Keken hoitopäiväkirja

Tänne kaikki Keken hoitajat kirjoittavat hoitotarinansa

Tunti:

Palasin tallille kuuden maissa, en kuitenkaan Fannia hoitamaan vaan tunnille ratsastamaan. Jade istuskelikin kahvikuppi kädessä varustehuoneessa pohtien ratsua minulle. Istuuduin jännittyneenä odottamaan loimipinon päälle.
-Käyks sulle jos mennään maastoon? Jade kysyi, vaikka periaatteessa minulla ei pitäisi olla osaa eikä arpaa tunnin ohjelmaan.
-Riippuu vähän ponista, mut joo, vastasin ja nyökyttelin päätäni.
Jade selasi vielä kaikkien hevosten nimet listasta läpi ja päätti sitten, että saisin ratsukseni Keken.
-Se on mukava äfweebee ruuna. Tosi kiltti hoitaessa ja kiva kans ratsastaes, mut aikamoinen pukkitykki, Jade oli nauranut.
Minua vähän pelotti mitä Jade sanoisi ratsastuksestani, toisaalta minua helpotti mennä maastoon, silloin Jade voisi vain kuikuilla ratsastustani olkansa yli. Halusinhan minä kehittyä, mutta liian tiukka kritiikki sai minut suorastaan paniikkiin.

Jade tuli kanssani hakemaan Kekeä ja rupatteli samalla kyseisestä hevosesta ties minkälaisia kauhutarinoita. Viimeisenä Jade oli sanonut ”toiset rakastaa, toiset vihaa”. Toivoin todella, että en tämän tunnin jälkeen vihaisi tai vaikka pelkäisi Kekeä. Keke antoi helposti kiinni ja tuli muitta mutkitta perässäni talliin, vain portin kohdalla vähän säpsähti.
Saatoin tuntea, tai sitten vain kuvittelin tai toivoin Fannin katseen selässäni. Tallissa sidoin Keken kiinni kalteriin, kuten olin tehnyt Fanninkin kanssa. Jade tuli pian perässäni talliin taluttaen rautiasta suokkitammaa.
-Kuka se on? Kysyin kun Jade talsi ohitseni.
-Missu, hän vastasi ja taputti tamman kylkeä.
Harjasin Keken kokonaan ja se käyttäytyi oikein leppoisasti. Kavioiden putsauksessa tuli vähän erimielisyyksiä.
-Pitäiskö mun ruveta ihan ammatikseni kouluttaan teitä hipsujalkoja, kun teitä näyttää olevan enemmänkin, huokaisin ja viittasin Fanniin, joka myös arasteli jalkojaan.
Pari kertaa Keke sai otteeni irtoamaan, mutta jokainen jalka tuli sentään putsatuksi.
Jade tuli näyttämään Keken varusteita ja järkytyin nähdessäni enemmän varusteita kuin pelkän satulan ja suitset. Olinhan minä aiemminkin laittanut hevoselle ties minkälaisia remeleitä, mutta en moneen kuukauteen.
Kädet meinasivat loppua, kun kannoin kaikki varusteet Keken luokse. Laskin satulan ruunan kapeaan selkään ja laitoin vyön kiinni, en kuitenkaan kiristänyt sitä vielä. Sitten alkoi pujottelu rintaremmin, martingaalin ja suitsien kanssa. Ensin meinasin laittaa rintaremmin väärin päin, mutta lopulta sain kaikki hihnat laitettua sieltä mistä pitikin. Ihmettelin saavutustani hetkisen ja pyysin vielä Jaden tarkistamaan asian. Kun suitset lisäremmeineen olivat päässä, pääsin pinteleiden kimppuun. Kieritin neljä valkoista pinteliä patjoineen jalkojen ympäri ja sitten Keke oli valmis lähtöön.
Menin hakemaan satulahuoneeseen jättämääni kypärää ja Jade suositteli ottamaan myös raipan. Laitoin kypärän päähäni ja huikkasin Jadelle, että olin valmis. Kävelimme peräkanaa ulos, hevoset mukanamme. Kiristin satulavyön ja nousin selkään. Vaan enpäs noussutkaan! Valuin alas jalustimen mukana.
-Voi perhana, nauroin ja Jade tuli auttamaan minut pois pinteestä.
-Mielestäni mä kyllä kiristin vyön, mietin ääneen.
-Keke on kova pullistaan, Jade kertoi.
Siinä se syy sitten oli. Korjasin satulan oikeaan paikkaan ja kiristin nyt vyön todella tiukalle, hyvä että Keke sai henkeä. Varmistin vielä tiukkuuden toistamiseen ennen kuin pomppasin uudelleen satulaan. Keke oli aika korkea ja ihmeen kaupalla pääsin ylös asti. Jade oli jo Missun selässä ja lähti kohti pientä maastopolkua. Me seurasimme Keken kanssa perässä.
Ruuna käveli, suorastaan mateli. Päästyämme lyhyen metsäpolun päähän Jade komensi raviin. Kekellä oli tasainen ravi, vaikka se olikin niin iso ja raamikas. Katselin maisemia, jotka vaihtuivat nopeaan. Paljon kukkuloita ja metsää, sitä tavanomaista. Lähdimme kapuamaan pientä mäkeä ylös. Keke otti pari laukka-askelta ravin sijaan, mutta totteli pidätystäni kiltisti. Jatkoimme mäen jälkeenkin vähän ravia, kunnes ylitimme tien. Autoja ei tullut, joten pääsimme sujuvasti tien yli. Jade siirsi meidät heti tien jälkeen uudelleen raviin. Hiekkainen peltotie aukeni edessämme ja äkkiä Jade huudahti ”laukka”. Ajatukseni ei kulkenut yhtä nopeasti kun käsky kävi, mutta nostin laukan automaattisesti. Ensin ruuna pukitti komean sarjan ja sitten lähti kiihdyttämään Missun perään. Kekellä oli ainakin kymmenen kertaa isommat askeleet kuin Fannilla. Korkea nousu, pitkä liitovaihe ja nopea laskeutuminen. Menetin tasapainoni lähes jokaisessa laskeutumisessa.
Laukan loputtua Jade kysyi, että oliko erilaista ja nyökytin vain myöntävästi. Se oli todella erilaista.
Tie näytti loppuvan metsään ja ajattelin, että kääntyisimme takaisin, mutta Jade sukelsikin oksien alta ja metsästä löytyi hyvin kapea polku. Minusta tuntui, että Keke sai mennä sitä varpaisillaan. Annoin vähän enemmän ohjaa juurakoiden kohdalla, jotta Keke ei kompuroisi. Matka taittui lähinnä käynnissä koko metsän läpi. Huomasin saapuneemme Sueño talli-kyltin eteen.
-Me voidaan treenata heppojen takapäätä, jos laukataan tää mäki ylös. Pidät tiukasti harjasta kiinni niin et kaadu, Jade opasti.
-Ei olis tullu mieleenkään päästää harjasta irti, mumisin.
Missu rupesi steppaamaan Jaden alla, kun huomasi, että talli näkyi jo. Kekekin hermostui ja viimein Jade nosti laukan ja me menimme perään. Laitumella olevat hevosetkin innostuivat, kun kiisimme ohitse. Keke ei huomannut pukittaa ollenkaan, koska sillä oli kova kiire talliin. Kun mäki alkoi nousta, nappasin kunnon tukon harjaa käteeni ja yllytin Kekeä lisää. Keken pää oli Missun lautasen kohdalla, joten Jade maiskutti tammaansa lisää puhtia. Kun ylämäki loppui hidastimme hevoset käyntiin. Mäeltä näki upean auringon laskun.
-Onpa kaunista, huokaisin.
-Joo, Jade sanoi ja kävelytti hevosia vielä tallialueen ympäri loppukäynneiksi.

Valuin alas selästä ja talutin Keken huojentuneena talliin. Haluaisin mahdollisimman pian koittaa maastoilla Fanninkin kanssa.
Riisuin Kekeltä varusteet ja suihkutin sen pesuboksissa kauttaaltaan. Ruuna vähän hyppeli paikallaan, kun vesi valui jalkoja pitkin. Laitoin Kekelle hikiloimen ja vein sen sitten karsinaansa. Annoin palkinnoksi puolikkaan porkkanan, jonka se rouskutti tyytyväisenä.

Haha! kiva tarina tunnista Tästä et saa rahaa

Alan nyt kirjoittamaan Kekelle tarinoita

Nousin pois bussista tallin tien varteen.Muutamat pojat sanoivat että hevoset ovat meetwurstia.Siitäkös minä kimpaannuin ja heitin häntä kivellä ohtaan , jonka olin löytänyt koulun pihalta.Se oli ollut kaunis ja olin ottanut sen onnenkiveksi.Onnenkivi se olikin kun meni päin ohtaa.Kuljettaja ei puuttunut juttuun vaan istui ja sanoi mulle;-nousetko kyydistä?
-joo,vastasin kuskille.

Kun bussi oli lähtenyt,kävelin tallille hoitamaan Kekeä,joka oli uusi hoidokkini.Nyt mulla oli kaksi hoitsua.
-mitenhän selviän kahdesta hoitsusta?mietin itsekseni.Piakkoin olin tallin pihassa.Näin heti että Keke oli tarhassa.Samassa huomasin myös tarhassa Rosen.Lähdin eka tervehtimään Rosea tarhalle.

Menin tarhaan ja ojensin omenan palan Roselle.Rose otti pari askelta minua kohti ja nappasi omenan.Taputin sitä kaulalle ja lähdin kohti toista hakaa,jossa oli Keke.Keke oli 155cm suomalainen puoliverinen.Se oli väriltään punaruunikko ja sillä oli tähti otsassa,joka korosti sen väriä hienosti.Keke oli nyt varsinainen muta kasa,eli minulla olisi harjaamista.

Moikkasin Kekeä portilta ja sitten menin talliin.Tallissa hain toisesta päädystä kottikärryt ja talikon.Kävin käsiksi Keken karsinaan , joka oli siisti Rosen karsinaan verrattuna.Putsasin nopealla otteella kaikki pois karsinasta.Kävin kuskaamassa lannat lantalaan ja sitten vein karsinanputsaus tavarat takaisin omalle paikallensa.

Kävin vielä tarkastamassa vesiautomaatin ja putsaamassa ruokakipon.Tunnin päästä kaikki oli valmista eli nyt voisin hoitaa Kekeä.Hain riimunnarun satulahuoneesta ja sitten kiirehdin porkkanan kanssa haan luokse missä Keke oli.
-Keke....Kekeee!!Minulla on sulle herkkua,huusin.En ole varma tajusiko Keke,mutta ainakin se ravasi luokseni.Sujautin riimunarun taakseni ja ojensin porkkanaa Kekelle.Keke otti hellästi porkkanan ja kun se oli ottanut sen,otin sen kiinni.

Napsautin riimunnarun Keken päitsiin kiinni ja lähdin taluttamaan sitä kohti porttia.Onneksi Civa tuli just silloin.
-Voitko aukaista portin,koska muuten tää voi vaikka "pillastuu",sanoin Civalle
-okei,Civa vastasi
Rauhallisesti Civa aukaisi portin ja sain ilman hälinöitä Keken pois tarhasta.Kiitin Civaa ja talutin Keken karsinaansa.Karsinassa laitoin Keken kiinni ja hain sitten harjapakin satulahuoneesta.Harjapakki löytyi nopeasti.

Kun tulin Keken luo,aloin harjata sitä.

-JATKUU-

-JATKUU-

Kun Keke oli harjattu kokonaan,aloin putsata kavioita.Kavioita putsatessa Keke potki pari kertaa ilmaan ja luimi.Päänkin harjauksessa tuli ongelmia.Keke näykkäsi vähän kun harjasin sen päätä.Jotenkin vain sain kuraläikät pois sen päästä.Kun olin harjannut Keken,hain sen suitset satulahuoneesta nopeasti.Etsin ja löysin satulahuoneesta myös valjaat juoksutukseen.Sitten lopuksi nappasin parit valkoiset pintelit mukaani.

Käärin pintelit nopeasti Keken jalkoihin , eikä se vastustellut.Sitten laitoin suitset Kekelle.Se aukaisi nätisti suunta ja sain suitset siksi helposti.Valjaiden laitossa tuli ongelmia.Keke näykkäsi kaksi kertaa mua.Lopulta valjaat olivat sillä päällä.Kiinnitin vielä liinan suitsiin.Sitten pistin kypärän kaiken varalta päähän ja lähdin taluttamaan Kekeä kentälle.

Kentälle näytin Kekelle ensin,mitä pitäisi tehdä.Keke näytti tajuavan ja meni reipasta käyntiä oikeaan kierrokseen.Kolmen kierroksen jälkeen vaihdoin suuntaan.Piakkoin aloimme opetella käynti-ravi juttuja.Kun sanoin "pruut" Keke meni joko ravista käyntiin tai käynnistä pysähdykseen.

Puolentunnin treenin jälkeen Keke alkoi jo hikoa.Päätin lopettaa ja niin annoin sen kävellä 10minuuttia loppukäyntejä.Sitten talutin Keken karsinaan ja riisuin sen valjaista.Sit laitoin sille päitset ja talutin sen pesukarsinaan.Virutin sen takaset ja muutenkin kokonaan.Sit pistin sen käytävälle kiinni ja laitoin sille fleece loimen, josta se tykkäsi.

Annoin Keken levähtää tunnin tai parin ja sitten annoin sille heiniä ja otin loimen pois.Kun kaikki oli valmista,vein Keken hakaan.Lopuksi lähdin Kotiin ,mutta sitä ennen kävin moikkaamassa Rosea.

Tää on tähän mennessäsi pisin tarina, oletko tyytyväinen? No, saat silti ekasta tarinasta 100v€ ja 5p

Oli sumuinen ja raikas aamu kun kuulin herätyskelloni pirahtavan käyntiin.Nousin ylös ja sammutin kello nopeasti ennen kuin se korentaisi ääntään.Katsahdin kelloon joka näytti että kello oli vasta kuusi ja nyt oli kymmenen aamu koulussa.Ajattelin että jos saisin lähdettyä tallille puoleen mennessä niin saisin auttaa tarhauksessa.Laitoin tallikamppeet päälle ja koulukirjat reppuun johon sulloin myös kouluvaatteeni.Lähdin pyörällä raskasta tietä pitkin johon oli satanut hirveästi vettä.Tulin tallille juuri ajoissa.Sain ruokkia Keken ja Rosen.Laitoin ruuan sekaan myös pari heppanamia josta ne olivat tyytyväisiä.Ilokseni huomasin että Civakin pyöräili tallille.Civa ruokki Fannin nopeasti.
Jaden johdolla veimme heppoja ja poneja laitumille ja tarhoihin.Kun ne olit laitumillaan tai tarhoissaan niin tarjoilimme niille heinät.
Katsoin kello joka näytti että bussi tulisi tallin lähimmälle bussipysäkille noin kymmenen minuutin päästä.Juoksin toimistoon jossa vaihdoin kouluvaatteeni ja tallivaatteet laitoin kaappiini.Juoksin tietä pitkin pysäkille missä bussi odotti jo.Kerkesin nipin ja napin kyytiin.Koulu matka alkoi surkeissa merkeissä , koska paras frendini ei tullut kyytiin.

Koulun jälkeen eli kahdelta , olin noussut bussiin ja päässyt Suenoon , jossa odotto hoitoheppa toinen.Reippahasti kävelin Suenon tien tallille.Toimistossa vaihdoin tallivaatteet niskaan ja sitten riensin ulos hakemaan Kekeä.

sori lyhyt

-Jatkuu-

-jatkuu-

Riimunnaru kädessä , sujahdin Keken tarhaan.Keke ei ollut piehtaroinut , mikä oli minun tuuriani.Kävelin rauhallisesti Keken luokse ja rapsuttelin sitä.Keke tykkäs ja nuokkui.Rauhassa laitoin riimunnarun päitsiin kiinni ja lähdin taluttamaan sitä kohti porttia.Portti meni hyvin ja kehuin Kekeä.Talutin Keken hoitopuomille ulos , koska oli niin kaunis päivä.Kävin hakemassa satulahuoneesta Keken varusteet ja harjakopan.Asettelin satulan hoitopuomille ja suitset siihen päälle.Aukaisin harjakopan ja otin sieltä pölyharjan.Aloitin kaulalta harjaamaan Kekeä.Rennoin vedoin sain Keken viimein harjatuksi.Viimeiseksi putsasin kaviot kunnolla.Nostin satulan hoitopuomilta ja laitoin sen Keken kaulalle.Sitten liu`tin sen oikealle kohdalle selkää.Vähitellen kiristin vyötä ja sain samalla ilkeitä luimuja Kekeltä.Kun satula oli paikoillaan , rupesin laittamaan suitsia.Ensin laitoin päitset kaulalle kiinni.Vasta sitten rupesin laittamaan Kekelle suitsia päähän.Laitoin ohjat kaulalle ja rupesin ojentamaan Kekelle kuolaimia.Nopsasti Keke otti ne suuhun ja sain suitset sille päähän.Kiinnitin remmit ja voilá.Keke oli valmis.Sidoin vielä takasiin mustat pintelit.Ennenkuin nousisin selkään , kävin hakemassa satulahuoneen hyllyköltä oman sametti kypäräni.Kun kypärä oli päässä , kävelin takaisin Keken luokse ulos.Irrotin Keken hoitopuomista ja talutin sen Suenon pihalle.Laskin jalustimet ja kiristin vähän vyötä.Asettelin jalkani jalustimeen ja sitten jo olinkin selässä.Kiristin selässä vielä satulavyötä.Annoin Kekelle vähän pohkeita , että se menisi käyntiin.Keke käveli pää korkealla , kun astelimme tietä pitkin maastoon.Kun olimme Suenon tien lopussa , meidän piti kävellä ison tien ylitse.Kun pari autoa oli hurahtanut ohi , annoin Kekelle pohkeita tien ylitsemiseen , yllättäen tuli musta auto jolla ei ollut valoja.Keke hyppäsi eteenpäin ja minä lensin ojaan.Pian heräilin uuvuksissa ojan penkalta.Alkoi hämärtään , kokeilin taskujani."Voihan hiisi! missä mun kännykkä on?" ajattelin. Kävelin tien ylitse tallille.
-Jade! huusin heikosti.Jade juoksi tallista.
-Herttinen! mikä sulle on käynyt?Jade kysyi
-Joku typerä auto tuli yhtäkkiä jostain ja pelästytti Keken. Keke hyppäsi ja lensin ojaan.Onko se tullu kotiin? , kysyin Jadelle.
-ei se ole tullut.Mut sun vanhemmille pitää soittaa ja viedä sairaalaan tutkittavaksi , Jade vastasi.Pian ajoimme Jaden autolla jo sairaala kohti.Siellä minulle todettiin pieni aivotärähdys.Vanhemmat olivat tietysti sairaana huolesta.He sanoivat että en ikinä saisi nousta hevosen selkään.Ikinä.Onneksi heidän mielensä muuttui kun kerroin vaivanloisesti autosta , joka Keken oli pelästyttänyt.Pian pöydältäni kuului "Pring Pring" , se oli puhelin.
-Haloo , sanoin puhelimeen.
-Täällä Jade , Keke löytyi.Löysimme sen lähimetsästä , se oikein hirnui avunpyyntöjä. Se oli saanut jalkaansa pieniä pintanaarmuja , jotka saa hoidettua helposti.Lisäksi käviosta löytyi terävä kivi , jonka takia se ontui. Jade kertoi
-Onko se muuten kunnossa , kysyin
-On on , huolehdi sinä ensin itsesi kuntoon , Jade sanoi
-Joo , vastasin
-Hei hei sitten , Jade sanoi
-Moi , vastasin.
Onneksi kaikki oli kunnossa.

Loppu

Aikaisin aamulla pakkasin kotoa eväät ja kiirehdin Suenoon. Kello näytti vasta puoli kahdeksaan kun jo kiiruhdin tallipihan poikki sisään talliin. Hämärässä tallissa oli hiljaista. Hevoset saivat jo nautiskella sisällä oleilusta läpi puoli vuorokautta, ja vain muutama oli jätetty vielä ulos. Kiersin nopeasti Keken karsinalle, ja päädyin siihen tulokseen, että ruunan täytyi olla ulkona. Niinpä kipusin reippain harppauksin rappuset ylös oleskeluhuoneeseen, ja jätin sinne tavarani. Tarhan aidan yli kiivettyäni aloin tähyillä heposia. Tarha tuntui aavemaisen hiljaiselta ja tyhjältä. Tuntui kun hepot eivät olisikaan siellä. Hetken vihelleltyäni onneksi puiden takaa ilmestyi neljä karvaista turpaa. Hevoset ravasivat hetken mietittyään luokseni, ja tuuppivat jokainen minua herkkujen ja rapsutusten toivossa. Kekekin tunki muiden läpi luokseni, ja höristen tuuppi olkaani. Hymyilin ruunalle, ja onnistuin antamaan sille nopean suukon turvalle. Lähdin kohta kävelemään tarhan portille päin perässäni neljä pörröistä ja innokasta heposta. Sain tosissani huhkia, ennen kuin sain Keken ujutettua portista ulos ilman, että muutkin rynnisivät matkoihinsa. Ruuna hiukan harasi vastaan tallia lähestyessämme. Se olisi vielä halunnut jäädä kavereidensa seuraan. Sidoin Keken löysästi käytävän harjauspuomiin kiinni, ja hain sillä välin ponin harjat. Keke hörisi iloisesti palatessani sen luokse harjapakkia, ja muutamaa porkkanaa kantaen. Hymyillen laskin harjapakin maahan, ja ojensin sitten Kekelle tuoreet ja herkullisen näköiset porkkanat. Ruuna mussutti ne nopeasti suihinsa, ja ryhtyi saman tien kerjäämään lisää.
– Eikö sulle mikään riitä? kysyin ruunalta nauraen. Keke vastasi tuuppaisemalla minua hellästi.
Harjailin ja rapsuttelin Kekeä yli tunnin. Ruuna nautiskeli hoidosta silmät ummessa ja takajalkaansa lepuuttaen. Lopetettuani, oli ruuna moitteettomassa kunnossa. Sen karva kiilsi, harjan olin harjannut siististi vain toiselle puolelle ja tasoittanut sitä vähän, ruuna vuohiskarvat olin lyhentänyt, ja hännän letittänyt. Keke näytti todella hienolta.
– Näytät kuules tosi nätiltä, potsu. Ihan kuin kisoihin oltaisiin lähtemässä, kerroin ruunalle hymyssä suin. Kävelin nopeasti satulahuoneeseen hakemaan varusteita.Kohta palasin Keken satulaa ja suitsia kantaen tallin puolelle. Keke alkoi liikehtiä kärsimättömänä käytävällä.
– Sullapas on tänään kiire, puhelin itsekseni, kun Keke väisti sivulle nostaessani satulaa sen selkään. Saatuani satulavyön pullistelevan ruunan mahan ympäri, pujotin sille vielä suitset päähän, ja varmuuden vuoksi myös suojat jalkoihin. Olin tänään ajatellut hypätä muutamia estetä, ihan harjoitusmielessä.
Noustuani tallin edessä ympäriinsä rauhattomana pyörivän ruunan kyytiin, ohjasin sen ensin kentälle. Keräsin hetken käveltyämme ohjat käteeni, ja hoputin ruunan raviin. Keke ravasi kiireesti pitkin uraa välittämättä laisinkaan avuistani. Se vain kaahotti kaviot toisiinsa kolisten eteenpäin, ja pysähtyi vasta kääntäessäni sen aitaa vasten. Komensin ruunaa napakasti pohkeilla, jolloin se käänsi korvansa luimuun, ja potkaisi kiukkuisesti taaksepäin. Napautin tällä kertaa raipalla ruunaa pohkeen taakse, ja taas Keke lähetti kipakan potkun ilmaan. Komensin sitten ponin taas uralle, siirsin sen raviin, ja taas Keke lähti riistäytymään käsistä. Toistin saman kuvin kun vähän aikaa sitten, ruuna aitaa vasten, napakka pohje ja pieni raipan isku. Keke vetäisi tällä kertaa päänsä alas, ja pukitti.
– Omapäinen sä kyllä olet, muttet tätä taistelua tule voittamaan, pihahdin, ja taas annoin pohkeita kiukuttelevalle ruunalle.
Ratsastettuani, tai no tapeltuani Keken kanssa viitisentoista minuuttia pysäytin sen kentän keskelle, ja annoin itselleni pienen hermotauon. Viimein olin saanut ruunan edes jotenkuten kulkemaan kunnolla. Huomasin vasta silloin Jaden seisoskelevan kentän laidalla. Voi kamala, se näki äskeisen katastrofisen esityksen! Nolona ohjasin Keken aidan viereen käynnissä, ja tervehdin Jadea.
– Hyvä ettet antanut sille tossa tilanteessa periksi… Tämä vain sanoi, ja hymyili vähän.
– Sä voisit kokeilla kohta muutamia siirtymisiä, ja pohkeenväistöä niin saat sen kuuntelemaan, Jade neuvoi, ja siirtyi kentän keskelle. Nyökäten keräsin ohjat takaisin käsiini, suoristauduin satulassa, ja siirsin Keken kevyellä pohkeella raviin. Nyt ruuna alkoi jo vähän nöyrtyä ja kuunnella apujani. Se teki siirtymiset hyvin, mutta takkuili pohkeenväistössä.
– Vivian suorista sen kaula, paina kantapäät kunnolla alas ja polvet rennoiksi! Jade neuvoi.
- Sitten ota seis, kokoa se ruuna, ja uudestaan raviin. Seuraavassa kulmassa laukan nosto kevyellä kädellä. Jade huikkasi. Nyt alkoi Keke kulkea taas kunnolla, ja poni alkoi tuntua taas omalta itseltään. Sain sen koottua hienosti kädelle, ja poni kulki kaula vähän kaarella, takaosaa eteenpäin työntäen tasaista laukkaa hieman uran sisäpuolella.
Hetken päästä Jade käski käyntiin. Kävelin Kekellä tämän luokse.
– Mä olin ajatellut kokeilla tänään vähän hypätä taas pitkästä aikaa. Mitä sä luulet, kannattaako se? Kysyin estetolppaan nojailevalta Jadelta.
– Kyllähän sä voit kokeilla. Odotas niin mä kokoan tähän muutaman esteen.. Jade sanoi, ja ryhtyi saman tien hommiin. Tämä kokosi kaksi 50 senttistä okseria, yhden ristikon ja aika ison näköisen, 80 senttisen pystyn.
– Noniin, kerääpäs ne narut käteen, ja ota laukka. Tee muutama ympyrä, ja tule sitten tämä ristikko rauhallisessa laukassa, Jade neuvoi. Tein työtä käskettyä, pyysin Keken laukkaan, ja suuntasin ristikolle. Esteen osuessa sen näköpiiriin, ja ponin tajuttua mitä siltä halusin, sen olemus muuttui heti. Keke nosti päätään hiukan, höristi korviaan, ja pidensi askeltaan. Se kiisi kohti ristikkoa, ylitti sen suurella loikalla, ja siirtyi sen jälkeen pidätteistäni raviin.
-oli ihan hyvä. Seuraavalla kerralla muistat vaan ottaa sen paremmin ennen estettä kädelle, nyt sä annoit sen vaan kaahottaa sinne. Ota toi ristikko uudestaan! Jade hihkaisi. Hypättyäni ristikon vielä kerran, tällä kertaa Jadekin mielestä onnistuneesti, sain kokeilla hypätä peräkkäin, linjaksi asetetut okserit. Ne Keke suoritti ensimmäisellä kerralla aivan liian kovalla vauhdilla, ja hutiloiden hypäten. Se ei malttanut odottaa estettä, vaan ponnisti liian kaukaa saaden minunkin tasapainoni horjumaan. Tulimme okserit vielä muutaman kerran uudestaan, jonka jälkeen oli jade todella tyytyväinen.
– Hienoa Vivian ja Keke! Noniin, haluatko sä kokeilla tota pystyä? Siinä ei sitten ole edessä maapuomia, joten se on aika vaikea. Jade selitti, ja epäröin hetken.
– Mä kokeilen sitä, sanoin kohta. Jade hymyili rohkaisevasti.
– Hyvä. Muistat vaan sitten, että annat Jaden itse etsiä ponnistuskohdan, ja tulet vaan sen mukana siihen hyppyyn. Kevyt käsi ennen estettä, ja sä voit sitten aina tarvittaessa ottaa siitä harjasta kiinni, Jade opasti. Vähän hermostuneena pyysin Keken laukkaan.

Tein ensin muutaman voltin, ja ohjasin sitten Keken kohti pystyä. Ruuna lähti innostuneena kiihdyttämään. Kiisimme mielestäni aivan liian nopeasti kohti estettä, ja silloin minä tein virheen. Pidätin Kekeä voimakkaasti, jolloin ruuna meni sekaisin askeleissaan. Se yritti vielä ottaa vauhtia ennen estettä, mutta myöhästyi, ja este oli jo siinä edessämme. Keke oli jo hyppäämässä, kun tajusi ettei se tule onnistumaan. Ruuna painoi kaikki neljä jalkaansa maahan, ja pysähtyi niille sijoilleen. Puomit kolisivat maahan ponin tiputtaessa ne kaulallaan. Minä en ollut valmistautunut Keken kieltämiseen, ja sinkouduin ponin kaulan yli korkeassa kaaressa maahan. Paiskauduin hiekkaan, enkä saanut hetkeen henkeä. Makasin hiljaa hiekassa, ja kuulin lähestyviä askelia. Pian kuulin Annen äänen yläpuolelta.
– Vivian, sattuiko? jade kysyi, ja käänsi minut selälleen.
– Ei tässä- mitään- henkäilin, ja kohottauduin istumaan Jaden avustuksella. Keke seisoi vähän matkan päässä päätään roikottaen. Kyyneleet tulvahtivat silmiini. Nousin varovasti ylös hiekasta, ja kiirehdin Keken luokse.
– Voi sua, olethan sä kunnossa? Puhelin hiljaa ruunalle käydessäni sitä läpi.
– Ei haavoja, huokaisin helpottuneena, ja palasin ruunan pään luo. Keke haisteli minua vähän surullisen oloisena.
– Se oli komea ilmalento. Mutta musta tuntuu että sun pitää nyt vielä kiivetä tonne selkään. Kokeile vielä kerran tota pystyä.Jade neuvoi, ja auttoi minut Keken selkään. Varovasti keräsin ohjat käsiini. Keke seisoi hievahtamatta paikoillaan. Se kuulosteli minua hiukan hämmentyneen oloisena.
– Ei hätää tyttö, kaikki kunnossa. Kokeillaan vielä hypätä… Kuiskasin Kekelle, ja silitin sitä samalla rauhoittavasti kaulalle.
– Kyllä me siihen pystytään Keke, sanoin, ja siirsin keken laukkaan. Ruuna laukkasi yhä hämillään eteenpäin. Sen askel alkoi tuntua vähän hermostuneelta, ja tunsin sen jännittävän. Yritin itse istua mahdollisimman rauhallisena Keken selässä. Esteen lähestyessä aloin kuitenkin hermoilla.
- Rauhassa Vivian, anna Keken mennä! Jade huusi neuvojaan, ja hiljeni sitten seuraamaan tilannetta. Este lähestyi armotta, ja olin jo aikeissa taas pidättää Kekeä, kunnes muistin Jaden ohjeet. Laskin vähän painoa enemmän kantapäille, ja liu´utin käsiäni hiukan edemmäs. Keke tulkitsi apuni hyvin, ja alkoi kerätä itseään hyppyyn. Juuri oikealla kohdalla se ponnisti ylöspäin, ja liitelimme esteen ylitse helposti. Esteen jälkeen laskeuduimme tasapainossa alas, ja Keke jatkoi rauhallista laukkaan kierroksen kentän ympäri. Hidastin sitten Keken raviin, ja jäin odottamaan Jaden kommenttia.
– Se meni loistavan upeasti! Jade hihkaisi iloisesti.
– Tiesin että me pystytään tähän, supatin Kekelle, ja taputin sitä kaulalle.
Jäähdyteltyäni Keken laskeuduin alas ratsailta ja kiitin Kekeä. Ruuna oli ollut aivan tosi upea, ja ansaitsi paljon herkkuja ja rapsutuksia. Jade hääräili kentän keskellä esteitä.
Myöhemmin Keke sai aivan uskomattoman määrän herkkuja ja rapsutuksia, ja haleja ja pusuja, mutta poni oli siitä vain mielissään. Keken likaiset varusteetkin sain pestyä, harjat järjesteltyä, ja tallin lattian lakaistua. Kaiken kaikkiaan tänään oli varsin onnistunut tallipäivä.

TÄSSÄ OLI MYÖS SIITÄ VARAAMASTANI RATSASTUSTUNNISTA (sain päättää ite ratsun) eli vähennä se 50v€ sieltä rahoistani

Loikkasin ulos bussin ovesta märälle hiekalle. Vettä tihutti ärsyttävästi taivaalta. Vedin nopeasti hupun päähäni, ja lähdin kävelemään kohti Suenoa. Matka tuntui kestävän ikuisuuden, ja viimein sisälle talliin asti päästyäni olin aivan märkä. Aivastellen ja vilusta väristen menin oleskeluhuoneeseen.
Siellä istuskelikin jo iloinen joukko hoitajia kaakaota hörppien ja keksejä mussuttaen.
– Kattokaas Viviania! Se näyttää ihan uitetulta koiralta! huikkasi joku, ja kaikki kääntyivät katsomaan ovelle. Nolona heitin sadetakin päältäni, ja kaivoin laukustani lämpimän villapaidan, jonka sujautin ylleni. Hiukan liian isohan se oli mutta lämmin ja pehmeä. Sipsutin lattian poikki sohville, jonne tunkeuduin muiden väliin.
– Sataako siellä nyt noin paljon? Civa tiedusteli nenäänsä nyrpistellen.
– Joo. Jos haluat kuivana kotiin niin ehdotan että odottelet sateen loppumista, neuvoin. Civa nyökkäsi, ja vaipui sitten takasin sohvalle köllöttelemään.
– Mitä sä oot ajatellut tehdä tänään Keken kanssa? kysyi kaakaotaan juova Serafina.
– En mä vielä tiedä. En mä taida jaksaa tehdä mitään. Tavallisesti vaan harjaan sen ja pesen jotain sen varusteita , vastasin.
– Muuten sua ei olekaan aikoihin näkynyt Serafina. Missäs sä olet piileskellyt? kysäisin tytöltä leikkisästi. Tämä hiukan nolostui, ja laski katseensa jalkoihinsa.
– En mä ole vaan kerennyt vähään aikaan käymään… Tyttö vastasi hiljaa.
Kohta laskeuduin Empan kanssa alas talliin.
– Eikai hepat tässä säässä ulkona ole? Huikkasi Emppa kummastuneena tuijotellessaan hoitohevosensa tyhjää karsinaa.
– Ei ne tunneillakaan ole, että jos jossain niin tarhassa, vastasin Empalle, ja kurkkasin Keken karsinaan. Sekin oli tyhjä. Huokaisten tartuin oven koukussa roikkuvaan riimunaruun, ja pujahdimme Empan kanssa ulos tallin ovesta sateeseen.
Tarhan portilla kyhjöttikin kolme märkää heposta. Ne hirnuivat ilahtuneina nähdessään meidät, ja tunkivat itseään lähemmäs porttia. Nappasimme kumpikin omat hoitsumme nopeasti kiinni. Reippaasti lähdimme puolijuoksua ponit perässämme ravaten kiiruhtamaan kohti tallia.
Olimme aivan märkiä päästessämme sisälle talliin. Minäkään en ollut kovin hehkeän näköinen enää, mutta tuskinpa Keke siitä paljoa välittäisi.Päästin Keken puolessa välissä käytävää vapaaksi, ja poni käveli suoraan omaan karsinaansa. Kipaisin hakemassa myös Kekelle varustehuoneesta viltin, jonka puin märälle ponille päälle.
Annettuani Keken kuivua ja lämmetä jonkin aikaa palasin ponin karsinalle harjapakkia kantaen. Keke kurottelikin jo uteliaana karsinansa puolioven ylitse, ja hörisi minulle tervehdyksen. Hymyillen silittelin hetken Keken silkkistä turpaa, ja avasin sitten karsinan oven. Laskin harjapakin maahan aivan karsinan viereen, ja annoin Keken tulla vähän edemmäs haistelemaan minua. Silittelin hetkisen Keken vieläkin vähän kosteaa kaulaa, ja kaivoin sitten juuriharjan harjakorista. Riisuin sitten Kekeltä viltin, ja ryhdyin harjailemaan sitä huolellisesti joka paikasta. Keke seisoi nautiskellen karsinansa avonaisella ovella, muttei missään vaiheessa edes yrittänyt astella ulos sieltä. Harjauksen välissä pysähdyin aina välillä rapsuttelemaan, ja halailemaan Kekeä.
Tänään Keke sai oikein kunnollisen superhoidon. Ensiksi hinkkasin sen karvan taas kiiltäväksi, selvitin ja letitin ruunan hännän ja harjan, leikkasin Keken niskasiilin siistiksi, siistin vuohiskarvoja, ja kiillotin ponin kaviot. Keke seisoi koko ajan hievahtamatta aloillaan, ja lopetettuani annoin sille muutaman namin.
– Nyt kuules mun pitää lähteä kotiin päin, kerroin ruunalle melkein kaksi tuntia sitä hoideltuani. Emppakin oli lähtenyt kotiinsa jo aikaa sitten, ja minunkin oli aika jo pakata tavarani. Keke ei kuitenkaan meinannut päästää minua menemään, vaan tuuppi ja hörisi minulle lisää rapsutuksia kerjäten.
– Sori potsu , mutta nyt mun on ihan totta mentävä, pahoittelin, ja pääsin pujahtamaan pois Keken karsinasta. Ruuna hirnuili hetken perääni lähtiessäni kävelemään kohti ulko-ovea. Juuri ulos astuessani käännyin vielä katsomaan Kekeä. Se kurkotteli yhä surullisen näköisenä karsinansa oven ylitse, ja kuopi maata.
– Nähdään huomenna poitsu , kuiskasin, ja haikeana pujahdin ovesta sateiselle pihamaalle.

EKA: Käytät hyvin puhetta, ja se on plussaa (: Muuten ihan tavallinen talli elämä.. : D

Toka: Tuntisi veloitetaan hoitorahoistasi (siis mitkä annan nyt sinulle tässä lopussa)

Komas: Samaa talli elämää..


Saat.. Hmmm. 150v€ - 50 = 100v€ ja pisteitä 5p.

Tienasin

http://www.freewebs.com/meadowina/
http://www.freewebs.com/virtuaalitalli-mistelli/
http://www.freewebs.com/lilli-ponitalli/

noista saan 30v€

-Höpsö! Toi kutittaa! Nuhtelin Kekeä, ruunan pörröttäessä ylähuulellaan hiuksiani. Rapsuttelin ruunaa otsasta, ja se ummisti silmänsä. Silittellin Keken selkää, ja hieroin kevyesti sitä kaulasta. Ruuna rentoutui täysin. Se lepuutti alahuultaan, ja roikotti päätään. Hain sen harjat, ja laitoin ruunan käytävälle seisomaan. Sitten aloitin hoitamaan Kekeä kumsiualla. Ruuna oli yhä aivan rentona. Se vain välillä käänsi hiukan päätään nähdäkseen mitä tein.
Seuraavaksi otin pölyharjan, ja huiskin kaikki pölyt ruunan turkista pois. Sen jälkeen vielä viimeistelin hiukan kovemmalla harjalla. Harjasin vielä pään, otin kaviot. Sitten olimme suht valmiita. Keke seisoi yhä velttona käytävällä, ja huiskaisi vain laiskasti kärpäsen pois jalastaan. Talutin uinuvan ponin takaisin karsinaan, ja kävin sitten toimistossa. Mitään uusia ilmoituksia ei ollut tullut, joten hain vain varustehuoneesta ruunan suitset, ja palasin sen karsinalle.
- Laitetaas nyt nää päälle ruunaseni. Puhelin Kekelle, joka nosti hiukan päätään kuullessaan minun tulevan. Keke hiukan luimisti korviaan nähdessään kädessäni suitset. Se peruutti muutaman laiskan askeleen, mutta pysähtyi sitten ja alistui kohtaloonsa suitsien orjana.
Suitset laitettuani ruunalle talutin sen ulos. Keke löntysti laiskasti eteenpäin, vain seuraten minua. Pysäytin sen aidan vierelle, nostin ohjat kaulalle, kipusin aidalle, ja nousin selkään. Keke heräsi horroksestaan vasta kun painoin käskevästi pohkeeni sen kylkiin. Keke lähti marssimaan metsään. Kävelimme hetken puikkelehtien puiden lomasta, ja päästyämme pienelle polulle, siirryimme hitaaseen raviin. Ruuna alkoi heräilemään. Se käänteli korviaan jo hiukan kiinnostuneempana, ja nosteli jalkojaan paremmin. Laukkaamaankin pääsimme pienen pätkän hiekkatiellä, kunnes palasimme metsään. Saavuimme sille aukealle.Aukealle oli pystytetty kepeistä ja risuista este, ehkä n. 40 senttimetrin korkuisia. Laukkasimme ensin muutaman kierroksen aukean ympäri kevyessä istunnassa, ja ohjasin sitten Keken esteelle. Ruuna höristi korviaan, ja kiihdytti vauhtiaan. Esteellä nousin kevyeen istuntaan, ja annoin ruunalle hiukan ohjaa ja tilaa selvittää este. Keke laskeutui alas esteen toiselle puolelle tasapainossa, ja jatkoimme laukkaa vielä kerran aukean ympäri. Siirryimme sitten raviin, ja taputin ruunaa kaulalle hymyillen.
– Hyvin meni. Kehuin.
Hyppäsimme esteen vielä kahdesti, ja lähdimme sitten takaisin tallille. Laukkasimme vielä pienen pätkän taas hiekkatiellä, ja tulimme sitten loppumatkan käyntiä tallille.
Tallissa riisuin Kekeltä suitset, ja harjasin hyvin. Selvitin hännän, ja tarkistin jalat. Kun kaikki oli kunnossa vein Keken tarhaan. Palasin sitten talliin, ja hain talikon ja kottikärryt. Nostin Keken karsinasta kaikki lantakasat, ja likaiset purut kottareihin, ja kärräsin ne pois. Toin sitten uutta tilalle. Putsattuani Keken karsinan, pesin oikein hyvin ruunan suitset, ja pyyhkäisin satulavyön. Juttelin jonkin aikaa Serafinan kanssa, ja kiiruhdin vielä ennen lähtöäni Keken tarhalle.
Tarhan portilla vihelsin, ja pian puiden takaa ravasi kaksi ruunaa päitään viskoen. Kiipesin aidan yli tarhan sisäpuolelle, ja ojensin Kekelle ja Elmolle sokeripalat. Ruunat mussuttivat ne innoissaan ja jäivät kerjäämään lisää. Ruunat olivat varsinaisia herkkuhiiriä molemmat. Ne töykkivät minua lempeästi turvillaan, ja hörähtelivät. Eihän minusta ole niitä vastustamaan, ja niinpä Ruunat saivat vielä toisetkin herkut.

Hinta laitettu (:

Loppu kai tarina? no, kummiski annan 50v€ ja 0 p

Keke :

*Mussutin kesän viimeisiä ruohotupsuja mahaani. Kuulin jonkun juoksevan tarhalle, ja nostin pääni. Ravasin portille tunnistaessani hoitajani. Hörähdin hänelle tervehdyksen, ja kurottelin tarhan aidan yli kohti hoitajaani.
– Hei Keke. Ihminen sanoi, ja ojensi minulle sokeripalan.
Nappasin sen hänen kämmeneltään nopeasti, ja söin tyytyväisenä. Hoitajani, jota Vivianiksi olin kuullut kutsuttavan, napsautti riimunarun riimuuni kiinni, ja lähti taluttamaan minua kohti karsinaani. Lähdin säyseästi kävelemään Vivianin perään. Ihmettelin, miksi ihmisten täytyi tehdä kaikki asiat niin vaikeasti. Miksi tarhoissa piti olla aidat, joita koskiessa tunsin pienen täräyksen, ja miksi minua aina pidettiin jonkin moisen narun päässä, en minä minnekkään karkaisi. En ainakaan Vivianilta, jolta heltisi useasti herkkuja. Jade oli vähän toinen juttu. Oli mukavaa katsella Jaden huutoa, tämän yrittäessä saada karanneita poneja kiinni. Hihittelin itsekseni.
Tallissa Vivian sitoi minut karsinaan kiinni, ja aloitti hoitamisen kumisualla. Nautin kumisuan rapsuttavasta liikkeestä, ja taisin hiukan torkahtaa. Seuraavaksi heräsin siihen, kun Vivian nojasi jalkaani, yrittäen saada sitä ylös.
– Noh! nostas nyt! Se sanoi, ja liu’utti kättään jalkaani pitkin. Nostin jalan kyllästyneenä, ja käännyin haistelemaan Vivianin selkää. Hoitajallani oli päällään löysä huppari, joka näytti houkuttelevalta. Maistelin sitä hiukan, mutta sain palkakseni vain Vivianin ärtyneen huitaisun. Pelästyinkin ehkä hiukan, ja luimistin korviani. Nyt sai hoitaminen riittää.
Kuovin jaloillani maata, ja narskuttelin hampaitani. Nyt Vivian tuli pääni luoksen, ja katseli minua hetken kummissaan.
– Onkos neidillä huono päivä tai jotain? Se kysyi virnistellen. Nyt se oli hyvällä päällä taas, ja minullakin oli mukavampaa. Töytäisin kevyesti Vivianin kättä, ja käänsin korvani hörölle. Vivian pörrötti harjaani, ja halasi lempeästi.
Lähdimme pienelle metsälenkille. Vivian oli vaihtanut jalkaansa kumisaappaat, mitkä tulivatkin tarpeen. Sain maistella niitä hiukan, vaikka Vivian kielsikin. Kävelimme vain hiljaisia hiekkateitä, nauttien lintujen laulusta, ja ”lämpimästä” syys-päivästä… (sekä tietenkin kasveista tien varsilla)
Palasimme tallille leppoisasti vierekkäin kävellen. Innostuin hiukan tanssahtelemaan, kun näin kavereitani tarhailemassa, ja Vivian joutui muistuttamaan olemassa olostaan kevyellä nykäisyllä riimusta. Vivian hoiti minut vielä lenkin jälkeen suhteellisen hyvin, ja siivosi vielä suurimmat kakkakikkareetkin karsinastani, kunnes palautti minut tarhaan, antoi suukon turvalleni, ja lähti kävelemään pois pihasta. Hirnuin kyllä Vivianin perään, en halunnut hänen lähtevän. Kun kutsuistani huolimatta Vivian jatkoi matkaansa, päätin odotella häntä huomiseen, ja jatkoin kesken jäänyttä ruohon syömistä. *

Vapaapäivä koulusta oli ehkä parasta, mitä minulle oli sattunut vähään aikaan. Sen sijaan että olisin tapani mukaan nukkunut reilusti yli puoleen päivään, heräsin virkeänä kellonsoittoon jo 8lta. Eikun tallivaatteet niskaan ja menoksi!
Ilma oli kirpeä, ja aistin edellisyön lähes pakkaslukemat ihollani, joka väkisin kipristyi kananlihalle. Kiiruhdin tallin lämpöön ja tarkastin ilmoitustaulun sekä tuntilistat. Palatessani takaisin talliin näin Jaden puuhailemassa Rollen karsinassa, iloisesti laulellen iskelmäradion hittejä. Tervehdin, ja nainen hätkähti minut nähdessään.
- Oho, minä kun luulin olevani ainut täällä, ´Jade sanoi ja purskahti nauruun.
- Oli vapaapäivä, vastasin virnuillen mutta nappasin sitten Keken riimunnarun karsinan ovesta.
- Käymme retkellä maastossa Keken kanssa, jos sopii? kysyin ja Jade nyökkäsi.
- Menkää vain. Se onkin ehtinyt jo olla tarhassa jonkin aikaa, ja laiskalta näyttää, nainen lisäsi nauraen.
Irvistin kuvitellessani ruunan yltä päältä kurassa. Pysähdyin hevostarhan portille, jossa yksinäinen Rolle köpötteli luokseni kerjäten herkkuja ja huomionosoituksia.
- No hei vain sinullekin, lepertelin hetken ruunalle, mutta kohta huusin jo Kekeä tulevaksi. Hetken aikaa odoteltuani suuri hevosrykäelmä ilmestyi jostakin tarhan peränurkasta ja alkoi valua tasaisena massana portille.
- Eikös sinun pitänyt mennä vain Kekellä, taakseni Rollen kanssa ilmestynyt Jade kysyi katsellessaan, kuinka hevoskaari lönkysteli luoksemme. Naurahdin, ja kävin etsimässä joukosta Keken, joka positiivisena yllätyksenä oli lähes luonnollisen värinen. Hätistelin muita ratsuja portilta, ja autoin myös Rollen tarhaan, ennen kuin talutin Keken harjauspaikalle. Tarkistelin Keken kavioita.
Ruuna vilkaisi minua paheksuvasti ja yritti tempoa etustaan irti, mutta komensin, eikä suurempaa häslinkiä syntynyt. Tarkistin vielä muutkin jalat.Myös kengät olivat paikoillaan ja hyvin kiinnitetyt, eikä pistäviä kiviäkään löytynyt.
Harjatessani ruunaa tajusin, että selän kohdalle oli alkanut muodostua paksulti talvikarvaa. Se oli aavistuksen tummempaa, ja arvioin Keken muuttuvan kuluvan kuukauden aikana laikukkaaksi.
Lopulta herra kyllästyi minun tutkimuksiini ja potkaisi karsinan seinään kuuluvasti.
- Lopeta, sinä kärsimätön ukko, toruin mutten voinut kauaa olla vihainen.
Harjasin luimistelevan ratsun loppuun, jonka jälkeen hain satulan. Vyön kanssa tappelimme taas hetken, ja Keke yritti näykkiä minua kiristyksen aikana, mutta lopulta seisoimme valmiina matkaan tallipihassa.
Köpötellessämme rennosti kohti maastopolkuja tunsin kyllä, että eilen olimme treenanneet koulua. Keke oli selvästi vetreämpi ja kantoi jopa päätäänkin nätisti ylhäällä. Silittelin hetken ruunan kaulaa, mutta päästyämme isommalle ratsastustielle kokosin ohjat ja annoin kevyet raviavut. Ruuna lähti kiitämään reipasta kevytravia, ja minun oli pakko jopa hieman pidättää, jolloin Keke pärskähti protestoivasti, mutta mukautui sitten hieman rauhallisempaan raviin. Hevonen oli selvästi innoissaan, se kulki korvat hörössä ja nuuhki ilmaa.
Minä päätin istua harjoitusraviin, ja sekin sujui mallikkaasti. Päästyämme kohtaan, missä laukkasuora alkoi, pysäytin Keken ja lyhensin hieman jalustimia.
- Noniin poika, nyt saat päästellä oikein kunnolla, kuiskasin ja painoin laukka-avut hevosen kylkiin. Ruuna lähti kuin salama, ja nojauduin eteenpäin kannustaen vauhtia vielä hieman kovemmaksi. Nelistimme kuin tuulispäät eteenpäin, ja ruskan punaisin ja oranssein värein kirjaillut puut vain välähtivät ohitsemme. Liian pian suora kuitenkin päättyi, ja nojauduin taaksepäin hidastaen puuskuttavan Keken raviin.
Paluumatkallamme ohitimme pieniä metsälampia, sekä tienristeyksen, jossa oli kyltti Onnettomaan. Ketään ei näkynyt, mutta kavionjäljet tilan suuntaan paljastivat, että kyllä siellä hevosia asui. Eikä aikaakaan, kun peltotietä vastaani tuli kirjava joukko hevosia. Tervehdin kohteliaasti, mutta Keke tyytyi luimimaan muille ratsuille. Lopulta ohjasin äkäpussi-hevoseni takaisin kotitalliin. Sisällä riisuin varusteet ja kuivasin hionneen hevosen. Lisäksi laitoin ihanan sinisen loimen, ja hetkeksi vain unohduin katsomaan Kekeä.
- Voit antaa sille heinät sisälle, niin saa hetken tasaantua. Vien sen sitten iltapäiväksi tarhaan, Jade huikkasi minulle luodessaan lantoja karsinoista. Nyökkäsin ja kävin noutamassa kunnon annoksen hyväntuoksuista heinää. Suuri ruuna yritti rynnätä päälleni, mutta ärähdin ja tönäisin hevosen pois tieltä, tartuin riimuun ja seisotin hetken karsinassa paikoillaan, ennen kuin päästin syömään.
- Mokomakin, puhisin ja lähdin sitten pudistamaaan varusteita.

Ekasta et saa mitään, sama asia kuin Rosen viekussa sanoin.
Päättykö toinen vai jatkatko? :'O Jos lopteta, kirjoita selvästi ja älä jätä kesken!

Hyinen tuuli lennätti lehtiä jalkoihimme, kun haimme Civan kanssa Kekeä ja Fannia tarhoistaan. Muut hevoset oli jo haettu sisälle, ja ilmeisesti suurin osa oli lähtenyt maastoon nauttimaan ruskasta.
- Älä töni, komensin kun Keke tuuppasi turpansa kainalooni kesken talutuksen. Hevosen ilme oli loukkaantuneen kysyvä enkä voinut olla naurahtamatta.
Saatuamme hevoset sisälle jäimme kumpikin puunaamaan likaa hoidokeistamme. Keke olikin oikein kunnolla kieritellyt tarhan kuraisimmassa kohdassa, ja oli korvien päitä myöten harmaa. Pelkäsin yhä rivin vaaraa, joten siirsin ruunan pesukarsinaan. Keke luimi kun veden sorina yltyi, ja nosteli jalkojaan uhittelevasti. Jatkoin kumminkin jalkojen kastelua, ja lopulta Kekekin tyytyi vain huokailemaan. Koitin käsilläni vielä, ettei rupea löytynyt, sammutin hanan ja kuivasin jalat pyyhkeeseen.
Kun talli oli muuten tyhjillään, päätin pitää Keken pesukarsinassa, kun se kerran siinä nyt nätisti seisoi. Hain harjapakin ja kaivoin esiin kumisuan. Maahan ropisi mutapalloja, ja pikkuhiljaa hevonen muuttui kirjavasta oman väriseksi. Toki aikaa kului lähes tunti, ennen kuin möykyt oli poistettu myös jouhista ja korvista, ja toimenpiteen aikana Keke useamman kerran yritti nyppiä paitani hihoja.
- Käyttäydyhän nyt, murisin ja kopautin suan seinään, jolloin karvan ja mudan sekainen pallo putosi maahan.
Laitoin suojat etusiin ja irroitin suitsista ohjat, jotka puin kevyesti luimistelevan Keken päähän. Napsautin juoksutusliinan kiinni kuolaimeen, poimin matkan varrelta juoksutusraipan ja talutin ruunan tyhjänä olevalle kentälle. Onneksi se oli juuri ajettu, ja viimepäivien poutasään ansiosta kosteuttakaan ei ollut. Pidensin narua ja usutin Keken voltille ympärilleni. Laiskasti ja päätään viskoen ruuna otti muutaman askeleen, jonka jälkeen pysähtyi mulkoilemaan minua.
- Joko riittää, sen ilme kysyi, ja vastaukseksi heilautin juoksutusraippaa hevosen takana. Toisen kerran jälkeen Keke siirtyi jo hieman energisempään käyntiin ja kehuin poikaa ääneen.
Vaihdoimme myös suuntaa vastapäivään, jä tällä kertaa herra jaksoi jo kävellä ilman ylimääräisiä hoputuksia.
- Ravia, komensin ja lisäksi toin juoksutusraippaa hieman lähemmäs, jolloin Keke tajusi siirtyä raviin.
- Hieno poika, huudahdin iloisesti ja maiskautin vielä, ettei vauhti loppuisi kesken.
Toiseen suuntaan ravi oli laiskaa, joten komensin laukan. Muutama raipan viuhahdus ilmassa vauhditti ruunan askeleet ilmaviksi ja pyöreiksi, erittäin näteiksi katsella. Kadehdin, ettei ruuna kulkenut tunneilla vielä aivan yhtä komeasti, mutta ehkä sekin aika tulisi.
Laukka sujui myös toiseen kierrokseen, ja yllättipä herra minut heittämällä pukin ennen siirtymistä. Hymyilin itsekseni katsoessani, kuinka tuuli tarttui ruunan kimoon harjaan ja häntään, ne liehuivat kuin liput ja Kekekin kantoi itseään todella hyvin, takaosa polki reippaasti alle ja ylistin ruunaa hienosta käytöksestään.
- Se kulki nätisti, Jade huomautti kun riisuin Keken suojia karsinassa. Kurkistin oven yli, ja tallin puoli omistaja hymyili.
- Vakoilin teitä hetken, hän paljasti nauraen ja tartutti sen myös minuun. Hetken kuluttua Keke potkaisi karsinan seinää ja tajusin taas keskittyä hoitohevoseenikin.
Toin vielä päiväheinät sen karsinaan, ennen kuin lähdin kohti kotoa.


ja toinen tarina perään (kohta)

Keke rouskutti tasaisesti heiniään, kun saavuin kurkkimaan karsinan oven yli.
- Hei poika, lähdetäänkö lenkille, kysyin ja avasin karsinan oven. Ruuna näykkäisi minua kohden, mutta tottuneesti komensin ja tartuin riimuun päättäväisesti. Maiskautin huuliani, kun Keke ei olisi tahtonut poistua karsinastaan, mutta lopulta herra seurasi minua käytävälle.
Toisen puolen karsinasta Fanni seurasi ruunan tekemisiä tiiviisti, ja Keke hörähtikin tammalle varsin lämpöisesti.
- Mitä, onko teillä suhde, höpötin hevosille ja kävin hakemassa harjalaatikon.
Kumisuka liikkui pyörivin liikkein kimolla karvalla, ja tuppoja irtosi vieläkin. Jonkin aikaa seisottuaan Keke alkoi kyllästyä ja naksutella hampaitaan. Olin kuin en huomaisikaan, vaan vaihdoin harjaa pehmeään ja aloin harjata ruunan päätä. Aloin rapsutella Keken korvan takaa, ja pikkuhiljaa hevosen ilme vaihtui autuaaksi, rennoksi ja nauttivaksi. Lopulta Keke jopa haukotteli, ja näytti varsin suloiselta.
Puhdistin vielä kaviot ja tarkastin jalat rivin ja kolhujen varalta, kaikki näytti olevan kunnossa. Vein harjalaatikon takaisin paikoilleen ja hain suojat. Asetin suojat tiukasti paikoilleen, ennen kuin toin varusteet. Suitset jätin roikkumaan karsinan oven koukkuun, mutta satulan asettelin Keken selkään. Vyötä kiristäessäni Keke luimisteli, mutta huomatessaan taas Fannin ruunan ilme vaihtui varsin liehakoivaksi. En voinut kuin nauraa.
Nappasin kypärän matkaani ja talutin ruunan kentälle. Emppa , jonka olin nähnyt Takun karsinassa, oli lupautunut tulemaan minulle estemestariksi ja kävelikin pian tallista perääni.
Aloitin Keken lämmittelyn, ja sillä välin Emppa raahasi puomeja ja tolppia paikalle. Kentän päätyyn nousi n. 50cm korkea ristikko, toiseen päähän pystyeste, jonka lähtökorkeus oli 40 senttiä. Siirsin Keken raviin ja hain ruunan kuolaimelle, se selvästi oli innokkaampi kuin aikoihin ja siksi myös kesti hieman, ennen kuin ruuna hakeutui kuulolle. Korvat pystyssä taivasta kohden Keke ravasi reippaasti esteiden ohi ja välistä, ja joka kerran se olisi tahtonut jo kaartaa hyppäämään.
- Ei vielä, hölmö, nuhtelin lempeästi ja siirsin Keken laukkaamaan pääty-ympyrälle. Askeleet olivat temmokkaita ja vauhti päätä huimaavaa, kun pidätin kevyesti ja rauhoittelin ruunan menoa. Lopulta herra laski hieman päätään ja alkoi koota itseään paremmin, ja hetken kuluttua hidastin vauhdin takaisin raviin.
- Voi kumpa Takulla voisi jo hypätä noin , mutta sillä ei voi edes vielä ratsastaa! Emppa huokaisi kentän laidalta. Hymyilin myötätuntoisesti, ja käänsin sitten Keken kohti ristikkoa. Lähestyminen tapahtui hyvin nopeassa ravissa, mutta puhtaasti Keke loikkasi, vähän turhankin suurella hypyllä. Tuntui, kuin ylittämämme este olisi ollut lähempänä metriä kuin puolta.
- Hieno poika, kehuin ja taputin ruunaa kaulalle, ja lähestyimme nyt pystyestettä. Sekin sujui mallikkaasti, vaikka hieman horjahdinkin satulassa Keken liihottaessa taas turhankin korkealta.
Emppa nosti esteitä, nyt ristikko oli 70cm ja pysty 60. Kumpikin ylitettiin reippaassa laukassa ja jälleen suurella ilmavaralla. Ruuna kulki energisenä, muttei kuitenkaan enää painanut ohjalle, vaan noudatti ohjeitani kuuliaisena.
- Nostanko vielä, Emppa kysyi ja hetken mietittyäni nyökkäsin. Nyt ristikko oli muutettu 85cm korkeaksi okseriksi, ja pystyestettä korotettu metriin. Hidastin hetkeksi käyntiin, paransin istuntaani ja nielaisin, ennen kuin maiskautin Keken laukkaan.
Lähestyimme okseria melko lujaa, ja pidätin voimakkaasti ennen estettä. Keke ei kuitenkaan epäröinyt, vaan sinkosi itsensä linnun lailla ilmaan, ja Emppa henkäisi hämmästyksestä.
- Väliä oli ainakin puoli metriä, tyttö kiljahti ja hymy levisi kasvoilleni. Kehuin ruunaa ja samalla lähestyimme pystyestettä. Laskin askeleet, puolipidätys ja loikka. Keke ponnisti korkealle, leijui hetken ilmassa ja laskeutui täydellisesti. Hidastin vauhdin raviin ja silitin ruunan kaulaa haltioissani.
Kävelin loppukäynnit ja vein Keken takaisin talliin.

Aijjaijjai, taas sama juttu kuin ennen. Mutta, kun olet tällein tehnyt niin annan sentään 20v€ ;/