Arcanin ja Títon hoitopäiväkirja

Oli kaunis kesä aamu. Linnut livertelivät puiden oksilta toisilleen. Automme huristi kohti tallia trailerin kera. Ajoimme vanhalle ja nuhjuiselle tallille, jonne aurinko ei tuntunut paistavan. Koko tila kylpi ympärilleen tummaa ja synkkää varjoa. Automme pyäshtyi ja parkeerasi trailerin tallin vierelle. Vanha mies astui ulos tallistaan. "Hei, mikä teidät tänne näin aikaisin toi?" Mies kysyi ja siristeli silmiään. Tunne oli kireä, mies ei pitänyt minusta. Äitini oli eläinsuojeluvalvoja, hakisimme kaksi nuorta ratsua pois, jotka oli varastettu hiljattain sitten. Äitini selitti tilanteen miehelle ja hän myönsi varastaneensa hevoset, muttei tahallaan. "Minua kiristettiin" hän sanoi hiljaa ja painoi päänsä kumaraan. Äitini oli sitä tyyppiä, ettei tahtonut rankaista syyttömiä ja jätti miehen rauhaan, veisimme vain hevoset pois. Ukko raukka katsoi meitä pääkallellaan, kun astuimme yhdessä talliin. Talli oli aivan kammottava, hämähäkin seittejä sielä täällä, lahonnut puu haisi mätääntyneelle. Talli voisi romahtaa minä hetkenä hyvänsä. Lattia oli tehty betonista, mutta sitä peitti pöly ja heinä kerros. Ainakin hevosista oli pidetty huolta, päättelin heinistä lattialla. Ilmeeni synkkeni pian, kun kurkkasin karsinaan. Luuranko, näistä hevosista EI TODELLAKAAN pidetä hyvää huolta, mietin järkyttyneenä. "Se oli vanha ja kaunis laukkahevonen" kuului ääni takaatani. Mies, tuumin ja katsoin häntä kulmat kurtussa. Olisin sanonut miehhelle pari valittua sanaa, mutten viitsinyt, äitini olisi jauhanut muuten asiasta monta päivää ja kertonut asian kaikille. Äitini oli ennättänyt jo karsinoille, joten kävin loppumatkan iljettävän minua tuojotetaan -tunteen kanssa. Tuntui hirveältä, kun mies toljotti paitaani, valkea paitani, joka olisi pian kurasta musta. Talli synkkeni vielä entistä enemmän päästyämme karsinoiden viereen. "Ne ovat hulluja hevosia" Mies sanoi ja taputti oikealla kädellään betonista karsinan seinämää. Molemmat hevoset olivat kytkettyiä riimunarulla seinään, jotteivat ne voisi yrittää pakomatkaa tai kurkkia ovelle. Mies painoi valokatkaisijaa. Vanha lamppu välähti päälle, mutta himmeni pian tehden talliin aavemaisen tunnelman. Äitini lähestyi suurempaa hevosta, jolla oli harmaa takkuinen harja. "Sen nimi on Arcane Story ox, kaunis arabi ori. Suvut juurtavat kuulemma esteisiin, joten siitä olisi koulutettu estehevonen, mutta toki se osaa laukatakkin kauniisti" Mies selitteli joutavia -ainakin minusta. Äitini tutki Arcanin ja totesi sen olevan terve ja hyväkuntoinen, se tarvitsisi vain uuden hyvän kodin, sillä hevosia ei otettu vanhaan kotiinsa enään takaisin -olivat kuulemma löytäneet uusia ja parempia. Äitini astui ulos karsinasta ja ojensi minulle riimun, saisin pidellä uljasta oriita hetken. Takanani oleva mies irvisteli minulle kuin pikkulapsi. Näin jokaisen ilmeen sekä kulmien kurtistuksen sivusilmälläni. Mies lopetti irvistelyn ja astui askeleen lähemmäksi. Oriin silmät suurenivat ja sen hengitys tiheni. Mies nosti kätensä ja läimäisi oriita kylkeen. Arcan hirnahti ja nousi melkein pystyyn. Mies alkoi nauraa hekottaa riemuisasti. "Säikähdit, et voi kieltää sitä" Mies sanoi ilkikurisesti ja katsoi minua taas. En pitänyt hänestä, hänessä oli jotakin outoa. Nostin kättäni ja laskin sen Arcanin turvalle. Silitin hieman oriita rauhoittaakseni sitä. Puhuin sille pieneen ääneen kuiskaillen kauniita sekä iloisia asioita. Olin päättänyt, että nyt saisin hevosen, vaikkei äitini mitään ollut luvannutkaan. "Noniin, mene edeltä vain sen hevosen kanssa" Äitini ilmoitti ja talutti toisen oriin käytävälle. Se oli kimo arabi myös. Arcan käveli hieman varautuneesti miehen ohitse, mutta loppumatkan se käveli nätisti, korvat höröllään ulos. Synkkä piha oli täynnä roskaa ja vanhaa metallia, ei sellaisessa ympäristössä hevosen kuuluisi asua. Äitini astui ulos ja sulki oven. Mies jäi sisään karsinoihin. Äitini meni edeltä avaten trailerin. Veimme Arcanin ensin sisään, sillä se hermoili niin paljon. Molemmat oriit suhtautuivat toisiinsa kuin veljeensä. Äitini sulki oven ja astuimme takaisin autoon. "Miksi jätit hänet tuonne" kysyin kummissani ja katsoin häntä. Siirsin katseeni kuitenkin tielle huutaen "Varo!" ja heittäydyin kääntäen rattia vasemmalle. Äitini kaartoi takaisin ja kysyi tiuskaisten "no miksi sinä noin teit?" Katsoin häntä ja nosti kulmiani kysyen eikö hän nähnyt mitä tiellä oli. Äitini pudisti päätään ja keskittyi ajamaan. "No mikä siinä oli?" hän kysyi ja käänsi rattia. "Siili" sanoin hymyillen ja avasin ikkunan. Tuuli tuiversi ja nostatti hiukseni tanssimaan tuulen mukaan. Kurkkasin ikkunasta katsoen valkoista traileriamme, joka kulki perässämme välillä hieman hypähtäen töyssyjen vuoksi. Matka tuntui kestävän ikuisuuden lähitallille, joten päätin kääntää äitini pään matkan aikana, saadakseni hevoset itselleni. "Äiti.." sanoin hiljaa ja katsoin jalkoihini. "Voi ei, taasko se alkaa?" Äitini totesi ja katsoi minua. "Sitten kun täytät 16" hän sanoi tyynesti ja katsoi maantietä. "Muttakun saisimme nuo ilmaiseksi, tallikin on lähellä" sanoin perustelujen kera. Äitini voihkaisi ja sanoi miettivänsä asiaa. "Sanot aina, että mietit, silti mitään ei koskaan tapahdu" Tiuskaisin ja ristin käteni selkäni taakse. "No katsotaan ovatko ne ratsastuskelpoisia enään, saat koe ratsastaa ne, ja jos koulu ei suju, hevoset myydään, onko selvä?" Äitini kysyi ja katsoi minua tiukasti. "On" sanoin hymyillen. Uneksin mitä kaikkea voisimme kokea, mutta palasin maanpälle melkein heti, kun automme kaarsi tallin pihaan. Hevosen tuoksu tunkeutui auki olevasta ikkunasta sisään. Talli kylpi auringonvalossa, kun astuin autosta ulos. Äitini riensi heti tallin pitäjille raportoimaan hevosista. Kävelin trailerille ja avasi ovet raolleen. "Hei pojat, tämä on uusi kotinne" sanoin ja hymyilin. Oriit kurkkivat trailerin synkistä varjoista, vain korvanpäät he lahtelivat ja silmät välähtelivät. Äitini saapui pian tallin toisen pitäjän kanssa katsomaan hevosia. "Hei, olen Jade" nainen kätteli minua ja hymyili auronkoisesti. Jade avasi trailerin ovet ja katsahti hevosia. "Oi ketkäs täällä ovat.." hän sanoi ja lausui molempian nimet oudosti. En saanut selvää kokonaan valkoisen nimestä, mutta kaikki selviäisi aikanaan. Jade käänsi molemmat hevoset kulkusuuntaan päin taidokkaasti ja talutti ne ulos. "Otahan nämä, viedään ne pesulle ja sitten harjataan kunnolla." Jade sanoi hymyillen ja ojensi oriiden riimunarut minulle. "No, minä lähden palauttamaan trailerin, koeratsastetaan ne myöhemmin" äitini huikkasi ja sulki trailerin ovet. Jade laittoi kätensä olkapäälleni ja kysyi jotakin. "Mitääh" sanoin ja katsoin häntä epäuskoisena. Jade vain naurahti ja näytti tietä. Astuimme karsinoiden täyttämälle käytävälle, molemmin puolin oli karsinoita, loimia, riimuja sekä riimunaruja. Muutama hevonen kurkisti aina välillä ulos karsinastaan. Talli oli aivan toista maata miehen nuhjuisen rohjon kanssa. Jade avasi kaksi vastakkain olevaa karsinaa aivan loppupäästä. "Ne voivat olla näissä" hän sanoi hymyillen ja auttoi minua saamaan molemmat hevoset karsinoihinsa. Haimme molemmille suuret siivut heinää ja kuljimme Jaden toimistoon.

"Saat siit nuo hevoset omaksesi ja haluat niiden asuvan täällä, tehän asutte tuossa parin sadan metrin päässä" Jade sanoi ja katsoi papereitaan. Istuin mustalla sohvalla, otin hieman rennomman asennon ja nyökkäsin. "Jos otat maaston, karsinapaikat, ruoat.." Jade sanoi, mutta keskeytin hänet äkkiä. "Siis paljonko tuo tulee maksamaan, tarvitsen molemmille lisäksi valmennusta" huokaisin ja katsoin kuinka Jade järjesteli papereitaan taas. "Karsinapaikat maksavat yhteensä 40v€. Tarha ja laidun 50v€ molemmilta, mutta käyttävät sitten samaa tarhaa. Maastoissamme saat mennä 65v€ hintaan. Yhteensä siitä tulee päälle kaksisataa, jos otat ruoankin" Jade selitti ja valaisi asiaa. Tuumin hetken, mutta nyökkäsin. Olihan muilla talleilla vielä kalliimmat hinnat, tuumin lohdutukseksi ja kävelin toimistosta pois. Kävelin satulahuoneeseen katsellen, löytyisikö lainaksi harjoja. "Mitääh?" huudahdin, kun avasin oven ja katsoin eteeni. Edessäni olivat upouudet ratsastusvaatteet, kaksi uutta satulaa, pintelleitä, suitset ja muita hoito varusteita. Katsoin suu auki yllä olevaa tekstiä. "Arcan & Títo" luki harjaboksissa. Avasin boksin mielenkiinnosta huokuen. "Uudet harjat" totesin ja katsoin jokaisen varusteen yksi tellen varmistaaksnei, etteivä ne olleet joutuneet väärään kohtaan, mutta totta se oli. Laukkasatulassa luki Títo, estesatulassa taas Arcan. Suitsiin oli kiinnitetty pienet klipsit, joista selivisi kumpi kummallekkin oli. Títolle oli laitettu oudot kuolaimet, jonkinsortin kumiset D-kuolaimet. Katselin varusteita ihmeissäni, kunnes Jade tuli paikalle ja selvitti, että äitini oli tuonut ne edellisenä päivänä sekä käynyt varaamassa tunnit minulle. Hevoset Jade oli itse koeratsastanut ja todennut hyviksi. Huhkuin onnea ja halasin Jade aoikein rutistaen. Olin iki onnellinen, että olin saanut aivan omat hevoset sekä täysin upouudet varusteet. Irrottauduin Jadesta ja kävelin nopein askelin hevosteni luokse. Voi miten ihanaa, ajattelin ja katselin molempia silmät suurina. Yhtäkkiä minun kokoiseni tyttö ilmestyi näköpiiriin ja kysyi hoitohevosekseen Arcania. Tuumin hetken, mutta päätin että kahdessa hevosessa olisi liikaa työtä. Tyttö ilahtui ja hymyili kiitollisena. Kerroin tytölle hevosten menneisyydestä, tyttö puolestaan sanoi olevansa Sandy. Söpisimme yhdessä jokin aikaa, kunnes päätimme hoitaa hevoset kuntoon. Sandy osasi tallin käytävät kuin omat taskunsa, itse puolestani osasin juuri kulkea toimistosta satulahuoneeseen ja satulahuoneesta hevosteni karsinoille. Sandyn kanssa haimme harjaboksin, joka oli kaksi osainen, toisessa osassa oli Arcanin ja toisessa Títon. Avasimme molemmat puolet ja astuimme karsinoihin. Varmuuden vuoksi kytkin Títon kiinni, kuten Sandykin Acanin. Pitkin vedoin harjasin oriin puhtaan valkoiseksi, mutta lika oli pöllynnyt päälleni. Nyt valkoinen paitani oli yltäpäätä kurassa. Naurahdin ja taputin Títoa. Ori hörähti vastaukseksi tyytyävisenä. Poika mutusteli vielä viimeisenkin heinänkorren maasta. "Oletko jo valmis" kysyin Sandylta. Hän kurkkasi Arcanin karsinasta ja nyökkäsi. Astuin karsinasta ulos siirtäen samalla harjaoksin pois. Sandy ojensi harjat minulle, jotka tiputin hetkeä myöhemmin harjaboksiin. Suljin boksin ja siirsin sen kulmaan. "Noniin, viedään hepat ulkoilemaan" sanoin iloisesti hymyillen. Sandy nyökkäsi ja avasi oven kokonaan. Hän talutti oriin rauhallisesti käytävää pitkin ulos. Aurinko sokaisi silmiäni, sillä tallissa oli ollut paljon hämärämpää. Lämmin vastaanotto auringolta ei tosin ollut pahitteeksi. Títo nuuski ilmaa ja sen sieraimet suurenivat. Jatkoimme kävelytystä kohti tarhoja. Valitsimme suurimman, sähköpaimenella varustetun tarhan, jonka vieressä ei ollut muita hevosia. Tarhasta löytyi kuitenkin katos, sen varalta että hevosille tulisi liian kuuma, Aurinko porotti täysillä, kun päästimme kultaakin kalliimmat hevoset tarhaan. Molemmat olivat ihmeissään, aivan kuin eivät olisi koskaan nähneetkään tarhaa -puhumattakaan sielä olemisesta. Istahdimme maahan ja heitimmeriimunarut vierellemme. Kärpäset surisivat korvanjuurissamme. Puhuimme vain hevosista, emme mistään muusta. Sain selville, ettei Sandyn vanhemmat olleet vakuuttuneita tytön taidoista sekä kokemuksesta. Sandy vaikutti oikein mukavalta, normaalilta heppatytöltä, jonka haave oli saada oma hevonen. Olin oman haaveeni toteuttnaut, saanut kaksi veroistansa vaille olevaa hevosta. Pian aurinko väistyi, kun pilvet lomittuivat sen eteen. Tummat sadepilvet uhkasivat ukkosta. Miten aika olikaan kulunut näin nopeasti, vastaus siihen oli se, että olimme nukahtaneet ja hyvässä seurassahan aika kulkee hujauksessa. Nappasin riimunarut ja kytkin sähkön pois paimenesta. Sandy oli joutunut lähtemään kotiinsa, joten jouduin hakemaan hevoseni sisään itse. Avasin paimenen oven ja astuin sisään. Arcan löntysteli luokseni, mutta Títo yritti edelleen nyhtää toiselta puolelta ruohoa, kun sähköt olivat poissa. Talutin Arcanin Títon vierelle kytkien samalla Títon riimuun riimunarun. Molemmat nostivat päätänsä ihmeissään, kun ensimmäiset sadepisarat tiputtautuivat niiden turkeille. Nykäisin hieman molemmista jotta ne heräisivät nautinnoistaan. Molemmat säpsähtivät ja kulkivat perässäni taas kiltisti kuin missäkin karavaanissa. Talli lähestyi ja sitämukaa myös sade koveni. Astuimme talliin juuri ennen kuin rakeet iskeytyivät maahan. Arcan oli hieman peloissaan, sillä eihän betoniseen kattoon mikään sade ropissut. Jade auttoi minua tapansa mukaan juuri oikealla hetkellä, kun käveli käytävällä. Hän auttoi Arcanin sisälle karsinaan, sillä Títo meni melkein itse, mutta Arcan -ehei, jouduimme työntämään ja vetämään oriita karsinaan, ehkä sen huonot muistot menneisyydestä vainosivat ja kaivoivat sen mieltä kuin madot omenaa. Kello alkoi olla paljon, tallin seinäkellon mukaan jo kuusi. Eihän se paljon ollut, mutten ollut syönyt mitään koko päivänä. Jade sanoi huolehtivansa hevosista loppuillan, ruokkivan ne ja loimittaisi ne tarpeen tullen uusilla loimillani, jotka äitini oli minulle ostanut. Nyökkäsin kiitollisena ja kävelin karsinoille vielä hyvästelläkseni hevoset. Molemmat torkkuivat karsinoissaan kuin vanhat tekijät, ne kuuntelivat rakeiden ropinaa ja rauhoittuivat. Tasainen ropina jatkui, kun kävelin pääovelle. Äitini oli juuri ennättänyt tulla autosta ulos, ja huitoi minua autoon. Juoksin kädet päänipäällä autoon etupenkille istumaan, jonka oven äitini oli juuri vaivoin saanut auki ajajan paikaltaan. "Huhhuh.." sanoin ja huitaisin rakeita pois housuiltani. En ollut juurikaan kastunut, vaikkakin rakeet sulivat automatkalla kotiin. Auto huristi pois tallin pihalta, haikeana katsoin kuin viimeistä päivää näkisin hevoseni. Tunsin kuinka syyllisyys kalvoi minua, ehkä en olisi saanut ottaa Arcanille hoitajaa? Mitä jos äitini suuttuisi? Mutta nehän ovat minun hevosiani, tuumin ja hymyilin tyytyväisenä. Kyllä Jade niistä huolehtii, ajattelin ja katsoin ikkunasta ulos, kun automme kääntyi kotipihaan. Vaivoin pääsimme sisään suojaan rakeilta, mutta juuri minun onnellani aurinko kirkasti pilvien lomasta heti sisään päästyämme, rae kuuro oli ohitse ja elämä hymyili taas.