Metsässä ratsastausta

Taputin Junea joka seisoi nätisti paikallaan. Selässä mittasin jalustimet uudelleen ja kiristin vyön. Innoikkaana annoin pohkeita ja katsoin taakseni. Civa ja Fanni siinä seisoi. June lähti reippaaseen käyntiin ja nykäisi vähän kun en ollut hereillä.
- 'Kyllä, kyllä. Menemme eteenpäin yhdessä' Sanoin tammalle taputtaen sitä kaulalle. June kiitti kiitoksista reippaamalla käynniillä ja lähti melkein jo ravailemaan.
- 'Toivottavasti tänään ei sada, kun tollasia pilviä päällämme leijuu' Sanelin Civalle kun katsoin ylös päin. Junekin vilkaisi vähän ylös ja sitten annoin sen ravata. Lennokaassa ravissa keventäminen oli vähän hankalaa kun tamma oli niin innoissaan.

//Civaa odottaen //

"Odota!" Huudahdin Jaden perään.
Annoin Fannin ravata pari askelta, jotta saisi edellä menevän ratsukon kiinni. Vilkaisin huolestuneena taivaalle ja sitten talliin, joka oli hävinnyt jo näkyvistä. Päätin pitää mielen reippaana, emmehän me sokerista olleet.
"Mikä lenkki mennään? Kysyin Jadelta.

Katsoin eteenpäin hymyillen kunnes kuulin kysymyksen takaatani.
- ''Hmm, voisimme mennä ettii uusia maasto teitä Suenoon! Käännytään oikealle kohta ja aletaa ravaamaan''
Annoin sanojen lentää suustani kunnes käänsin oikelle. Ekaksi June epäröi ojan yli hyppäämistä, oikealle siis metsään!
- ''MSK, MSK! June, mentiin nyt!''
Kannustin tammaa joka laskeutui ojan pohjaan ja hypähti sitten metsään. Menin pari askelta eteenpäin ja vilkasin taakseni Civaa ja Fannia.

Fanni steppasi ojan edessä, eikä mennyt yli vaikka pohkeeni takoivat sen kylkiä.
"Mitäs nyt tehdään" Huokaisin toivottomana Jadelle.
Jade opasti minua tulemaan vauhdissa ojan yli. Käänsin Fannin ympyrälle ja siirsin sen raviin. Niskoitellen tamma lähti kohti ojaa. Ehdin jo epäilemään, että Fanni hyppäisi yli, mutta erehdyin. Ratsuni pysähtyi ja pomppasi sivulle kuin kenguru. Roikuin kaulalla hetken ja lopulta tömpsähdin maahan. Pidin ohjista kiinni, joten Fanni ei päässyt lähtemään talliin.
Puristelin hiekkaa takistani ja lähdin päättäväisesti kohti ojaa. Seuraavaksi koitin taluttaa Fannin yli. Se toimi ja pääsimme samalle puolelle Jaden ja Junen kanssa. Ponnistin uudelleen satulaan ja nyökkäsin Jadelle. Voisimme huoletta jatkaa matkaa.

Hymyilin Civalle ja annoin pohkeita ratsulleni. June lähti reippaaseen raviin ja sen maha pomppi puolelta toiselle.
Alkoi ylämäki. Nousin kevyeeseen istuntaan ja vähän menin etu kenoon helpottaen Junen ravaamista.
- ''Tää tekee hyvää etujaloille''
Voihkaisin Civalle ja kun olimme ylämäen päällä niin nopeasti pujottelimme kärjessä ja Civa ja Fanni perässä pientä polkuea pitken yhen ison puun viereen. Pysäytin Junen ja taputtelin sitä vähäsen.
- ''Laukattaisko?''
Kysyin nopeasti ja pirteänä nuorelta tytöltä. En malttanut kuulevani vastausta ja lyhensin jo ohjia ja nostin laukan. June veti nopeasti ison laukka askeleen ja aloimme laukata puita pujotellen.

"Hulluko sä oot!?" Huudahdin tuulen läpi, mutta minulla ei ollut ajatustakaan hidastaa vaikka hetkittäin tuntui että törmäisimme puuhun tätä vauhtia.
Tuin koko painoni jalustimille ja olin pienessä etukenossa. Löysäsin ohjia ja hivutin käsiäni kohti Fannin korvia. Fanni kyllä tiesi, että nyt saisi mennä kovaa, mutta sekään ei lähtenyt hullunrohkeasti ohittamaan Junea näin kapealla polulla. Polku päättyi peltotielle ja pääsimme Jaden vierelle.
"Shhh, shhh! Maisk" Innostin Fannia aina vain enemmän.
Jadekin antoi Junen päästellä, mutta tie läheni jo loppuaan ja kisan oli päätyttävä.
"Pitää kai loppu lenkiksikin säästää voimia." Naurahdin ja istuin satulaan.

Pellon reunalla näin kun Fanni ja Civa paineli ohitse. Nopeasti annoin pohkeita Junelle ja June lähti reippaaseen neliin. Nousin kevyeeseen istuntaan ja päästelin nauruja suustani. Annoin pohkeita, pohkeita. Kunnes päästiin Fannin ja Civan rinnalle. June iski korvansa luimuun ja pukitteli nopeasti.
- ''Ohhoh!''
Sanoin nopeasti ja ajoin Junea eteenpäin ettei pukittelis enempää. Tamma innostui enitisestään ja kiisi Fannin ohitse.

Pidättelin pellon reunassa, kunnes huomasin että tamma ei kuunnellut ollenkaan ohjeitani! Se loikkasi ojan ylitse toiselle pellolle!
- ''Noni, JUNE! Rauhallisesti nytten. Sooja, Pruut''
Pidättelin tammaa joka sitten pikkuhijlaa siirtyi raviin ja käänsin sen toiseen suuntaan Fannin ja Civan luokse.

Silittelin Fannin karvaa ja odotin, että Jade oli päässyt jälleen seuraamme. Ensimmäiset vesipisarat tippuivat taivaalta.
"Johan näitä odotettiinkin." Sanoin ja koitin kuivata hihallani satulan etukaarta.
Lähdimme vieretysten tien loppua kohden. Pysähdyimme asvalttitien reunaan ja kuikuilimme molempiin suuntiin, ennen kuin ylitimme sen.
Toisella puolella jatkui vanha polku, jota ei oltu kyllä vähään aikaan käytetty. Fanni tarpoi risukossa närkästyneenä
Tiedäks sä enää ees et missä me ollaan? Naurahdin.

Hymyillen istuin arabialaisen täysiveris tamman satulassa ja kuuntelin luonnon ääniä, kunnes joku kysymys keskeytti sen.
- ''Öyh, en tiedä..''
Sanoin ja kiivettiin pieni mäki ylös ja toiselta puolelta löydettiin..
- ''Vau!''
Sanoin suu auki ja Junekin hörötteli vähän korviaan. Edessämme oli hieno, aika pieni lampi. Tuskin edes syväkään!
- ''Tänne voitaisiin tehdä uusi maastoeste rata. Ja hei, tehtäskö heti joku maastoeste risuista ja annetaan pollejen levätä?''
Kysäisin Civalta kunnes lähdettiin alas mäkeä pitkin. Laitoin painoani taaksepäin ja selkääni koukistelin taaksepäin, että June pääsisi kunnolal kävelemään mäki alas. Alhaalla hyppäsin alas satulasta ja löysensin satulavyötä vähän. June heti laski päänsä ja lähti mutustelemaan maukasta ruohoa jota ei oltu pitkään aikaa leikattu! Se oli hevosia ainakin polviin saakka.

Liu'uin alas Fannin selästä takaisin maan pinnalle ja kiinnitin sen lähimpään pajuun. Ohjista ei tietenkään olisi saanut laittaa hevosta kiinni, mutta hätä ei lue lakia. Fanni alkoi mutustamaan ruohoa, eikä huomannut olevansa täysin väärin kiinnitettynä.
Käppäilin Jaden vierelle ja tuumimme mistä saisi sopivia esteitä.
"Voisimme laskea lammesta vettä pieneen solaan ja laittaa alle vaikka pressun. Siitä tulisi oiva vesieste." Innostuin ja näin jo sisimmässäni koko esteradan.

- ''Ei me tänään rataa tehdä, tehdään ekaksi yksi este''
Voihkaisin ja pää korkealla kävelin vähän matkaa ja otin maasta parin oksan palaa. Kävelin lammen viereen ja siitä pari askelta toiseen suuntaa.
- ''Tähään tulee risueste, tehään se nyt niin päästään hyppimään''
Sanoin Civalle ja samalla katselin Junea joka laidunsi vapaana, luotin siihen 100%

"Täytyy tulla joku toinen kerta rakentamaan ihan koko rata. Mä haluan ainakin treenata maastoesteitä!" Sanoin ja pinosin Jaden kasaan lisää risuja.
Esteen korkeudeksi tuli huimat puoli metriä ja se näytti lapsellisen helpolta. Kipusin takaisin Fannin selkään ja ohjastin sen kauemmaksi. Tein pari ympyrää ravissa ja nostin sitten laukan. Fanni katsoi epäluuloisesti estettä ja käänteli korviaan odottaen minulta vastausta epäilyksiin. Painoin pohkeita juuri ennen estettä ja se varmisti onnistuneen hypyn. Esteen jälkeen jatkoin laukassa ja rapsutin Fannin kaulaa. Käänsin uudelleen esteelle ja Fanni ponkaisi entistä innokkaammin.
"Sä saat jatkaa tästä, muuten Fanni vaan rynnii esteen läpi." Ilmoitin Jadelle.

- ''No, onneksi meillä on jo maastoesterata, tästä tulisi toinen missä olisi ehkä vähäsen parempi vesieste kuin siellä''
Sanoin kunnes huomasin jo Civan vauhdissa. Naurahdin vähän ja kävin nopeasti pyydystämässä Junen. Kiristin satulavyötä maastakäsin ja nousin selkään. Otin nopeasti Junen suusta ruohon palaset pois ja kiristin uudelleen satulavyön. Sitten nostin nopeasti laukan. June eka heitti yhden pukin innostuksesta kun näki esteen. Tamma nosteli laukka askelta ja venytti itseään ennen estettä. Nousin nopeasti jalustimille ja June ja minä liisimme esteen ylitse. Ilmavaraa jäi varmaan 40cm!
- ''Soojaa, hyvä tyttö!''
Taputtelin Junea joka oli itsekkin tyytyväinen hypystä. Sitten siirsin raviin ja June meni automaattisesti lammen luo ja hypähti veteen.

"Eks se oo kylmää!" Huudahdin Jaden perään.
Fanni alkoi steppailla paikallaan ja ilmaisi, että sekin halusi uimaan. Annoin sen tallustella veden äärelle ja kauhoa sitä kaviollaan. Fanni ei halunnut mennä jalkojaan pidemmälle, mutta kyllä minunkin housuni vähän kastuivat.
Nousin vedestä ja aloin tähystelemään polkua. Vilkaisin kännykästäni kelloa, voisi olla jo kotiinlähdön aika, vaikka varmasti hevoset jaksaisivat pidemmänkin lenkin.

Annoin Junen hetki vielä leikkiä veden kanssa kunnes käskin sen maihin. Tamma ravisteli itseään kuin koira ja meinasin tipahtaa satulasta!
- ''Voidaan mennä takasipäi, mutta eri reitillä! Mennään peltojen kautta ja loikitaan ojien ylitse. Ja tiiän juuri sopivan pelto suoran. Ja se päätyy metsän reunaa ja siitä sitten jatkataan suenoon käynnillä''
SAnoin Civalle ja taputtelin Junea joka kuopi maata.
- ''selvä?''
Kysyin ja annoin jo Junen lähteä ravissa takasipäin.

"Käyhän se." Huikkasin ja painoin kantapäilläni Fannin kylkiä.
Tamma hölkkäsi pitkin askelin Jaden ja Junen perään. Annoin sen mennä lähes pitkillä ohjilla, sillä se ravasi täysin rentoutuneena Junen perässä.
Pääsimme metsästä pois ja eteen aukeni peltoja silmänkantamattomiin.
"Näähän on just puitu! Voidaaks laukata vähän?" Kysyin innoissani.

Kevensin kevyesti Junen selässä kunnes pysäytin tamman pellon reunalla.
- '' Laukataan tää eka pelto ja hypätään oja, sitten voidaan mennä käynnissä toi pikku pelto ja sitten hypätään oja laukassa ja sitten kilpaillaan toi toinen pelto''
Sanoin ohjelman Civalle ja annoin pohkeita Junelle. Valkea tamma lähti ekaksi pari laukka askelta kunnes kiihdytti vauhtinsa kiitolaukkaan. Nousin jalustimille ja menin enemmän eteenpäin ja kyyristyin kuin oikea jockey. Lyhensin ohjia ja venytin kättäni pidemmälle kaulaa ja June vaihtoi vaihdetta ja kiisi lujaa vauhtia. Kavioitten ääni kaikui aukealla paikalla kun June ja Fanni laukkasivat. Pidätin jo vähän ennen ojaa ja sitten hiljensin vähän ja annoin vähän ohjia enemmän. Ponnistus oli Junelta epävarma mutta päästiin ehjin nahoin toiselle puolelle.
- ''Olipas kyyytiä!''
Sanoin ja taputin Junea jonka hiljensin käyntiin.

Fanni ei ehtinyt edes epäilemään ojaa, vaan hyppäsi sen yli reippaasti. Se olisi halunnut lähteä jatkamaan toisenkin pellon poikki, mutta hidastin vakaasti.
Käynti oli tikittävää ja Fanni ylireagoi kaikki apuni. Tuntui, että se voisi hetkenä minä hyvänsä räjähtää. Pelto oli pitkä matka kävellä, ainakin Fannille.
Lyhensin jalustimia parilla rei'ällä, jotta pääsisin hyvään istuntaan. Saavuimme jännittyneinä seuraavan ojan penkalle.
"Än, yhteen, NYT!!" Laskimme yhdessä ja ratsut pinkaisivat matkaan kuin tykinsuusta.
Olin alussa enemmän kyyryssä ja kannustin koko ajan pohkeilla Fannia reippaammin. Tasapaino oli yllättävän helppo säilyttää, vaikka vauhti hipoi huippuunsa, varmaan lyhyiden jalustimien ansiosta.
Silmät kuivuivat nopeasti ja jouduin koko ajan räpsyttelemään niitä. Löysäsin ohjaa ja annoin Fannille tilaa. Tunsin askelien aina vain pidentyvän ja lopulta tuntui, ettei koko maata edes ollut allamme.

Kävellessämme peltoa pitkin lyhensin jalustimia kolmella reijällä ja koitin niitä keventämällä.
- ''Hmm, nämä ovat hyvät''
Sanoin Junelle ja taputtelin tammaa joka melkein ravaili paikallaan. Se tunsi että kohta on jotain erikoista.
Nostin laukan ja hypättiin ojan ylitse, sitten pysäytettiin hevoset ja kisa alkoi!
Annoin heti jalkojeni painaa jalustimille ja nousin itse ylös. Junen kaula venyi ja askeleet vaan venyivät. June laukkasi ja sitten siirtyi neliin (kiitolaukkaan) Tamma ryntäsi vauhtiin ja annoin lisää pohkeita. June, täysiverinen tamma johti ponia ainakin kahden hevosen mitan! Peltoa oli vielä puoli laukkamatta..

Aloin pikkuhiljaa nousta kyyrystä ja annoin aina vain enemmän tilaa Fannin askeleille. Vaikka June menikin edellä, se ei meitä haitannut. Fanni meni liian lujaa poniksi ja se meni niin ihanastikin vielä!
Kun seuraava oja näkyi jo nousin jalustimille lähes suorin jaloin ja pidin ohjat löysällä ja kädet kirjaimellisesti Fannin korvissa.
Se kiri ja kiri, mutta oja tuli liian äkkiä. Pääsimme melkein Junen vierelle, kun jo piti hypätä "maaliviivan" yli.

Oja oli edessämme. Nopeasti palautin istuntani ja istuin satulaan. Hidastin puolipidätteillä tammaa ja sitten hypättiin ojasta metsään. Ylämäki tuli heti, ja annoin Junen laukata sen yli ja sitten jatkoin ravissa.
- ''Hyvä tyttö! Mahtavaa. Olet loistava''
Taputtelin ja rapsuttelin tammaa joka tyytyväisenä ravasi suoraa.
- ''Mennää ravia hetken ja sitten loppu käynnit''
Sanoin Civalle

Fanni puuskutti ja sen kaula oli kauttaaltaan märkä. Se oli tosissaan tehnyt töitä. Vasta kun pidensin jalustimet sopivan pituisiksi, huomasin kuinka lihakseni tärisivät. Päästin jalat jalustimista Fannin solakoille kyljille ja nautiskelin pienestä töyssyravista.
Parin sadan metrin jälkeen hidastimme käyntiin. Annoin Fannin venyttää päätänsä maahan asti ja se napostelikin vähän väliä ruohonkorsia.
"Hohhoijaa. Me molemmat taidetaan tarvita nyt vain linimenttiä, lepoa ja ruokaa." Naurahdin ja taputin Fannin kaulaa.

Kun siirryimme käyntiin irrotin jalkani jalustimista ja taputin Junea kaulalle.
- ''Olit mahtava tänään, June''
Sanoin tammalle joka ravisteli päätänsä joita ötökät kiusasi. Tuntui, että June olisi ymmärtänyt mitä sanoin kun rauhottui ja käveli tasasesti. Taputin tammaa kerran vielä kunnes tultiin viimitteelle tielle, Suenon tielle ja tallin katto häämötti puitten takaa.
- ''Ohhoijaa, olipas kiva lenkki!''
Sanoin uuvahtuneena Civalle.

Tallin pihassa valuin alas selästä ja maa tuntui kovalta, pehmeän hevosen selän jälkeen. Raahauduin talliin ja hoidin Fannin kuntoon iltaruokia varten.
"Hyvä tyttö." Kehaisin ja rapsutin sen otsaa.
Niskoittelin vielä vähän ennen kuin lähdin kävelemään kotiin.