LeLa´s Pirate Boyn hoitopäiväkirja

Tänään, eli 26.8. hain uuden hevoseni Pirate Boyn, eli Pojan, sen kasvattajatallilta Legend Lagoonista. Ajoin jännittyneenä kohti tallia, jossa uusi ystäväni ja kisakaverini oli minua vastassa omistajansa kanssa. Kaikille Legend Lagoonin tallilaisille oli haikeaa luopua tästä suloisesta ja suurisydämisestä kauraturvasta. Hevonen itse seisoi hieman hermostuneena kiinnitettynä tallin seinässä olevaan koukkuun riimunnarustaan. Lyhyiden hyvästien jälkeen aloimme "pakata" hevosta autoon. Poika katseli traileria epätoivoisena ja muutaman kieltäytyikin menemästä kyytiin. Viimein se kuitenkin heltyi, sillä yksi tallitytöistä oli houkuttelemassa sitä porkkanan kanssa. Suljimme trailerin luukut ja niin matka kohti Virtuaalitalli Suenoa alkoi. Matka ei onneksi ollut pitkä eikä Poika ehtinyt pitkästyä kyydissä.
Perille saavuttuamme uuden kotitallimme omistaja Jade tuli tervehtimään meitä ja näytti Pojan uuden laitumen, jonne sen jätinkin jaloittelemaan matkan jälkeen. Itse lähdin Jaden kanssa tutustumaan talliin. Ja paljon täällä olikin katseltavaa: valtavasti hevosia, hoitajia, uusia paikkoja ja tapoja. Jaden esiteltyä paikat lähdin kantamaan Pojan uusia tavaroita satulahuoneeseen. Edellisestä tallista Poika ei saanut mukaansa kuin riimun ja riimunnarun, loput tavarat olin ostanut uutena läheisestä ratsastustarvikeliikkeestä. Meni monta tuntia ennen kuin jokainen pinteli, loimi, suitsi, satula ja harja oli löytänyt oman paikkansa tallista.
Tämän jälkeen lähdin tekemään lähempää tuttavuutta uuteen hevoseeni. Jouduin huutelemaan aidan vieressä hetken ennen kuin Poika malttoi lopettaa heinän syömisen ja tulla luokseni. Se haisteli minua hetken epäluuloisesti, mutta pian antoi minun ottaa itsensä kiinni. Talutin Pojan talliin ja aloin harjata sitä. Hevonen tuhisi rauhallisesti samalla kun harjasin ja juttelin sille. Kävimme läpi kaikki päivän kuulumiset ja pohdimme myös yhteistä tulevaisuuttamme. Harjatessa menikin pitkä aika, sillä friisiläishevosessa on kokonsa takia aika paljon harjattavaa! Putsasin kaviot ja satuloin Pojan. Suitsien laittaminen ei onnistunut niin kivuttomasti hevosen kiukutellessa kuolainten kanssa. Hetken maaniteltuani nekin kuitenkin sujahtivat Pojan suuhun ja matka kentälle alkoi. Talutin hevosen kentälle, jolla ei sillä hetkellä ollutkaan muita ratsastajia. Nousin selkään. Ja kylläpä Poika tuntuikin korkealta! Lähdin kiertämään kenttää ratsastaen käyntiä ja nauttien Pojan rauhallisesta menosta. Muutaman kierroksen jälkeen lähdin kokeilemaan ravia. Poika alkoi innostua jo kovasti ja jouduinkin aluksi tekemään kovasti töitä, että se kestäisi oikeassa askellajissa. Pian Poika kuitenkin huomasi, että tässä kaverisuhteessa ratsastaja taitaakin olla vahva johtaja, ja rauhoittui ravailemaan kauniissa muodossa. Kokeilin Pojalla helppoja kouluratsastusliikkeitä, kuten pohkeenväistöä, voltteja, monenlaisia käännöksiä, pysähdyksiä ja peruutuksia vain tutustuakseni siihen miten Poikaa tulisi ratsastaa. Loppuajaksi lähdimme kävelemään maastoon. Tämän tallin maastopolut osoittautuivatkin loisteliaiksi ja hyvinhoidetuiksi! Aluksi kokeilin Pojalla laukkaa ja taidettiinpa mennä muutaman maastoesteenkin yli . Metsän muuttuessa tiheämmäksi annoin Pojalle pitkät ohjat ja sallin sen kävellä omaan tahtiin. Pienen lammen rannalla käännyimme takaisin kohti tallia. Irrotin jalustimet pois ja tein muutamia jumppaliikkeitä selässä. Saavuttuamme tallille riisuin Pojan varusteista ja harjasin sitä uudelleen. Koska oli hieman sateinen päivä, laitoin Pojalle loimen selkään ja vein sen ulos.

Tänään tulin tallille jo aamuvarhaisella, sillä oli kisapäivä. Astuessani talliin korviini kuului onnellista rouskutusta, sillä hevoset olivat juuri saaneet aamukauransa. Aivan ensimmäiseksi pakkasin Pojan kisavarusteet autoon. Otin mukaani lilat suojat etujalkoihin, estesatulan, suitset ja valkoisen satulahuovan. Pakattuani tarvikkeet menin Pojan karsinaan. Se tervehti minua nuuskimalla mutta perehtyi sitten taas ruokailuun. Aloin harjata hevosta samalla kun se söi. Tallissa vietetyn yön jälkeen se oli suhteellisen siisti ja helppo harjata (toisin kuin edellisenä päivänä, jolloin se oli piehtaroinut laitumellaan olevassa kuralammikossa!). Harjattuani Pojan perinpohjaisesti aloin letittää sen harjaa. Se tuntui Pojasta toivottoman tylsältä hommalta, ja se alkoikin olla hieman levoton. Onneksi sain kuitenkin homman hoidettua Pojan pyörimisestä huolimatta. Laitoin sille pintelit ja loimen kuljetusta varten. Laitoin Pojalle päitset ja riimunnarun ja talutin sen pihalle. Pihalla se tietenkin huomasi trailerin ja alkoi levottomana polkea paikoillaan. Kuljetusautoon saaminen oli vielä hankalampaa kuin ensimmäisellä kerralla ja nyt jouduimme käyttämään oveluutta apuna: sidoinne narun trailerin toiseen reunaan kiinni ja yksi tallitytöistä sitten ikään kuin ohjasi Poikaa traileriin samalla kun minä vedin sitä kyytiin. Pian Poika rauhoittui kyytiin ja pureskelemaan heiniä, joten matka saattoi alkaa. Matkasimme tunnin kohti Talli Puolipilkkua, jossa estekilpailut järjestettäisiin. Osallistuimme luokkaan 60cm. Paikalle tultuamme meidät opastettiin tilaan, jossa saatoimme hoitaa Pojan lopullisesti kisakuntoon. Harjasimme siitä vielä kuljetuksessa tulleen pölyn pois. Tässä vaiheessa annoin Pojan hevosenhoitajana kisoissa olleen tallitytön huomaan ja lähdin itse kävelemään rataa. Rata vaikutti aika lailla perusradalta muutamaa tiukkaa käännöstää lukuun ottamatta. Opiskeltuani radan huolella lähdin vaihtamaan vaatteet. Olin hankkinut uudet kisavaatteet myös itselleni, eli valkoiset housut, valkoisen kisapaidan, mustan takin ja hiusverkon siistin yleisilmeen luomiseksi. Ollessani itse valmis tallityttö oli jo verryttelemässä Poikaa. Vaihdoimme ratsastajaa ja aloin kiertää lämmittelykenttää ensin rauhallista käyntiä ja sitten herätellen Poikaa avuille pikku hiljaa. Veryttelyn loppuvaiheessa hyppäsimme muutamaan otteeseen kentällä olleen esteen. Pian olikin aika alkaa jännittää kisasuoritusta! Ratsastimme numerolla 25, joten jännittämiseen jäi ehkä hieman liikaa aikaa, olivathan nämä ensimmäiset yhteiset kisamme. Ensimmäisen ratsastuskierroksen selvisimme hienosti puhtailla papereilla, eli pudottamatta yhtään estettä. Poika toimi erittäin hienosti ja oli erittäin pehmeä ja innostunut ratsastettava. Toisella kierroksella epäonnistuimme hiukan pudottaen kaksi estettä. Toinen pudotus sattui ratsastettuani mutkan hieman liian jyrkällä linjalla, joten Poika ei päässyt hyppäämään kunnollisesta asennosta. Toinen pudotus tapahtui sarjaesteellä, jolla laukka-askeleet eivät sattuneet kohdalleen esteen väliin. Lopputuloksissa olimme sijalla 10/48, mikä oli kyllä yli odotuksiemme! Ratsastin vielä pienen lenkin ilman satulaa, jotta sekä ratsun että ratsastajan lihakset vertyisivät. Riisuimme Pojalta varusteet ja laitoimme tilalle kuljetusvarusteet, sillä kylmässä kelissä hevonen ei ollut edes hionnut paljoa. Tällä kertaa traileriin meneminen sujui jo huomattavasti helpommin (olisiko johtunut kisaväsymyksestä, että ei jaksanut kiukuttaa tuollaiset pikkuseikat!). Kotitallilla riisuin Pojan varusteista ja annoin sille porkkanan palkinnoksi hienosta suorituksesta. Harjasin sitä vielä hiukan ja vein laitumelle. Jäin laitumen aitaan nojaillen katsomaan kun Poika ravasi ympäri laidunta iloisesti. Vielä esityksensä päätteksi se alkoi piehtaroida nurmikolla. Jätin sen sinne lepäämään ja menin itse purkamaan Pojan tavarat autosta. Satulahuopa menikin heti pesuun. Väsyneenä mutta onnellisena tämä omistaja lähti kohti kotia.

Anteeksi että jouduit odottamaan näin kauvan, luen heti tarinasi!

Eka: Mukava tämä tarinan alku! Tuntuu että sinä olet hyvä kirjoittaja jo näin alusta! (:

Toka: kisa päivä, tosi hyvin käytät eri sanoja ja voisin toivoa vähän enemmän yksityis kohtia ja PUHETTA!

Saat molemmista.. 200v€!!! Vielä siitä että jouduit odottamaan niin kauvan ; << ja 10p

Pojan kanssa meillä on ollut viime viikkoina tiivis kisakalenteri, joten Poika on saanut muutaman päivän vapaan ratsastuksesta. Tulin tallille aamuvarhaisella hevosten ollessa vielä tallissa. Tyytyväinen rouskutus kuului tallin jokaisesta nurkasta hevosten rouskutellessa kaurojaan. Annoin Pojan syödä rauhassa ja lähdin itse puhdistamaan sen tavaroita. Käytävällä vastaani tuli pari tallityttöä, joiden kanssa vaihdoimme kuulumisia. He kyselivät kisamenestyksestämme ja minä kyselin tallin rutiineista ja hevosten voinnista. Suunnistin kohti satulahuonetta ja toin Pojan harjat mukaani. Ilma oli syksyisen viileä, mutta aurinkoinen, joten päätin mennä puhdistamaan harjoja ulos. Istuin tallin edessä olevalle kivelle ja kaadoin harjalaatikon ympäri nurmikolle. Puhdistin harjat ja lähdin takaisin satulahuoneeseen. Toimistossa olikin jo kahvipannu porisemassa, joten jäin vielä kahvittelemaan tallin henkilökunnan kanssa. Juotuani kahvit lähdin hakemaan Pojan harjoja ja menin tervehtimään sitä. Poika kurkisti minua karsinastaan kun kävelin kohti sen karsinaa. Se hörähti hieman kun astuin sisälle. Aloin harjata sitä sen kuunnellessa tyytyväisenä hellimistä. Harjattuani sen puhdistin vielä kaviot ja lähdin hakemaan sen tavaroita. Satula löytyi helposti, mutta suitset olivat kadonneet. Niitä ei löytynyt koko satulahuoneesta! Lähdin kyselemään kaikilta olisiko joku nähnyt mystisesti kadonneita, upouusia suitsia. Eräästä karsinasta löysin tallitytön varustamasta hevostaan. Huomasin, että hän oli juuri laittamassa Pojan suitsia omalle hevoselleen. "Ovatko nuo hevosesi suitset", kysyin tytöltä. "Kyllä niiden pitäisi olla. Tämä ei ole oma hevoseni, vaan olen vain menossa tällä tunnille. otin kyllä nämä suitset tämän hevosen paikalta", tyttö vastasi. Hetken kyseltyäni tallissa kävikin ilmi, että satulahuoneessa oli ollut siivouspäivä edellisenä päivänä, minkä seurauksena Pojan suitset olivat eksyneet väärälle paikalle. Vihdoin sain Pojalle varusteet päälle ja talutin sen kentälle, johon tallitytöt olivat rakentaneet esteradan. Lämmittelin Poikaa ensin käynnissä ja sitten ravissa tehden muun muassa voltteja ja siirtymiä käynnin, ravin ja laukan välillä. Pian pääsimme hyppäämään. Esteet olivat 60 senttiä korkeita. Poika liikkui aluksi hieman jähmeästi, mutta ensimmäisen kierroksen jälkeen laukka alkoi vapautua ja hypyt helpottua. Muutama pudotus tuli, mutta se kuuluu asiaan . Erityistä huomiota kiinnitimme linjoihin. Hyppäsimme radan vielä kolmannen kerran ja sen jälkeen ohjasin Pojan kohti maastoa. Nostin jalustimet ylös ja annoin sekä itseni että Pojan rentoutua. Katselimme maisemia ja haistelimme aamuista, raikasta ilmaa. Kävelimme maastossa puolen tunnin ajan ennen suuntaamista takaisin tallille. Muutkin ratsastajat olivat jo heräilleet ja ensimmäiset tunnit alkamassa. Pieniä ratsastajia poneineen tuli vastaan. Oli siinä ihmettelemistä sekä Pojalla että poneille -onhan niillä sentään aikamoinen kokoero! Laseuduin alas satulasta ja talutin Pojan talliin. Riisuin siltä varusteet ja harjasin sitä vielä hiukan. Annoin Pojalle muutaman leipäpalan kiitokseksi hienosta suorituksesta. Laitoin sille loimen ja riimun ja talutin sen laitumelle. Tapansa mukaan Poika alkoi piehtaroida heti laskettuani sen irti riimunnarusta. Poika pukitteli vielä hetken ennen kuin rauhoittui napostelemaan ruohoa. Minä lähdin tallille vaihtamaan vaatteita ja sitten suunnistinkin jo kotiin lepäämään.