ja minä sain kiskoa Elviksen ohjia ihan tosissaan.
-No, poju! Ethän sä nyt koko aikaa voi laukata! sanoin Elvikselle, joka pian hiljensi. Saavuimme metsän varjoisimpaan, ja vanhimpaan kohtaan. Tähyilimme taivaalle. Sitä ei näkynyt, koska puut peitti koko taivaan. Pian kuulimme, kuinka alkoi sataa. Mutta sinne ei satanut, koska puut ei sitä sallineet.
-No, nyt ei ainakaan kastuta, sanoin, ja kaduin sitä heti! Kuusen oksa oli pettänyt veden painosta, ja jääkylmää vettä tipahti niskaani!
-Hihii, ei kastuta, ei! Nekun hoitaja naureskeli. Katsoin kännykkäni kelloa. Oho! Se näytti jo 13.57. Olimme viipyneet metsässä jo tunnin. Emme olleet huomanneet ajan kulua! Käännyimme nopeasti, ja kun emme olleet enään vanhimmassa osassa, ainakin kastuimme paljon! Nekku näytti hieman onnettomalta, kun kastui. Ilmeisesti se ei pitänyt vedestä.
-Ravataanko? Nekun hoitaja kysyi.
-Joo, sanoin minä, ja nostimme ravin. Nekku oli selvästi pirteämpi, kun saavuimme niitylle.
-Äsh, Elviksen täytyy päästellä höyryjä! huusin, ja annoin sen mennä niin lujaa, kuin ikinä uskaltaa. Nekku ja hänen hoitajansa sen sijaan jatkoivat matkaa. Kun saavuimme talliin, hoidin Elviksen käytävällä. Kuivasin sen hyvin, ja pistin karsinaan. Elvis oli surullinen, kun ei saanut olla tarhassa.
-Tiedän, heppakulta, että tahot tarhaan, mutta ei tossa sateessa, lohdutin Elvistä. Kävin hakemassa laukkuni, ja aloin syödä eväitäni. Myös Elvis olisi niitä tahtonut, ja pian talliin tuli Jade.
-Hevoset pitää ruokkia, ja saada karsinoihin! Ei niitä voi pitää ukkosella ulkona! Jade sanoi, ja käsitin, mikä tuuri oli ollut, kun olimme päässeet pelkällä sateella tallille. Jätin evääni reppuun, ja juoksin hakemaan hevosia. Pian hevoset oli karsinoissa syöpöttelemässä, ja pian tämän jälkeen aloin harjata Elvistä. Elvis nautti silmät puoliummessa harjauksesta, ja torkahti hetkeksi. Katsahdin kännykkäni kelloa. Se oli tasan viisi. Pian tallin pihaan kurvasi punainen maastoauto, joka oli siskoni miehen.
-Äitis käski hakemaan, siskoni selitti, ja kysyin että entäs mun pyörä?
-No, laita se takakonttiin, siskoni sanoi. Talutin pyöräni takakonttiin, ja kävin hyvästelemässä Elviksen. Sitten lähdin kotiin.

Myöhemmin samana iltana

Hypin trampoliinissamme, ja ajattelin Elvistä. Vilkaisin työpihalle. Siellä oli vain traktoreita, autoja ja Elvis.
-Elvis?! kiljaisin, ja ryntäsin työpihalle. Pian kännykkäni alkoi soida.
-Kaaju, sanoin.
-Kaaju! Elvis on karannu! Sitä ei löyvy mistään! kuulin Jasminin äänen.
-Rauhota, Jasmin. Elvis on meillä, tuon sen heti, sanoin ja otin Elvistä riimusta.
-Okei, no, heippa! Jasmin sanoi, ja lopetti puhelun.
-Moi, sanoin, vaikka puhelu oli jo loppunut. Talutin Elvistä riimusta, ja Elvis hoksasi äitini kukkaistutukset.
-Ei, sanoin ja talutin päättäväisesti Elvistä portaillemme. Aukaisin oven, ja huusin;
-Äitii! Tuo Päivikin entinen riimun-naru! ja äitini toi.
Talutin Elvistä Suenoon, ja pian meitä vastaan juoksi Jasmin ja Jade.
-Kaaju! Luojan kiitos, se löyty! Jade, se löyty! Jasmin hössötti.
-Jasmin, oon tässä! Jade sanoi ja koputti Jasminin olkapäätä. Elvis talutettiin karsinaan, ja jäin hetkeksi tallille. Lähdin sitten kotiin kävellen.

Juoksin tallille. Pian saavuin sinne hengästyneenä. Olinhan juossut koko matkan, joka oli n. 2km. Eihän se ollut matka eikä mikään huippujuoksijoille, mutta minä olin eilen juhlinut sisareni synttäreitä. Näin Elviksen tarhassa. Kävelin rehuhuoneeseen. Kummallisen hiljaista... No, ehkä Jade ja Jasmin oli ratsastamassa, ja hoitajat hoitamassa hoitsujaan. Kävelin tarhaan. Pian sain tekstiviestin. "Zira, Missu, June ja Sue on karanneet -Jasmin" siinä luki. Niin olikin, kun tarkemmin katsoin. Hain rehuhuoneesta heppanameja, ja hain Elviksen kamat, ja kypärän. juoksin tarhalle.
-Elviiis! Huusin, ja näytin heppanameja. Elvis ravasi luokseni, ja talutin sen hoitopuomille. Hoitopuomilla hoidin Elviksen nopeasti, mutta tarkasti. Kun koitin laittaa suitsia, Elvis alkoi nousta pystöön, ja nostella päätään.
-Elvis, nyt alas sieltä! moitin ponia. Elvis laskeutui, ja antoi laittaa suitset vastahakoisesti. Ori pullisteli satulan laitossa, ja odotin, kunnes se ei enään pullistelisi. Otin riimun Elvikseltä pois, ja nousin selkään. Laukkasin autiolta tallipihalta pois. Menimme melko autioon metsän osaan, ja huutelin tammoja nimeltä.
-Ziraa! Tule tänne, mulla on heppanamei! huusin, ja pian oksa risahti Elviksen kavion alla. Hätkähdin sitä, ja luulin sitä joksikin tammoista. Mutta ei.
-Elvis, ravia, sanoin, ja antoin pohkeita. Ori löntysteli jonkun matkaa, kunnes antoin lisää pohkeita. Ori nopeutti hieman tahtia, mutta ei se kunnollista ravia vielä ollut.
-Elvis, älä viitsi olla noin laiska! mutisin ponille, ja annoin lisää pohkeita. Pian Elvis jo ravasi kunnolla, ja kuuntelin metsää. Pian kuulin hirnahduksen. Hirnahdus? Kyllä, se oli jonkun tammoista!
-Sue, tule tule! maanittelin. Mutta ei, se ei ollut Sue.
-Ziraa! huudahdin, ja kirjavan ponin pää nousi puskasta. Laskeuduin Elviksen selästä, ja nappasin Ziraa riimusta. Laitoin sille riimun-narun, ja nousin taas Elviksen selkään. Zira löntysti, ja Elvis löntysti, mutta maiskautin. Pian Zira meni reippaasti, ja Elvis myös. Pian saavuimme tallipihaan, jossa oli myös Sue.
-Zira! Ziran hoitaja huusi, ja nappasi ponin minulta, ja talutti sen karsinaan. Vielä Missu ja June, ajattelin, mutta Jade tuli luokseni, kun olin kääntämässä Elvistä.
-June ja Missu on jo tallisa, Jade sanoi, ja silitti Elvistä.
-Okei, sanoin, ja talutin Elviksen kentälle. Siellä pystytin pari pientä estettä, ja menin Elviksen luo.
-No niin, poju, sanoin, ja hymyilin orin korvien takaa. Painoin jalkani orin kylkiin, ja lämmittelin orin, joka tahtoi jo hypätä. Kun lähestyimme laukassa estettä, Elvis olisi hypännyt askeleen liian aikaisin, mutta autoin vähän. Elvis hyppäsi juuri oikealla hetkellä, ja olin onnellinen. Seuraavalla esteellä Elvis hyppäsi liian aikaisin, mutta ylitti pikkuisen esteen täpärästi, pudottamatta. Korotin esteen, joka oli nyt 50 cm korkea, äsken se oli vain 20 cm korkea. Elvis hyppäsi juuri sopivalla hetkellä, ja ylitti esteen pudottamatta. Seuraava este tuotti hieman hankaluuksia. Elvis hyppäsi liian myöhään, ja pudotti esteen. "Siivosin" esteet pois, ja talutin Elvistä n. 20 minsaa. Sitten menimme hoitopuomille, ja harjasin Elviksen. Kun olin hoitanut Elviksen, vein satulan ja suitset satulahuoneeseen, ja vein Elviksen tarhaan. Menin siivoamaan karsinoita, mutta kun tulin Ziran karsinalle, Jasmin tuli paikalle.
-Mistä löysit Ziran? Jasmin kysyi.
-Metsästä, siellä oli melko nuoria puita, sanoin, ja aloin siivota Ziran karsinaa. Kun olin siivonnut karsinan, kävelin tarhan luo, huomasin, että Elvistä ei näkynyt. Kävin katsomassa muista tarhoista, mutta ei. Kävin katsomassa myös laitumelta, mutta en löytänyt Elvistä. Kävelin talliin, ja katsoin Elviksen karsinaan. Siellä ei ollut mustaa ponia, eikä mitään muutakaan. Mielessäni käväisi, että Elvis olisi karannut, mutta en halunnut uskoa sitä. Kävelin toimistoon. Siellä istui Jade tutkimassa jotain papereita.
-Missä Elvis on? kysyin Jadelta.
-En tiedä, Jade sanoi, ja nousi vihreästi työtuolista.
-Se ei ole tarhassa, ei laitumella eikä karsinassa, sanoin ja katsoin Jadea.
-Suljithan varmasta tarhan portin, kun hait Elviksen? Jade kysyi.
-Kyllä, ja kun tulin tarhaan, ei portti olut auki, eikä ketään muuta ollut kadonnut, sanoin ja katsoin Jadea.
-Kaaju, Elvis on ehkä... Jade aloitta, mutta keskeytti lauseen, ja vilkaisi ulos. Avoimesta ikkunasta katsoi Elviksen musta pää, ja kävelin ikkunan luo.
-Hupsu poni! nauroin Elvikselle, joka koitti saada kukkaruukusta kukkia. Kävelin ulos, ja katsoin Elvistä.
-Vai että olit karannut! Senkin hupsu ja ihana ori, sanoin, ja halasin Elvistä. Talutin Elviksen talliin, ja sieltä karsinaan. Hain riimun-narun, ja talutin Elviksen tarhaan.
-Heippa, Elvis! sanoin, ja päästin Elviksen tarhaan. Sitten kävelin kotiin.

Voivoivoivoivoi eieieieiei, mää oon nii tyhymä... :'( Miks mää en vastaa näihi tarinoihi ajoisa? Mut ihanii ne on, kiitos sinun<3 Saat 190v€ ja 20p.

Jasmin, tyhymäkö??? Sinäkö En oo kyllä huomannu! Aaargh! Paljon rahaa, paljon pisteitä!

Kävelin tallille. Mustassa hevoslaukussani oli paljon tavaraa. Kypärä, ratsastuatakki, ratsastushousut, saappaat, eväät, kamera... ja vaikka mitä moskaa! Aamulla äitini ihmetteli, että milloinkohan minä muutan sinne tallille!
Kun saavuin tallille, huomasin, että Elvis olisi vielä luultavasti karsinassa. Kun menin talliin, kävelin orin karsinalle. Tyhjä. Kävelin toimistoon, jossa oli Jasmin.
-Misä Elvis on? kysyin. Oliko se TAAS karannut?!
-En tiedä. Olen huomannut, että muutama meidän hevosista on kadonnut. Ollaan etsitty koko aamu niitä hevosia, joten enään on vain yksi mahdollisuus, Jasmin sanoi, ja ymmärsin heti, mikä mahdollisuus. Varkaus!
-Ketkä on karanneet? kysyin, koska en suostunut uskomaan varkautta.
-Elvis, Jago, Sepe, Ali ja June, Jasmin sanoi.
-Okei, sanoin ja kävelin talliin, sieltä Elviksen karsinalle, ja katsoin tyhjää karsinaa. Ei ne ole kaukana. Ne vain... laiduntavat jossain, ajattelin, ja mielessäni kävi kamalia kuvia Elvistä makaamassa autotiellä, kun iso rekka ajaa sen päälle. Juoksin metsään pian. En voinut, enkä halunnut kadota itse, halusin löytää kadonneet hevoset. Huomasin, että minulla on laukku vieläkin. Haahuilin metsässä, kuin haamu, ja kun kuulin rasahduksen, mutta puskasta tulikin orava, eikä Elvis. Purskahdin itkuun, ja hysteeriseen nauruun. Nauroin kimeästi itselleni, sellainen olin kamalan vihaisena, surullisena ja pettyneenä. Istuin kannolle, ja kuivasin kyyneleeni. Hiljenin pian.
-Elvis, sanoin heikosti, ja kävelin eteenpäin. Siniset verkkarit olivat pian likaiset lahkeista, mutta pian huomasin renkaanjäljet. Lähdin seuraamaan niitä, juosten. Pian eteeni tulla töpdähti vanha, risainen ja pieni mökki. Kävelin varovasti ikkunan luokse, ja näin kaksi miestä. Toinen heistä oli iso ja hänellä oli pitkä tukka, joka oli vaalea. Toinen oli vanhempi, ja hänellä oli jo harmaita suortuvia. Hänen hiuksensa oli lyhyet. Kuuntelin heitä hiljaa.
-Hah! Näistä saa ainakin miljoonan lunnaat, ja sitten vielä myymme huutokaupassa. Ja tuo arabiori on varmasti näyttelytykki! Eikö niin, Henkka? pitkätukkainen mies pälpätti.
-No, Eero, tuota arabia ei myydä, eikä sitä TAKUULLA palauteta takaisin! Toisin kuin tuo musta poni, Henkaksi kutsuttu mies vaikeni ja katsoi alentavasti Elvistä! -Se myydään teurastamolle! Henkka nauroi julmasti.
-Ai se vai? Jos meillä olis joku pikku skidi, se vois ratsastaa tolla esteillä, ja tehä meistä rikkaat! Eero huusi. Nojasin seinään. Kyynel vierähti poskelleni, ja pian toinen heistä, Eero, asteli ikkunalle. Menin ikkunan alla matalaksi. Minua ei nähty, onneksi.
-Täältä meitä ei löydetä, Eero myhäili. Mielessäni kehittyi suunnitelma. Ihan käyttökelpoinen sellainen. Mutta muuta ei ollut saatavilla. Piilotin laukkuni lähistöllä olevan kannon alle. Juoksin ovelle. Joku saattaisi pitää minua hulluna, kun koputin oveen, ja aloin itkeä. Pian tultiin avaamaan.
-M-minä e-e-ek-eksyin, änkytin itkuni takaa. Mutta en ollut eksynyt. Tunsin tämän metsän, läpikotaisin. -En-enkä tiedä missä o-o-olen. Sen jälkeen pillahdin itkuun, Elviksen takia. Ovella oleva Eero katsoi minua. Hän saattaisi luulla minua 6-vuotiaaksi, joka oli harhaillut metsään, kiitokset pikkuruiselle koolleni. Eero näytti ajattelevan.
-Tuu sisälle. Kyllä kai me sut jotenki kylille saajaan, Eero sanoi, ja aukaisi oven. Katsoin sisälle.
-Ai teillä on hevosia! Voi kuinka söpöjä! Saako niitä taputtaa? Saahan, voi saahan niitä taputtaa! huusin kuin 6 vuotiastakin pienempi.
-No juu, kyllä kait, Henkka sanoi.
-Voi että tuo pieni on ihana! huusin ja osoitin Elvistä. -Minä tahtoisin ratsastaa sillä! Saanhan, saanhan? Saanhan, kiltit sedät? jankkasin, ja pian Henkka voihkaisi.
-No okei! Henkka huusi ja tuppasi Elviksen riimun-narun käteeni. Talutin Elviksen ulos, ja varmistin, että he eivät katsoisi. Huh, lätkivät kortteja pöytään! Talutin Elvistä kannon luo, ja sieppasin laukkuni. Mökkiä ei näkynyt. Pistin kypäräni päähän, en voinut laittaa ratsastushousuja tällaisessa kiireessä! Nousin Elviksen selkään, ja antoin laukka-avut. Pian kuulin kiroilua. Hah! He eivät i-k-i-n-ä saisi Elvistä kiinni. Kun olimme lähellä ratsastuskoulua, aloin taluttaa Elvistä. Tietenkin jäähdyttelisin sen!
-Voi, Elvis, olit mahtava! kuiskasin orin korvaan. Aloin itkeä, onnesta. Olin saanut tietää, missä oli rosvojen mökki, ja saanut Elviksen takaisin! Kun saavuimme tallipihaan, niin poliisi oli siellä.
-Minä tiedän, missä roistot on! huudahdin niin, että Elvis säpsähti! Poliisit juoksivat luokseni, ja sanoin, että halusin tulla mukaan! Sainkin luvan! Pian olimme rosvojen mökillä, ja Jasmin ja Jade kiittelivät minua vieläkin.
-Tiedättekö, mikä olisi paras kiitos? kysyin, ja silitin Elvistä.
-Kerro, Jasmin sanoi, ja alkoi melkein hyppiä Dollyn selässä. Jade taas istui nätisti Missun selässä.
-Se, että ette koskaan erottaisi minua ja Elvistä, sanoin, ja aloin silittää Elvistä.
-Ja se, että lopettaisitte tuon jankutuksen! sanoin, ja Jasmin hiljeni heti.
Pian poliisit olivat piirittäneet mökin, ja jokaisella oli pistooli kädessä. Poliisimestari huusi:
-Tulkaa hitaasti ulos mökistä, ja pitäkää käsiänne pään päällä, sekä näkyvissä. Pian ne kaksi nilkkiä tulivat ulos. Ja he melkein karkasivat kimppuuni, kun heilautin kättäni, ja hymyilin. Pian paikalla oli myös hulilupteri(helikopteri), johon rosvot sitten laitettiin, heti kun "korut" oltiin pistetty käsiin! Me ratsastettiin tallille, mutta ksyin:
-Onko Elviksen pakko tulla tallille? Aijoin viijä sen tänään uimaan, sanoin, ja katsoin Jasminta ja Jadea.
-Vie Elvis levähtämään hetkeksi, ja vie se sitten uimaan. Mutta anna sen syödä kunnolla, ja ruuan pitää sulaa hyvin! Jade sanoi, ja käveli toimistoon. Kun Elviksen ruuat oli sulaneet, ratsastimme järvelle. Ratsastin ilan satulaa, mutta aijoin ottaa suitsetkin pois. Kun sidoin Elviksen kiinni puuhun, huikkasin metsään;
-Jos koitatkin viedä Elviksen, minä teen sinusta muusia! uhkaavalla äänellä, ihan vain varkaiden varalta!
Pian me laukkasimmekin Elviksen kanssa järveen, ja Elvis näytti unohtaneen hirviökalan! Vettä loiskui kaikkialle, ja kun laskeuduin Elviksen selästä, järveen, tunsin lämpimän veden, ja hymyilin. Elvis äytti unohtaneen koko jutun, ja minä nauroin orille. Se ui minua karkuun. Uin nopeasti Elviksen perään, ja pistin käteni sen kaulalle.
-Hupsu, hassu, ihana pikku poni, kuiskasin sen korvaan, ja palasimme rantaan. Sidoin Elviksen kiinni, ja menin vaihtamaan vaatteita. Pian palasin, ja katsoin Elvistä. Suitsin Elviksen, ja palasimme talliin. Tallilla hoidin Elvistä, ja sen jälkeen vein hupsun, hassun ja ihanan pikku ponin tarhaan. Sitten kävelin kotiin, ajatukseni vyöryen tässä pikku seikkailussamme.

Namu tarina!<3 Saat.. Ööö... Jade suuttuu jos alan taas liian anteliaaksi.. xD Paljonhan mä tosiaan annan..? Vaikka 45v€ ja 11pistettä. Kai mä vaan oon liian kiltti..? : D

En voinut muuta kuin vain juosta tallille. Olin ollut kummini häissä, ja rantaleirillä. Olin oluut 5 päivää rantaleirillä, ja kummini häissä viikonlopun. Pian pysähtyin. Olin taas Ratsutalli Suenossa. Juoksin talliin. Katsoin Elviksen karsinan. Pian Jade tulla tupsahti talliin.
-Hei Kaaju! Missäs olet ollut? Jade kysyi, ja virnuilin itsekseni.
-Leirillä ja häissä, sanoin ja hymyilin. -Elvis on varmaan tarhassa? kysyin ja katsoin Jadea.
-Joo, olin just menossa hakeen Takua, Jade sanoi ja vilkaisi kelloa. -Apua, aikahan suoraan sanoen lentää! Jade huudahti, ja viereisessä karsinassa Sue säpsähti hieman.
-Rehulasti, se tulee viiden minuutin kuluttua. Ja Jasmin on vieläkin ratsastamassa Sepellä, Jade sanoi, ja poimi kännykkänsä. Jade soitti Jasminille.
-Missä sä oot? Jade kysyi puhelimelle, ja pian talliin tuli Sepe, ja Jasmin.
-No pöö, Jade! Jasmin naureskeli.
-Jasmin, mä sain melkein sydärin, Jade kiljaisi, ja Sepe alkoi riuhtoa Jasminin otetta vastaan. Jasmin alkoi heti rauhoitella Sepeä, ja minä menin tarhalle.
-Elvis, pikkanen poju, maanittelin oria, joka vain seistä töllötti suoraan minua. Sitten se tajusi, että se olin minä, joka oli sitä hoitanut, ja laukkasi karkuun. Ori ei tahtonut tarhasta pois.
-Hei, etsä kuole jos sä nyt tuut, lupaan, että tykkäät siittä! maanittelin oria, ja nostin kättäni, jossa oli heppanameja. Elvis laukkasi heti luokseni. Tai, no olihan siinä aita välisä.
-Hihii, eppä saa vielä, naureskelin Elvikselle. Juoksin Elvis vierell'ni ravaten portille. Se oli ehkä hieman hassun näköistä, mutta minkäs teet? Nappasin portilta riimun-narun, ja sujautin aidan yläpuolelta sen Elviksen riimuun. Vein Elviksen hoitopuomille, ja sidoin sen siihen kiinni. Tallipihassa oli joku outo auto, josta hyppäsi tyttö, jolla oli platinanvaaleat hiukset, ja heti trendi ratsastustakki, housut ja hanskat. Saappaat olivat aitoa nahkaa. Tytön silmiä peitti isot, mustat aurinkolasin, ja päässä oli pipo, jossa oli teksti: Enkeli. Katsoin tyttöä, joka riisui aurinkolasinsa.
-Onks toi Mister Torpedo Boy, eli Elvis? tyttö kysyi, ja riisui aurinkolasinsa. sen alta paljastui runsas kerros meikkiä, ja totesin, että tyttö olisi voinut jättää meikit pois. -Mun piti niinku ratsastaa sillä, tyttö sanoi, ja katsoi Elvistä hieman halveksuen. Pian hän huomasi laitumella Junen.
-Voi ko toi on nätti! Iskä, sanoppa niille tallityttöille, että hoitaa sen Elviksen, ja antaa sen sit mulle. tyttö huusi, ja tytön isä, jolla oli ruskeat hiukset, ja bisnesmiehen vaatteet, ja läpitunkevat ruskeat silmät, katsoi minua.
-Hei, sä siinä! Hoija se Elvis heti, ja tuo se Noralle. Heti! mies käski, kuin palvelijalle, ja katsoin parhaaksi totella.
-Jessöör! sanoin, ja nostin käteni lipaksi otsalle, ja seisoin suorassa. Hain heti Elviksen harjat, suitset ja satulan, ja aloin harjata Elvistä. Tyttö katsoi minua, ja tunsin hänen siniset silmänsä niskassani. Pian olin jo harjannut Elviksen, ja siirryin kavioihin. Elvis nosti ne kiltisti, ja tyttö katsoi Elviksen satulahuopaa.
-Iskä, millon toi tallityttö on hoitanu ton ponin? Noraksi kutsuttu tyttö kysyi, ja heilautti platinanvaaleat hiuksensa olkapäiltään pois.
-Piä vähä kiirettä! Nora huusi.
Kun koitin laittaa suitset, Elvis katsahti suitsia, ja nousi pystöön.
-Iskääää! Toi on ihan raivohullu ja psykopaatti, en mä voi tollasella ratsastaa! Nora kiljui.
-Anteeks vaan, mutta Elvis ei ole raivohullu EIKÄ psykopaatti! tiuskaisin, ennen kuin ehdin estää itseäni. -Äläkä kilju, se ottaa Elviksen korviin, ja raivostuu vaan enemmän, sanoin kylmästi, ja Elvis laski hiukkasen päätään katsomaan, mikä minut oli saanut noin kylmäksi. Sujautin suitset orin päähän, ja otin riimun pois.
-Ja katokki, että sen vyö on kiinni kunnolla! Nora huudahti, ja otti Elviksen ohjat käsiinsä. Nora ojensi ohjat isälleen, kuin hän olisi ollut minua parempi hevostenkäsittelijä, mutta mies vain nyrpisti koukkunokkaansa, ja astui askeleen kauemmas. Nora pisti mustan samettikypärän päähänsä, ja katsoi minua inhoten. Silloin tajusin. Minusta ei ikimaailmassa tulisi Noran ystävä. Nora käveli kentälle, ja odotteli siellä opettajaansa, Jadea. Joku tuntilainen katsoi Noraa.
-Öö... Oletko Nora Koskinen? tuntilainen kysyi, ja Nora nyökkäsi kopeana.
-No, tunti on maneesissa. Siis... tuossa rakennuksessa, tuntilainen lisäsi, kun näki Noran ilmeen, joka selvvästi ihmetteli, mikä on maneesi.
-No kyllähän minä sen tiesin, ja sen että mikä on maneisi! Nora tiuskaisi, ja talutti Elviksen tuntilaisen ohi maneesiin.
-Miksi sitten sanot maneesia maneisiksi? huusin Noran perään, ja Nora oli hetken hiljaa, mutta käveli maneesiin Elvis perässään.
-Raukka, huokaisin, ja tuntilainen katsoi minua.
-Joo, Elvisparka, hän sanoi, ja lähti hakemaan Missua laitumelta.
Itse kävelin maneesin katsomoon.
-Ei... Ei, Elvis lennättää Noran selästään, Nora lentää heti ekalla esteellä, huokaisin, kun vilkaisin esteitä, jotka olivat isoja, ja vaikeita. Nora nousi Elviksen selkään, vaikka Jade ei ollut tullut. Hän nosti laukan, ja suunnisti esteitä kohti.
-Ei, ei, ei, ei, ei, ei, ei, ei, ei, ei, ei, ei! Jade huusi, hän oli juuri tullut, mutta Nora ei totellut. Hän hyppäsi, ja lensi alas. Päin esteitä.
-Auuu! Senkin ilkeä noita-akka! Miksi pistit noin vaikeita esteitä! Nora ulvoi kivusta ja suuttumuksesta.
-Isäs sano, että osaisit hypätä vaikka kaks metrisen! Jade huusi, ja haki Elviksen, joka laukkaili kentällä.
-Onneks mun käsi ei murtunu! Nora voihki, ja nousi Elviksen selkään. Nyt hän lämmittelisi, ja kunnolla. Pian, kun Jaden kännykkä soi, eikä hän keskittynyt tuntiin, koska se oli joku tärkeä soitto eläinlääkäriltä. Nora käytti ajan hyväkseen, ja nosti laukan. Hän suuntasi kohti estettä, ja Elvis ponnisti liian aikaisin. Este oli liian korkea, ja se törmäsi puomeihin. Apua! huusin ajatuksissani, ja katsoin Elvistä, joka säikähti koko höskää, ja alkoi pukitella kuin riivattu! Juoksin kentälle itku kurkussa. Nora oli lentänyt jo selästä, ja itki maassa.
-Nora! Pois kentältä, nouse, sä jäät jalkoihin! huusin, vaikka en olisi halunnut, Nora ei ollut totellut, ja tässä seuraus! Juoksin Elviksen luo, ja aloin rauhoitella oria.
-Noo, poju, Elvis, ei mitään hätää. Mä tässä, en anna Noran tehä sulle mitään pahaa, tule poju, ihan rauhallisesti, sanoin lempeästi kuiskaten, ja ori alkoi rauhoittua. katsoin ohjia. Ne oli katkenneet. Voihkaisin.
-En enään ikinä tuu tänne, ku tääl on hullui ponei! Nora itki, ja juoksi parkkipaikalle. Minä taas taluttelin Elvistä kentällä, jotta se jäähtyisi. Puoli tuntia siinä meni, ja kun olin hoitanut Elviksen, vein sen karsinaan. Sitten lähdin kotiin. Epäilin, että Nora vain uhkaili, tosin, se oli minulle lupaus. Lupaus luopua Norasta. Toivoin, että Nirppanokka-Nora olisi saanut tarpeekseen hevosista ja poneista!

Mua ihmetytti, kun laitot mut kiljumaan vaikka tallin ja hevosten lähellä ei saa huutaa :'D
Siitä miinusta -
Miks muuten toi tyttö katto Junea, eikä mikään liittynyt siihen?
Ihan kiva tarian muuten, joku ilkeä tuntilainen >.< Tosi kisa saat.. 90v€ ja 6p (:

Olin vähän pahalla päällä, ku tein tota tarinaa. Sori, jos se vähän/paljon loukkasi. Ja se Nora katto muita hevosia, ihan vaan verratakseen Elvistä.

Kävelin tallille, koska pyörä oli rikki. Ja iskä oli lähtenyt niittämään. Ja äitin täytyi huoltaa lehmiä. Sekä siskoni eim ollut vastannut, ja toinen siskoni nukkui ja kolmas maalasi taloa. Jouduin siis kävelemään. Pian olin kumminkin tallipihassa. Siellä seisoi eräs tallin tammoista, Costa Rica Coffee.
-Moi, Coco, tervehdin tammaa. Pysähdyin silittämään Cocoa, mutta pian sen takaa kuulin äänen.
-Voitko näyttää miten Coco laitetaan kuntoon, ääni sanoi, ja Cocon takaa käveli Nora. Tai ei se ollut Nora. Tuo oli varmaan Noran sisko. Ystävällisemppi hän ainakin oli.
-Juu, voinhän mä, sanoin ja katsoin Cocoa. Haimme Cocon harjat, ja vilkaisin satulahuoneen ikkunasta tarhaan, jossa musta poni seistä tönötti. Ja se musta poni oli Elvis. Otin kumminkin Cocon harjat ja varusteet. Pian harjasimme Cocoa, ja näytin kuinka harjata.
-Voimakkain vetoin. Noin juuri, hyvä siitä tulee! kehuin Noran siskoa.
-Me ei muuten olla esitelty toisiamme. Mä oon Mia, Noran sisko, eli Mia, sanoi.
-Ite oon Kaaju, sanoin, ja katsoin sitten Cocoa. Coco kiilsi jo auringossa.
-Cocon silmät täytyy puhistaa sitte varovasti sienellä, jos ne rähmii. sanoin, ja otin itse sienen näyttääkseni mallia.
-Niinku näin ikään, sanoin, ja puhdistin Cocon toisen silmän.
-Okei, Mia sanoi, ja puhdisti toisen silmän.
-Ja Cocon perä täytyy tarkastaa, tarvittaessa myös puhistaa erillisellä sienellä, (suoraan Cocon tiedoista, )sanoin, olinhan sen itse lukenut.
-Jaa, Mia sanoi, ja tarkasti Cocon. Pian siirtyimmekin satulointiin. Opetin Mialle satuloimisen taidon, mutta koska Coco pullisteli ja luimi koko ajan.
-Cocoo, jos nyt olisit kiltisti, ehdottelin tammalle, joka vain luimaisi. Päätimme tehdä stradegian. Silloin kun minä laitoin suitsia Coclle, Coco ei enään pullistellut, joten Mia sai Cocolle satulan. Sitten Mia lähtikin Cocolla tunnille. Minä taas lähdin hakemaan Elvistä. Kun olin tarhalla, huusin Elvistä, ja näytin hevosnameja. Jo lähti ori. Se laukkasi luokseni, ja juoksi vieressäni tarhan portille. Pistijn portilla Elvikselle riimun, ja riimun-narun, koska riimu oltiin otettu pois. Pian talutin Elvistä hoitopuomille. Sitten hain Elviksen harjat, ja aloin harjata Elvistä. Kun tarkastin Elviksen kaviot, huomasin, että pikkuinen kivi oli sujahtanut Elviksen kavioon. Aloin väännellä ja käännellä sitä kiveä, mutta se oli tiukassa. Sitten tuli Jade.
-Jade, saatko sä tän kiven tuolta kaviosta? kysyin, ja katsoin Jadea.
-No voinhan mä koittaa, Jade sanoi, ja alkoi väännellä ja käännellä kiveä. Pian kuului plop! ja se kivi lensi Elviksen kaviosta.
-Kiitti, sanoin, ja katsoin Jadea.
-Ole hyvä, Jade sanoi. Kun olin nyt hoitanut Elviksen, otin Elvistä riimun-narusta, ja talutin sitä metsään. Olin aikeissa mennä "Mansikkamaahan", jonka olin kerran löytänyt Elviksen kanssa. Kun talutin oria, Elvis tahtoi koko ajan ruohoa.
-Ei nyt, sanoin Elvikselle, ja kun saavuimme polulle, joka oli runsaan kasvillisuuden seassa.
-Se on niin iso... sanoin, ja katsoin Elvistä, joka jo alkoi syödä mansikoita. Itse katkaisin heinän, ja aloin siihen sitten pistellä mansikoita. Katsoin Elvistä, joka oli jo tehnyt selvää mansikoista, joihin ylsi. Kävelin hieman eteenpäin, ja katsoin Elvistä.
-Sinä ja minä, Elvis, sanoin ja katsoin Elvistä. Pian kumminkin jo taluttelin Elvistä tallipihaan, ja katsoin hoitopuomia. Se oli lähes tyhjä. Laitoin Elviksen kiinni, ja sitten minä aloin harjata ponia, joka lähes tulkoon puhdas. Sitten kun olin putsannut kaviot, vein Elviksen tarhaan. Sitten kävelin kotiin.

.D Ihan kiva tarina, Cocokin pääsi mukaan (: Aika lyhyt silti. Saat vain 50v€ ja 3p

Joo, tein kiireellä. Mutta tuohan on paljon!

Kävelin Suenoon. Olin saanut tarpeekseni matikanlaskuista. Ne tuottivat hankaluuksia, ja olin joutunut pähkäileen läksyjen kanssa kauan. Mutta onneksi minä lopulta pääsin tapaamaan Elvistä. Parkkipaikalla huomasin Noran auton. Tosin, se saattoi olla myös Mia. Olin pian tallipihassa, jossa oli traileri, josta Jade talutti uutta hevosta. Katsoin oria, ja ihailin sitä. Se oli varmanakki ravuri. Pian Jasmin käveli luokseni.
-Se on Shadow's Boss, ravuri ja kouluratsu, Jasmin sanoi, ja nyökkäsin.
-Tuo ori on sitten komea, sanoin, ja tarkkailin oria ja Jadea, joka ylpeänä talutti Bossia tarhaan.
-Tappelitteko sen taluttamisesta? kysyin, ja naurahdin.
-Ei tapeltu, Jasmin sanoi, ja katsoi Bossia.
-No, miksi sitä kutsutaan? kysyin, ja katsoin Bossin perään.
-Bossiksi.
-Ok, meen hakeen Elvistä, sanoin, ja kävelin tarhan luo.
-Okei, Jasmin sanoi.
Kun saavuin tarhalle, huomasin, että se oli lähes tyhjä. Siellä oli vain Elvis, Nekku ja Aku. Kävelin aidan viereen, ja Aku laukkasi luokseni heti.
-Ei, mulla ei oo sulle mitään, sanoin orille, ja huusin Elvistä. Nostin kättäni, ja Elvis laukkasi luokseni. Oli suhteellisen kuuma kesäpäivä, ja kun talutin Elvistä tarhasta, huomasin, että se oli leikkinyt kuralätäkössä. Menin pesukarsinaan pesemään Elvistä.
-Kurapelle, kiusoittelin oria. Ori vain heilautti päätään, ja katsoi karsinassa olevaa Bossia. Elvis koitti karata käsistäni, mutta minä kiskaisin sen takaisin.
-No, etköhän sä joskus saa tutustua tuohon uuteen turpaan, sanoin, ja silitin orin kaulaa. Elvis vain katsoi Bossia.
-Kuules nyt, mutapelle, nyt ollaan pesukarsinalla, ja sä oot kunnolla, sanoin, ja katsoin Elvistä, joka katsoi Bossia. Sidoin orin kiinni, ja tarkastin, että se pysyy. Sitten otin suihkun, ja väänsin sen auki. Elvis katsoi minua ihan "omg, mitä tolla tätil on käjes O____o" ilmeellä, ja minä naurahdin. Sitten aloin suihkutella oria, joka vain nautti kylmästä kylvystä kuumana kesäpäivänä. Sitten minä otin kätöseeni hikiviila, ja aloin "roiskia" vettä pois Elviksen päältä. Elvis vähän ihoaan väräytti, mutta rentoutti pian. Pian ori oli suht. kuiva, ja talutin sen tarhaan.
-No, et sitte mee heti uuestaan kuralätäköihin, sanoin, mutta valitsin tarhan, jossa ei ollut lätäköitä, vain muita hevosia. Elvis laukkasi heti lauman keskelle, ja alkoi katsoa kaikkia hevosia. Pian katsahdin kelloani. Se oli viittä vaille viis. Ääks! Lupasin olla kotona viideltä, ja nyt tyttöä vietiin! Juoksin Suenoon johtavalle tielle, ja oikaisin metsän kautta. Kun saavuin kotiin, huomasin, että olin ehtinyt, nipin napin.

Hihi, kiva tarina vaikka lyhyt ! Sai mut tänä päivänä ekan kerra hymyilemään (: Saat.. mukavasta tarinasta 50v€ ja 3p (: