Lilan hoitopäiväkirja

Tänne Lilan rakkaat hoitajat kirjottavat tarinat

Voisinko keksiä tähän niinku sellasen päiväkalenterin? ;P <3

No.. Kun sovittiin mesessä tässä niin tässä tulee:

Ma: Talutusta kentällä.
Ti: Juoksutusta ja voi ottaa puomeja.
Ke: totuttelua varusteisiin & liinassa pitämistä
To: Liinassa&talutuksessa puomeja.
Pe: Saa itse päättää/irto hypytystä.
La: Uittamista lammessa.
Su: Talutusta maastossa.

Jotain tollast..

Voit minun puolestani, jos Jadetuksella on jotain sitä vastaan tulkoon minulle valittamaan.. ;D<3

Tulin kotiin kamuni Lindan luota, olin ollut siellä yötä, ja nyt kello oli 12.28. Riisuin shortsini ja laitoin niiden tilalle peiget ratsastushousut, ja sukat. Oli kauhean kuuma, ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta suoraan huoneeni ikkunaan. Ajattelin varsaa, mitenköhän onnistun sitä hoitamaan, ja mitä teen, onneksi Jade ja Jasmin olivat kertoneet minulle edellispäivänä varsojen hoitamisesta ja kouluttamisesta, mutta päähäni ei ollut jäänyt paljoakaan? Ajattelin. Arabellas Farollan, tutummin Lilan, olin nähnyt kerran, silloin kun hoidin vielä Ziraa, mutta nyt Jade ehdottikin sitä minulle hoitsuksi, rapsuttelijaa vailla kun tuo oli, ja päätin vastata myöntävästi. Menin alakertaan ja sieltä suoraan eteiseen, jossa tallikenkäni sijaitsivat.

Saavuimpa sitten vihdoinkin tallille tuskallisen ja hiostavan pyöräilyn päätteeksi. Huivinikin oli puoliksi päästä pois, sen verran lujaa olin polkenut. Kentällä Emppa istui Vilden keinuvassa laukassa selvästi nauttien, joskin välillä tylsistynyt ilme kasvoillaan pojun vetäessä päätä alas. Arvelin Lilan olevan laitumella emänsä Lilon kanssa, niimpä suuntasin kävelyni laitsoille päin. Ensiksi vastaan tuli lantala, jonka vierestä kulki polku, joka johti laitumille. Kävelin, tai pikemminkin hölkkäsin, ruuna- ja orilaitumen sivuitse tammalaitumelle. Kultsi ja Lila poukkoilivat ja kirmasivat kauimmaisessa nurkassa, ja muut nyhtäsivät ruohoa. Wihiihiihii!! Vihelsin Lilolle kutsuvasti, mutta vain June lähti Sue perässään kohti porttia. Valkoiseen aitaan portin viereen oli tehty kymmenen koukkua, joissa ylhäällä luki joka tamman nimi ja koukussa roikku riimu ja riimunnaru. Valitsin niistä kaksi riimua, joissa luki Lilo, ja Lila. Pujotin itseni aitojen välistä, ja lähdin kävelemään heinätuppo kädessä Lilon luokse laitsan keskelle. Maiskutin, naksutin, vihelsin ja tein ihan mitä vaan, mutta Lilon turpa pysyi vain maassa. Niimpä jouduin kävelemään sen luo, ja antoi se itsensä kiinni edelleen syöden ruohoa. Lähdin taluttamaan Liloa portille, ja vasta hetken käveltyämme varsa säpsähti, ja tajusi emänsä lähtevän pois. Lila alkoi juoksemaan täyttä laukkaa Kultsi vieläkin perässään äitiään kohti. Muutaman metrin päässä pikkuinen teki äkkipysähdyksen ja hirnahti äänekkäästi, ja oli kahden vaiheilla lähteäkkö Kultsin perään riehumaan, vai tuleeko äitinsä kanssa pois. Onneksi Se valitsi kuitenkin jälkimmäisen, ja tuli emänsä vierelle imemään nisiä. Sain pujoteltua riimun varsan päähän, ja aukaisin sitten ylimmän sähkölangan, jonka jälkeen vedin alimman laudan pois. Käänsin Lilan ja Lilon nopsasti laitumen ulkopuolelle, ja laitoin alimman laudan ensiksi kiinni, ettei Kultsi pääse ylimmän langan alitse, jonka jälkeen suljin myös ylimmän. Lähdin taluttamaan hyppivää varsaa ja sen emää kohti tallia. Onneksi Lila ei keksinyt lähteä pois emänsä luota, sillä silloin olisi aika vaikea taluttaa molempia, sillä luultavasti en menisi kahtia ;P Sivuutimme ori ja ruuna laitumet, joissa orit lähtivät ravaten Liloa kohti. Seuraavaksi vastaan tuli lantala, jonka vierestä polkua pitkin kävelin reippaasti tallin sisäänkäyntiä kohti.

-Jatkuu-

-Jatkoa-

Talutin Norjikset äiteyskarsinaan, joka oli siis riittävän iso varsalle ja emälle. Päästin Lilon vapaaksi, mutta Lilan laitoin kiinni kalteriin, joka sijaitsi karsinan sisäänkäynnin vieressä. Varsa yritti nykiä itseään irti, mutta nayloninen riimunnnaru ei antanut periksi. -Mitäs pikkuinen, Koskas sua olis aika alkaa vieroittamaan, tiiäkkös sitä? Kyselin hoitsultani tietäen kumminkin etten saisi koskaan vastausta. Rahnutin Lilaa harjan tyvestä, ja liikutin kättäni sen ruumista pitkin. Puhelin kaikkia rauhoittavasti, ja lopulta sain koskea jopa takajalkoihinkin, sillä hevosethan eivät mielellään anna ihmisten koskea jalkoihinsa muutenkuin vasta sitten, kun kokevat olonsa turvalliseksi. Aloin rapsutella hännänkin tyvestä, sillä Jasmin oli kertonut minulle Lilan pitävän siitä. Ihan vielä Lila ei venyttänyt alahuultaan, vaan vain kaulaa. Ehkä joskus, sitten hetken ajan päästä. -Tulen ihan kohta takaisin, tokaisin varsalle ja sen emälle, ennen kuin lähdin karsinasta hakemaan Lilan harjapakkia.

Satulahuoneessa vastaani käveli tyttö, arvioltani noin 14 vuotias. -Moi! Kukas sä oot? Mä oon Civana, sano vaa Civa. Tyttö kysyi minulta hieman hämillään, kuitenkin lempeä ilme kasvoillaan. -Heei! Mä taas oon Serafina, alotin justiinsa hoitamaan Lilon tamma varsaa, Vastasin hymy huulilla. -Oukhei, mä hoidan Fannia, sitä New Forestiä! Civa kertoi, ja sanoi myös että hänen pitää mennä nyt auttamaan Jadea alkeis-kurssilla. -Juu, Moido, nähäíllään! Sanoin hyvästiksi ja etsin samalla silmiini Lilan harjapakkia. Vilde, Zira, June, Sue, Taku, ja sitten vihdoinkin Lila. Varsan harjapakki oli vaaleanpunainen, jossa luultavasti myös harjat olisivat sen väriset. Kipitin takaisin karsinalle, ja yht`äkkiä kuului kirkaisu ja huutoa. Juoksin sinnepäin mistä ääni kuului, ja näin Empan lakanan valkoisena. Katsoin sinne minne Emppa sormellaan osoitti, ja minäkin järkytyin suunnattomasti. Roxxi seisoi täristen karsinassaan, ja sitä koristi ainakin 35cm pitkä viiltohaava kaulasta ryntäille. Haava vuosi verta, ja koko kaula oli aivan punainen.

-Jatkuu-

-Jatkoa-

JADEEE, JAASMIIN!!!! Huusin kovaa, vaikkakin kyllä tiesin että tallissa ei saisi huutaa. Sooo.. Soo.. ei mitään hätää, saat kohta apua.. Rauhoittelin Roxxia ja samalla kävelin sen luokse. Mitä? Jasmin kysyi tullessaan karsinalle. Kato tuota! Emppa sanoi ja osoitti edelleen sormella haavaan. Laukku! Hakekaa ensiapu-laukku.. ÄKKIÄ! Jasmin sanoi itkunsekaisin kirjaimin. Civa oli tullut katsomaan mitä tapahtui, ja lähti juosten satulahuoneeseen, jossa laukku sijaitsi. Menen soittamaan eläinlääkärin paikalle Sanoin hiljaa, ja lähdin toimistolle. ODOTA! Jade huusi, ja osoitti veristä veitseä, tai mieluumminkin puukkoa karsinan oven edessä. Soita myös poliisille.. Hän kertoi ja meni Roxxin luokse. Lähdin uudelleen toimistolle, ja pari askelta otettuani vastaan tuli Civa juosten punainen laukku käsissään.

Toimistossa oli puhelin, ja valitsin ulkoa oppineeni eläinlääkärin numeron. Piip, piip, piip, Eläinlääkäri Maria Salamontaari, mikä hätänä? Ystävällinen naisääni kysyi pitkän piippauksen jälkeen. Olen.. Olen Suenosta, voisitko tullä tänne äkkiä, HETI? Yksi tamma on sairas! Sanoin hätääntyneesti. Puhu ihan rauhassa, mikä tällä tammalla on hätänä? Eläinlääkäri kysyi tyynesti. Sil.. Sillä on haava, pitkä haava, ja luultavasti aika syväkin, kaulassa, löysimme myös puukon. Kerroin lyhyesti. EI! Ei taas! Noh, tulen ihan kohta, 10minuuttia, yrittäkää tyrehdyttää verenvuoto. Eläinlääkäri sanoi kiirehtien, ja sulki puhelimen. Juoksin takaisin karsinalle, ja kerroin mitä Maria oli sanonut. Soititko myös poliisille? Jasmin kysyi hämmentyneenä. Voi Ei, menen heti soittamaan. vastasin, ja lähdin kolmannen kerran toimistolle.

Maria tutki haavaa, ja muut katselivat ulkopuolella. Se ei ole kovin syvä, mutta kylläkin pitkä. Ompelen sen nyt, ja sitten kerron jatkotoimenpiteistä. Eläinlääkäri sanoi, ja alkoi ompelemaaan haavaa. Poliisit tulivat! Huudahdin, ja samalla hetkellä he astuivat sisälle. Voitte mennä jatkamaan puuhianne, niin minä puhun poliisien kanssa, he voivat kuulustella teitä, tulemme sitten kertomaan. Jade sanoi ja hätisti minut, Civan ja Empan pois. Kävelin hitaasti Lilan ja Lilon karsinalle, samalla jutellen Empan ja Civan kanssa. Jonkunhan pitää yöllä jäädä vartioon, sillä poliisihan sanoi, että tallia kannattaa vartioida öin ja päivin, niin kauan kuin puukottaja on löydetty. Emppa sanoi jännityksellisesti. Minä ainakin voin jäädä, entä te? Kysyin hoitajilta. Minäkin jään, en voisi ajatellakkaan että Vildelle tai Takulle tapahtuisi jotain.. Emppa kertoi, ja Civakin nyökytti päätään myöntymisen merkiksi. Elikkä, nähdään yhdeksältä päärakennuksen edessä. Sovittu? Kysyin, ja he vastasivat kuin yhdestä suusta, tietty! Kaikki lähtivät omien hoitsujensa luokse. Aukaisin karsinan ovelle jätetyn harjapakin, ja samalla karsinan oven. Mooi! Mitäs pikkuinen, pidän huolta ettei kukaan tee sinulle, tai emällesi pahaa. Kerroin Lilalle ja otin harjapakista pehmeänharjan. Ojensin kättäni ja annoin neitosen tutkia harjaa. Se hamusi kättäni ja töni harjaa, niimpä hetken tutkiskelun jälkeen aloin harjata kevyin ottein varsaa selästä. Aina välillä rapsuttelin tyttöstä harjan alta, ja sitten taas jatkoin harjaamista. Silitin sitä kaulasta, ja samalla siirryin toiselle puolelle. Lilo yritti kaikin konstein saada huomiota, joten vihdoin annoin periksi ja käännyin sen puoleen. Rahnutin sitäkin harjan tyvestä, ja tamma höröhteli hiljaa. Jatkoin taas Lilan hoitamista, ja laitoin pehmeänharjan takaisin harjapakkiin, josta nappasin kaviokoukun, jossa oli harja. Liutin kättäni pikkuista jalkaa pitkin kavioon saakka, ja sain heti ekalla yrittämällä kavion nousemaan. Palkitsin Lilan rapsuttelulla, ja nostin taas saman kavion, jota aloin putsaamaan harja osalla. Tein noin jokaiselle kaviolle, ja muistin aina joka välissä rapsuttaa palkaksi. Heitin kaviokoukun pakkiin, ja otin riimunnarun irti. Talutin vastaanhangoittelevan varsan karsinan ulkopuolelle, ja suljin perässäni sen oven. Lilo hirnui kimeästi kun sen varsa vietiin ulos, ja Lila vastasi siihen korskunnalla ja nykimisellä. Tulehan nyt, pääset kyllä takaisin hetken kuluttua! Sanoin varsalle, mutta siitä ei ollut apua.

Kenttä oli tyhjillään, joten voisin käyttää vapaasti puomeja talutukseen. Otin riimunnarusta löysän otteen, ja aloin kävellä uraa pitkin tehden välillä ympyröitä ja pysähdyksiä. Hyvä, hienoa.. Kehuin varsaa sen pysähtyessä samalla hetkellä kun pyysin sitä. Lila alkoi kävellä rennosti, joten maiskutin kovaan ääneen, ja sain kuin sainkin sen raviin jo toisella maiskautuksella. Sinusta taitaa tulla hyvä kouluheppa, kun noin hyvin kuuntelet jo pienenä. Kerroin varsalle, vaikka tiesin ettei se ymmärtäisi puheestani mitään, vain äänen sävystä. Lila alkoi nopeentaa vauhtiaan laukkaan, joten annoin ns. puolipidätteitä riimunnarulla, ja varsa hiljensi takaisin raviin. Ravattuamme pitkän sivun, pyysin Lilaa käyntiin ja sidoin sen keskimmäiseen aidan lankkuun kiinni, vetosolmulla. Kävelin hakemaan puomeja kentän reunalta, ja näin sivusilmällä Lilan nyhtäävän tuoretta ruohoa. Otin kolme puomia käsiini, ja lähdin kantamaan niitä hiekalle. Tiputin sini-valkoiset puomit kentän keskelle, ja laitoinne puolen metrin päähän toisistaan, koska arvelin sen olevan sopiva koko varsalle. Menin Lilan luokse ja avasin riimunnarun. Ootkos sä koskaan mennytkään puomeja? Jos et ole, niin nyt sitten saat mennä. Kysyin neidiltä, joka hamusi kättäni. Mennään ensin tutustumaan puomeihin, sitten voimme mennä ne käynnissä, ehkä jopa ravissakin! Sanoin Lilalle, joka edelleen hamusi kättäni. Lähdin taluttamaan varsaa puomeja kohti, ja annoin sen edetä sitä vauhtia mitä itse halusi. Puomien kohdalla Lila laski päätään ja nuuhki etummaista puomia. Sen kavio osui vahingossa puomiin, ja sen seurauksesta pikkuinen säikähti ja peruutti muutaman askeleen. Tule vain! Kehotin Lilaa, ja maiskautin parikertaa. Varsa asteli eteenpäin, ja alkoi uudestaan tutkia puomeja. Kun Lila vihdoinkin irrotti turpansa maasta, lähdin taluttamaan sitä reippain askelin kohti puomin keskikohtaa. Ensiksi se vähäsen epäröi, mutta taas maiskutus tehosi ja varsa asteli puomien ylitse kuin vanha tekijä. Toistimme saman vielä muutaman kerran, jonka jälkeen pyysin Lilan raviin ja talutin sitä kohti puomeja. Varsa nosteli jalkojaan hienosti, mutta viimeisellä puomilla kavio kolahti puomiin, mutta tälläkertaa Lila ei säikähtänytkään, vaan jatkoi matkaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Siirsin Lilskun käyntiin, tai oikeastaan se siirtyi siihen jo ennen kuin käskinkään, mutta kuitenkin. Kävelytin sitä pari kierrosta, jonka jälkeen vein tamman takaisin sisälle. Lilo hirnui voimakkaasti Lilan kavioiden kopsuessa tallin betonilattiaan. En päästänyt Lilaa ollenkaan irti, vaan laitoin Lilollekkin riimunnarun riimuun kiinni, ja lähdin viemään niitä laitumelle. Lila yritti jo matkalla imeä emänsä nisiä, mutta se ei oikein onnistunut. Otin molemmilta riimut ja riimunnarut irti, ja päästin ne juoksemaan laumatovereidensa sekaan. Kultsi juoksi Lilaa vastaan, ja Lilokin veti komean pukkisarjan päästyään vapaaksi. June hirnui Lilolle, johon tamma vastasi kimakasti. Katselin hetken Kultsin ja Lilan temmellystä, ja lähdin sitten tallille päin.

Hain samalla reissulla lantalasta kottarit ja talikon, joita lähdin kuljettamaan tammatallille päin. Talliin sisälle päästyäni vastaani käveli Jade ja poliisi. Siinähän sinä oletkin, poliisi haluaisi vähän kuulustella sinua. Jade sanoi, ja jätti minut kahden miehen kanssa. Poliisi kyseli minulta kaikenlaista tapahtumista, ja vastasin sen minkä tiesin. Mies osoittautui todella mukavaksi, ja kertoi että hänen tyttärellään oli poni, joten Paulkin oli joutunut tutustumaan hevosiin tarkemmin, ja ruvennut jopa pitämään niistä. Mutta nyt minun täytyy mennä, tytöt kutsuu, ja niin näyttää kutsuvan sinuakin. Poliisi osoitti kottareita ja naurahti. Juu, tämäkin pitää kyllä tehdä Sanoin ja hymyilin lempeästi. Otin kiinni kottikärryjen aisoista, ja lähdin kuljettamaan niitä varsa karsinaa kohden. Työnsin kottarit karsinaan puoliksi sisälle, ja aloin siivoamaan sitä. Heittelin kaikki kikkareet kottikärryihin, ja pyrin jättämään kaiken turpeen karsinaan. Kun karsina oli puhdas, ajattelin tuoda sinne vähän lisää turvetta, niimpä vein ensin lannat lantalaan, ja sitten otin samalla matkalla kyytiin puolikottikärryllistä puhdasta turvetta. Kuljetin kottareita möykkyistä polkua pitkin talliin, ja sieltä sitten karsinaan, jossa kippasin turpeen karsinan keskiosaan. Kuljetin edelleen kottareita mukanani, ja menin nyt vuorostaan heinälatoon, jossa keräsin heinää kottareihin pari siivullista, ajatellen että varsankin pitäisi saada jotain. Vein heinät karsinan etuseinälle, ja vein kottikärryt samaan paikkaan mistä ne hainkin. Menin pesuboxiin, ja otin sieltä tiskiharjan jolla voisin putsata juoma-automaatin. Kävelin karsinalle ja aloin hinkkaamaan vaaleanvihreää "kippoa" tiskiharjalla, ja kun se näytti mielestäni siistiltä, vein tiskiharjan takaisin ja suuntasin kohti rehuhuonetta. Huoneen seinässä oli paperi, jossa luki mitä kukin hevonen tarvitsee, ja sen alla oli kaikkien ruokakipot, joilla annokset vietäisiin hepoille. Lilon kohdalla luki: 1 kipollinen kauraa, 2dl pellavarouhetta, 1 porkkana, 2 leipää ja 1dl angeprotestiiniä, eli juuri varsan saaneille tammoille tarkoitettua öljyä. Otin napon seinältä koukusta, ja nostin kauralaarin luukun auki. Upotin Napon kaurojen sekaan, ja laitoin kaurat naposta Lilon kippoon. Otin sitten desilitra mitan, ja laitoin siihen kaksi kertaa pellavarouhetta, jotka kaadoin myös tamman kippoon. Otin seinästä roikkuvasta porkkanapussista porkkanan, jonka paloitin kolmeen osaan, ja leipäpussista pari leipäpalasta, laitoin ne sitten taas kippoon. Laitoin sinne vielä desilitran angeprotestiiniä, ja vein varsakarsinan eteen. Kello oli seitsemän, joten lähdin kotiin ja ottaisin sitten Lilan ja Lilon sisälle yhdeksältä kun tulen vartioon.

-The End-
Ps. Sähän kaipasit vähä Äksöniä, joten tässä sitä tulee ;D
Kirjotan sit huomenna siitä yövartiösta

Siis toi oli niinku yks tarina, eli tohon jo pisteet, ku kirjotan erikseen tarinan tosta toisesta

Huu! Taitaa olla tallin pisimpiä tarinoita Tähään väliin sanon, tota kalenteria ei tartte sitten käyttää kun eiks se oo kivaa päästä keksii ite?

Ihanasti otat mukaan muita hevosia, saat siitä plussaa!
Käytät erikoisia, hyviä sanoja, saat siitäkin plussaa!
JA MAHTAVAA! Harvat hoitajat tajuavat ottaa muita hoitajia tarinoihinsa! Saat extra plussaa!
Apua! Pelästyin kun Roxxilla joku haava! Aika hyvää äksöniä! Mutta, ens kerralla, älä laita tarinaan muita hevosia jotka satuttavat itsensä. tietty, sinulta ei veroteta mitään rahaa kun eläinlääkärimme kävi tallissa.

Sanon vielä, tämä on ihan kuin jostakin kirjasta!

'Mutta nyt minun täytyy mennä, tytöt kutsuu, ja niin näyttää kutsuvan sinuakin' Pitäskö lukea työt? :s

Saat mahtavasta tarinasta.. 500v€!! Ja 50pistettä!

Juu, sori siihen näköjäään tuli kirjotusvirhe, hyvä ku huomasit ;D <33
Kiitti oikeesti, NOOIN paljo rahaa ja pisteitä?? :O
Kiitti iha sikana <33333

Yö-vartio

Äitini kyyditsi minut ison, punaisen puurakennuksen eteen. Voitsä viel kantaa ton mun toisen laukun, nii mä kannan toisen?? Kysyin anovasti äidiltäni. Noh, kait se on sitten pakko Mamini vastasi väsyneesti, ja otti takapenkiltä jättimäisen laukun, joka piti sisällään; Heppalehtiä, pari taskulamppua, banaanirykelmän, leipiä, karkkia, sipsi ja muuta sen sellaista roinaa, ja laukun hihnasta roikkui tummansininen makuupussi. Pitäkäähän hauskaa, mutta menkää aikaisin nukkumaan, vähintään kahdelta! Äitini saneli sääntöjä, vaikka tiesi kuitenkin että valvoisimme melkein koko yön. Joo joo.. sanoin tylsistyneesti, ja vein toisen laukuistani rappusille.

Jatkuu, sori et tuli lyhyempi ku lyhyt, mutku on vaa nii väsy

Nyt kirjotan pitkästä pitkästä aikaa tarinan, kun tuo koulukin on alkanut sujumaan : D
En minäkään jaksa siitä yöjutusta kirjottaa ; )
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Kellot pirahtivat soimaan koulun päättymisen merkiksi, opettajamme Tilde, oikealta nimeltään Tiina Hakkarainen, antoi matikan läksyt ja päästi meidät pois tästä kidutuksesta. -Tuutsä tallille, mä meen heti koulun jälkeen? Kysäisin Vivianilta, joka syöksähti kuvisluokasta melkein syliini, sillä matikka ja kuvis luokat olivat vierekkäin. -Juu, pitäähän mun nyt mussukkaani mennä hoitelemaan! Vivian vastasi. Otin kaapiltani eväät, jotka olin ottanut mukaan aamulla, ja tietysti myös Lilalle omenan. Juoksin laukkuani kantaen pyörätelineille ja heitin sen jopon selkään. -Moi kulde, ootsä taaaas menos tallille, koska meille jäis jotaki aikaa olla kahestaa??? Eetu kysyi ja rutisti minua painaen huulensa omiani vasten. -Tuu säki tallille, jos aika ei riitä! Tiuskaisin hänelle ja käännyin pyörääni päin. -Hei hei, älä ny suutu, mä meen muutenki jalkkis harkkoihin, nähään illalla. Eetu sanoi ja antoi suukon poskelleni sanoen samalla heipat. -Mooi.. vastasin huuliani mutristaen ja aloin katselemaan ympärilleni etsien Viviania katseellani. Näin tytön pyöränsä vieressä asetellen kassejaan koriin, niin että ne myös pysyisivät siellä.

JATKUU ; D

Jatkoa

-Lähetääks nyt, siis jos mennään samaa matkaa? Huikkasin Viivulle.
-Juu, lähetää vaa, pitäs ehtii Keke viel liikuttamaan! Hän vastasi huokaisten.
-En olis kyl uskonu saavani sitä kuukauden hoitaja titteliä. Vivian kertoi ymmällään.
-Mä en ees olis voinut tulla, ku en oo ehtinyt hoitamaan... Sanoin nolostuen.

Poljimme tallille hiestä märkänä, ja jätimme pyörät vaaleisiin telineisiin päätalon rappusten viereen.
Pihaan oli rakennettu juuri maskottien talo, joten ajattelin käydä piipahtamassa siellä. Astuin ovesta sisälle, ja kävelin käytävääpitkin huoneeseen, jonka ovi oli auki. Huoneen ovessa luki: Blue Fox.

Jatkuu.. Tuli varmaa maailman lyhyin.