(JATKUU)
Kävelin pyjamaisillani takas huoneeseemme, onneksi olin unohtanut oven raolleen, muuten olisimme olleet lukkojen takana!
- Noniin, Lary! Tässä uusi kotisi mihin kai olet jo tutustunut. Sanoin pikku ketulle ja laskin sen maahan. Uros syöksyi rappuset alas ja juoksi keittiöön.
- Oih, sulla on nälkä! Sanoin pikkuiselle ja kipitin rappuset alas ja avasin jääkaapin oven. Lary seisoi kahdella tassulla ja nuuhki jääkaappia. Otin sieltä ruoka pussin mikä oli tosi suuri ja kannoin sen pöydälle. Sulkien jääkaapin oven siirryin kaappeihin ja avasin kaappeja ja otin sieltä kulhon ja kaadoin siihen nakseja. Lary syöksyi heti kulhon kimppuun ja sotki heti niitä maahan.
- Lary, Lary! Niitä ei ole tarkoitus syödä lattialta, vaan kulhosta. Sanoin ja nostin ketun kauvemmas ja nostin nakseja takas kulhoon. Ketto kattoi minua hämmästyneesti ja murisii vähän ja syöksyi uudelleen kulhon kimppuun.
- No syö sitten, mut siivoot! Sanoin ja naurahdin vähän. Astelin huoneen läpi ja menin avaamaan telkkarin. Istahdin tuolille ja painelin kanavoita kunnes jäin katsomaan raveja.
- Laryy! Tule katsomaan. Huusin ketulle ja tämä syöksyi kuin ohjus minun viereeni se hyppäs syliini ja sitten asettui siihen.
- Nämä on hevosia. Osoitin telkkarin ruutua ja kettu vaan haukotteli ja sulki silmänsä.
- No, olet ainakin aamu unisiia kettuja. Sanoin ja nostin tämän ja siirsin sen sohvalle.
- Nuku siinä, pian mennään lenkille! Sanoin ja menin takas katsomaan raveja.
- Hei, tuossahan menee Boss! HYVÄ BOOOS!! Huutelin kun näin Suenon lämppäri orin juoksevan maaliin voittoon. Jasmin ajoi tätä ja haastattelun aikana huomasin Laryn kadonneen sohvalta. Sammutin telkkarin ja menin yläkertaan.
- Laryy, missä olet?! Huutelin sutta ja siirryin alas. Lary oli avanut keittiön jääkaapin oven ja kaatanut koko ruoka säkin!
- Laryy, voi laryy. Ei noin saa tehä! Huusin sille ja napsautin tätä ja aloin siivoamaan. Kettu katsoi minua tyrmistyneesti ja haukkui minulle.
- Hiljaa nyt tai herätät viereiset huoneistot! Huusin sille ja meinasi kannu keittää yli tuon ketun kanssa!
- Ähs, en osaa olla äitinä. Sanoin ja siirryin keittiön kaapin viereen maahan ja aloin itkeä. Kasvoni oli ihan märät ja sitten kuulin Laryn vinguntaa se nuoli kättäni.
- Yrität kai lohduttaa minua? Nyyskyttelin ja Lary näytti surullista ilmettä, niin suloista.
- Niin kai. Sanoin ja vedin kyyneleitä hihaani. Lary 'kuopi' lattiaa ja vinkus surullisesti, ihan kuin lohduttaen.
Olin hetken vielä parkunut, kunnes ryhdistäydyin ja kipesin ylös. Vaihdoin vaatteet ja kiinitin uuteen remmiin Laryn. Kettu puri hihnaa ja yritti väitellä vastaan reissua.
- Kyllä jollakin tavalla sinun pitää tehdä asiasi! Sanoin ketulle närkästyneenä. Lary laahautui perässäni ja otin pöydältä avaimet taskuuni ja menimme ulos.
Vein Laryn perässäni tallin pihalle ja näin siellä Vivianin!
- Mooi. tervehdin tätä ja nostin kettuni syliini.
- Tässä on Lary. Sanoin ja näin Vivianin sylissä suden pennun.
- oooi, onpas söpö! Tässä onkin Noppa. Vivian sanoi ja Lary kurotteli nenällään sutta.
- MRMRMRRMRMR. Lary alkoi murista ja siirryin kauvemmas.
- LARY! Huusin tälle ja moikkasin Viviania ja menin takas huoneeseeni.
Illan olimme Laryn kanssa tutustuneet toisiimme leikkimällä ja sitten menimme nukkumaan (: